Ahvenanmaa 18-20.9.2009

Lumparland

Lemland

Kastelholma

Bomarsund  - Geta

Finström

Maarianhamina

Tuli hyvä syy lähteä Ahvenanmaalle. Tämä päätös tehtiin jo viisi vuotta sitten, kun Helsingin yliopistossa teologikurssi mallia -64 päätti Valkealassa pitää seuraavan kurssikokouksensa Ahvenanmaalla.  Tämä on enemmän matkakertomus kuin kurssikokousblogi. Minulle matka tulee tehdyksi vasta sen jälkeen, kun olen tehnyt siitä kertomuksen, johon liitän kuvat. Netissä julkaistavia kuvia pitää vain karsia ja pienentää. Jos joku kuvassa näkyvä henkilö ei halua kuvaansa näkyviin, ilmoittakoon minulle, niin retusoin ainakin naaman pois.

Kerran aiemmin olemme perheenä käyneet Oolannissa. Nyt lähdimme yhdessä Merjan kanssa, koska puolisotkin oli kutsuttu mukaan. Oli hyvä asia, että puolisot kutsuttiin mukaan. Kiitos järjestäjille! Merja on yhtä kurssia ylempää, mutta itse asiassa tutustuimme toisiimme hyvin paljon käytännön harjoituksissa ja laudatur-seminaarissa, vaikka varsinainen tutustuminen liittyikin muuhun kristilliseen opiskelijatoimintaan. Kurssiraja on kuin veteen piirretty viiva. Silloin kun kurssimme vielä pysyi kasassa, meitä oli liian paljon, että olisi oppinut kurssitovereita tuntemaan. Sitten kun kokoonnuttiin pienemmissä ryhmissä, sekoituttiin jo seuraavaan kurssiin. Tässä syy siihen, ettei oikein meinaa millään tuntea kaikkia kurssitovereitaan. Kaikesta huolimatta voidaan toki pitää kiinni selkeästä kurssirajasta, opintojen aloittamisvuodesta.

Perjantaiaamuna 18.9. kiiruhdimme Viialasta klo 6.23 Toijalasta Turkuun lähtevään junaan. Juna vei meidät satamaan asti, mistä kiirehtimättä pääsimme Amorella –laivaan, joka vei meidät halki kauniin Turun sekä Ahvenanmaan saariston, Maarianhaminaan.

Kuva laivan 7. kannelta, ruoka-kahvilasali, josta aukeaa hyvä näkymä eteenpäin laivan menosuuntaan. Istuimme pitkän tovin samaan pöytään Jouko ja Anja Rädyn kanssa. Anja oli mukana vain puolisona, mutta oli ennalta tuttu Merjan lähetyskurssitoverina, tuttu toki myös opiskeluajoilta.

Maarianhaminassa meidät ohjattiin ensimmäiseksi maakuntatalolle, jossa 27 000 asukkaan Ahvenanmaan itsehallintoelin, maakuntapäivät – lagtinget, kokoontuu kuvassa näkyvässä salissa.

Maakuntatalon kattoterassilta avautuvat näköalat kaikkiin ilmansuuntiin.

Tästä näkyvät osapuilleen kaikki reitit, joita ehdimme parissa päivässä kiertää.

Pyhän Andreaan kirkko (kirkon esittely noudattaa enemmän netissä olevaa esittelyä kuin jaettua esitettä)

Tulopäivän iltana ajoimme Strandnäs- hotellin ja Lemböten leirikeskuksen kautta, mihin jätimme matkatavaramme, läpi Lemlandin Lumparlandiin, molemmat paikat ovat saaria, joita sillat yhdistävät toisiinsa ja mantereeseen Lemströmin kanavan (vuodelta 1882) kautta. Tutustuimme Lumparlandin kirkkoon.

Lumparlandin, Pyhän Andreaan kirkko, sijaitsee kauniilla paikalla, kukkulalla kappelilahden (Kapellviken) yläpuolella. Lahti on osa suurta meren lahtea, Lumparnia. Kirkko on vanhin Ahvenanmaan kolmesta puukirkosta. Alun perin kirkko oli väriltään punainen, sitten se maalattiin keltaiseksi. 1800-luvun lopulta alkaen se on ollut valkeaksi maalattu.

Lumparlandin kirkko mainitaan historiassa ensimmäistä kertaa vuonna 1544, jolloin se toimi kappelina. Historia kertoo, että Kustaa Vaasa olisi silloin vienyt pois Lumparlandin kirkon kellon. Kelloa käytettiin myöhemmin tiettävästi Kastelholman linnan vellikellona.

Lähteiden mukaan ensimmäinen kirkkorakennus on sijainnut kukkulan alareunassa Kapellvikenin rannassa, nykyisen rakennuksen länsipuolella. Isonvihan aikana (1714-21) venäläiset sotilaat polttivat edellä mainitun tai ehkä sitä aikaisemman kirkon. Lumparland ryöstettiin ja väestö pakeni sodan alta. Nykyinen kirkko rakennettiin 1700-luvulla; se on kolmas kirkkorakennus samalla paikalla. Nykyisen pohjasuunnitelmansa kappeli sai vuonna 1812. Tällöin rakennukseen lisättiin kolmisivuinen kuoriosa itään.

Kappelilahden ja kirkon välissä sijaitsee vanha ruumishuone, joka ei ole enää käytössä. Se on maalattu kauniin punaiseksi, ja sitä voi sanoa myös nähtävyydeksi.

Kellotapuli oli alun alkaen erillinen rakennus, joka yhdistettiin kirkon päälaivaan 1746. Vielä 1900-luvulla oli tapana, että rippikoululaiset kiipesivät torniin ja panivat seppeleen kirkonkukon kaulaan. Tuuliviiri vuodelta 1745 oli aiemmin tornissa, mutta se siirrettiin 1800-luvulla kuorin katolle. Kirkko restauroitiin vuonna 1960, jolloin peltikatto korvattiin paanukatolla. Kirkossa oli paanukatto myös 1800-luvulla. Kirkonmäellä seisoo ”vaivaisukko”.

Kirkko on omistettu Pyhälle Andreaalle, Jeesuksen oppilaalle, joka oli Pietarin veli.

Kirkon sisällä huomio kiinnittyy ensimmäiseksi suureen alttaritauluun. Siinä Jeesus ottaa vastaan syntisiä avosylin. Taulun nimi on ”Tulkaa minun luokseni”. Se on maalannut vuonna 1887 kuuluisa turkulainen taiteilija Victor Westerholm. Westerholmin maalauksen esikuva löytyy Hörupin kirkosta Skånesta. Victor Westerholm on Önningebyn taiteiljasiirtolan (1866-1914) perustaja.

Pohjoisseinällä on vanha alttaritaulu vuodelta 1736, jonka on maalannut Anders Asson Ekberg. Taulu esittää Jeesusta oppilaineen viimeisellä ehtoollisella.

Lehteriä koristavat tuntemattoman taiteilijan maalaukset. Luultavasti hän on Claes Lange, joka on myös Turusta. Maalaukset esittävät Jeesusta (Salvator) ja apostoleja. Lehterikaiteen maalaukset ovat 1760-luvulta. Alun perin kaiteessa oli 13 muotokuvaa, mutta kun kaidetta lyhennettiin, piti yksi maalauksista, Pyhää Mattiasta esittävä maalaus, siirtää toiseen paikkaan. Se sijaitsee nyt kirkon pohjoisseinällä.

Arvokas nähtävyys on votiivilaiva vuodelta 1836. Kauppias Carl-Gustav Löthman lahjoitti sen seurakunnalle vuonna 1837. Kattokruunut ovat 1700-luvulta, saarnatuoli vuodelta 1842. Kuori on rakennettu jo aikaisemmin. Kattokruunujen välissä riippuu kaunis puuristi, jonka on tehnyt kirkkoherra Erik Franzén 1960-luvulla.

Ahvenanmaan vanhin messukasukka on Lumparlandin kirkossa. Se on vuodelta 1665. Rovasti Hedman löysi sen pappilan ullakolta. Urut ovat Johannuksen digitaaliset urut. Jäljellä on entisten Thulé-urkujen fasadi.

Lumparland muodosti oman seurakunnan vuosikymmenen ajan vuoteen 1970 asti. Sitä ennen se muodosti Lemlandin seurakunnan Lumparlandin kappelin. Lemland-Lumparland oli ensimmäinen Suomen seurakunta, jossa sai naiskirkkoherran vuonna 1988. Tämä naiskirkkoherra oli kurssitoverimme Sirkka Liisa Enqvist, joka uhrautuvasti järjesti kurssikokouksemme, yhdessä Brita Turakan kanssa. Kiitos vaivannäöstä!

Seuraava    Etusivu