Amsterdam 16-20.10.2013

1. Rautatieasema 2. Nikolaos  3. Vanhakirkko   4. Uusi kirkko    5. Uusi tori 6. Oudeschans 7. Amstel

8. Muntplein 9. Begijnhof 10. Kanavat 11. Ij-järvi 12. Jordaan 13. Länsikirkko 14. Museoalue 15.Weeze

 

Wilhelminan ratsastajapatsaalta länteen lähtee Spui –niminen katu, joka johtaa Singel-kanavan rannassa sijaitsevalle Oude Lutherse Kerkille, joka on yhä käytössä oleva luterilainen seurakuntakirkko. Siellä emme kuitenkaan hoksanneet käydä, vaan poikkesimme Spuin pohjoispuolella olevalle Begijnhofille. Begijnhofin edessä on kirjatori, joka ilmeisesti on toiminnassa vain perjantaisin. Nyt tosiaan sattui olemaan juuri perjantai, joten tori oli täynnä kirjaa. Kysyimme torimyyjältä, mistä sinne Begijnhofille oikein pääsee. Hän viittoili kädellään yhtä torin laidassa olevaa ovea kohti:

Oven yläpuolella on teksti English Reformed Church, Anno 1607.  Ovesta pääsee tällaiseen käytävään (yllä oikealla), jonka toisella puolella on edellisen kaltainen kaunis käytävään johtava ovi.

 

 

 

 

Ovesta oikealle on kahden talon välissä tämä seinä upotettuine tauluineen. Ne esittävät Vapahtajaa, Jaakobin porttia, Eliasta, yhdestä en saa selvää, pako Egyptistä, Emmauksen tien kulkijat, Abraham ja tulinen pätsi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pienen aukion ympärillä olevat rakennukset varattiin vuonna 1346 begiineille, katoliselle naisjärjestölle, jonka jäsenet viettivät yksinkertaista elämää ja hoitivat majoituksensa vastineeksi sairaita ja opettivat köyhiä. 1300-luvun taloista ei ole jäljellä mitään, mutta talo 34, Het Houten Huis (kuvassa tummavärinen rakennus), on Amsterdamin vanhin talo. Se on vuodelta 1488.  Houten huisin vieressä oleva Katolinen kappeli rakennettiin vuonna 1680 tyyliin, jonka tarkoituksena oli salata, että seinien suojissa oli pyhäkkö.

Ikkunoiden upeat lasimaalaukset esittävät ns. Amsterdamin ihmettä (luultavasti näiden maalauksien alaosat saattavat liittyä ihmeeseen). Muutama päivä ennen Palmusunnuntaita vuonna 1345 muuan sairas mies Kalverstraatilta vastaanotti Pyhän ehtoollisen sakramentin. Mies oksensi ehtoollisleivän, joka otettiin astiaan ja heitettiin tuleen, missä sen nähtiin leijuvan tulen yläpuolella. Vuosisatoja myöhemmin Anton van Duinkerken kuvaili tapahtumaa sonetissaan: ”Tuleen heitetty ehtoollisleipä leijui tulessa palamatta. Armon voima oli luontoa voimakkaampi.” Muuan nainen ojensi kätensä leikkeihin ja sieppasi ehtoollisleivän tulemasta vahingoittumatta. Hän pani leivän rasiaan. Oude kerkin pappi sai kuulla asiasta. Hän vei ehtoollisleivän takaisin kirkolle. Seuraavana aamuna nainen huomasi ällistyksekseen leivän jälleen rasiassaan. Hän lähetti sanan papille, joka tuli ottamaan ehtoollisleivän taas kirkolle. Seuraavana aamuna ehtoollisleipä oli kuitenkin jälleen rasiassa sairaan miehen huoneessa. Tällöin ihmiset tajusivat Jumalan tarkoittavan, että ihme oli julkistettava. Niinpä pappi toi ehtoollisleivän seuraavalla kerralla näyttävästi juhlakulkueessa takaisin Oude kerkiin. Seuraavana vuonna piispa Jan van Arlek julisti ihmeen toteen näytetyksi. Kaksi vuotta myöhemmin ihmeen tapahtumapaikalle rakennettiin kirkko /Ter Heylighen Stede = Pyhä paikka). Maaliskuun puolivälissä ihmisjoukot osallistuivat Pyhän sakramentin kulkueeseen läpi Amsterdamin ja pyhiinvaeltajien virta suuntautui kohti Sakramentin ihmeen tapahtumapaikkana toimivaa kappelia. ’Roomalainen’ kulkue lakkasi vuonna 1578, kun kaupungin hallinto siirtyi protestanttiseen uskoon. Katolilaisten ei enää sallittu tunnustaa uskoaan julkisesti.

Amsterdamin ihmeen koko tarina on kerrottu begiinikappelin yhdeksässä lasimaalauksessa, jotka on maalannut taitelija Schenk. Ihmettä esittävät kuvat löytyvät osoitteesta: http://www.begijnhofamsterdam.nl/the-miracle
 

 Sisäpihan keskellä on kappelia vanhempi pyhäkkö, Englantilainen reformoitu kirkko. Se vuokrattiin englantilaisille ja skotlantilaisille sen jälkeen, kun protestantit saivat Amsterdamissa vallan vuonna 1607 syrjäytettyään katolilaiset. Alankomaihin paenneet englantilaiset puritaanit, pyhiinvaeltajaisät, pitivät täällä jumalanpalveluksia ennen kuin purjehtivat uuteen Englantiin Mayflowerilla vuonna 1620. Koska kyseessä on reformoitu kirkko, se oli tietenkin suljettu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viimeinen begiini kuoli vuonna 1971. Näitä sokerikuorrutettuja piparkakkutaloja annetaan edelleenkin vain naimattomien kristittyjen naisten käyttöön, mutta heiltä ei enää vaadita vastineeksi hyväntekeväisyystyötä. Pihaviheriöllä on Vapahtajaa esittävä patsas.

Etusivu

Seuraava