Amsterdam 16-20.10.2013

1. Rautatieasema 2. Nikolaos  3. Vanhakirkko   4. Uusi kirkko    5. Uusi tori 6. Oudeschans 7. Amstel

8. Muntplein 9. Begijnhof 10. Kanavat 11. Ij-järvi 12. Jordaan 13. Länsikirkko 14. Museoalue 15.Weeze

 

Westerkerkin ratikkapysäkiltä on vajaat puoli km Van Onna Hotelliin, joka sijaitsee Bloemgrachtin kanavakadulla (kuvassa Merjan pään vasemmalla puolella). Hotelli oli melko pieni ja vaatimaton eikä hinta ja laatusuhde vaikuttanut hyvältä. Toisaalta kukapa tietää, mikä hintataso pitäisi olla Amsterdamissa? Sanotaan kalliiksi kaupungiksi. Sängyt olivat hetekoita. Huoneessa ei ollut puhelinta eikä televisiota yhtä vähän kuin radiota ja baarikaappiakaan. Vastaanotossa oli maksuton nettiyhteys asiakkaille. Kylpyhuoneessa ei ollut shampoota ja pyyhkeitä oli vain yksi pekkaa päälle. Ikkunasta aukeni näköala harmaalle sisäpihalle. Aamiaisella tarjoiltiin perusaamiainen, mikä oli toki meille riittävä. Maksu piti maksaa käteisellä, koska kortilla maksettaessa perittiin 5 % provisio. Hotellin hyvä puoli oli se, että se sijaitsi keskellä kaupunkia. Se oli tyypillinen amsterdamilainen kanavanvarren nelikerroksinen asuintalo.

Jätin menemättä Anne Frank –kotimuseoon osittain siksi, että hotellimme oli ihan kuin Frankin talo, samoin kokoinen ja yhtä sokkeloinen. Anne Frankin taloon oli myös aamusta iltaan samat 50 metriä pitkät jonot, mikä tiesi yhtä lailla tungosta koko museovierailun ajaksi.

Sitä paitsi Anne Frankista on tehty niin paljon filmatisointeja ja dokumentteja, ettei aiheesta varmaan enää löydy mitään uutta. Merja kävi kuitenkin Anne Frank –kotimuseossa, jossa ei saanut ottaa valokuvia.

Westerkerkin edustalla on Anne Frankin patsas.

Anne Frankin talona tunnettu rakennus rakennettiin vuonna 1635. Rakennusta muokattiin huomattavasti sata vuotta myöhemmin, vuonna 1739.

Rakennuksessa oli muutamia yrityksiä 1900-luvun alkupuolella. Anne Frankin isä Otto siirsi mausteyrityksensä toimistotilat rakennukseen joulukuussa 1940. Rakennuksen ensimmäinen kerros oli jaettu kolmeen osaan. Etuosassa oli tavaroiden vastaanotto- ja toimitustilat. Keskellä kerrosta oli maustemylly, ja takaosassa, joka oli myös lisäsiiven alin kerros, oli varastotila, jossa tavarat pakattiin kuljetettavaksi. Toisessa kerroksessa oli työntekijöiden toimistoja.

Vuonna 1942 rakennuksen lisäosaa aletaan valmistella piiloutumista varten. Lisäosan tilat tyhjennetään tavaroista, ja se muutetaan asuttavaksi. Anne Frank ja muut muuttavat piilopaikkaansa 6. heinäkuuta 1942. He asuivat piilopaikassa yli kaksi vuotta, kunnes heidät pidätettiin 4. elokuuta 1944. Kaikki omaisuus piilosta takavarikoitiin, mutta kaksi Otto Frankin työntekijää onnistui pelastamaan joitakin henkilökohtaisia tavaroita, kuten Anne Frankin päiväkirjan.

Otto Frank palaa kesäkuussa 1945 Amsterdamiin perheensä ainoana eloonjääneenä. Hänelle annetaan Annen päiväkirjat, ja ne julkaistaan kirjana 1947. Pian tämän jälkeen monet haluavat nähdä talon, jossa Anne Frank piilotteli. Yrityksen työntekijät esittelivät epävirallisesti paikkoja halukkaille. Vuonna 1955 yritys vaihtoi kuitenkin toimitiloja, ja koko kortteli, jossa talo sijaitsee myytiin. Suunnitelmissa oli rakennuttaa tehdas tälle paikalle. Protestoijat pystyivät kuitenkin estämään rakennuksen purkamisen, ja Anne Frankin museo avattiin lopulta 3. toukokuuta 1960.

Ensimmäisenä vuonna museossa oli 9 000 kävijää. Vuonna 1990 museossa kävi yli 600 000 ihmistä. Museon vierailutilat koettiin riittämättömiksi. Kuningatar Beatrix avasi uudistetun laajennetun museon 28. syyskuuta 1999. Vuonna 2008 museossa oli miljoona kävijää.

Sillä aikaa kun Merja oli Anne Frankin kotimuseossa, minä kiersin Westerkerkistä luoteeseen Prinsengrachtin länsipuolelle levittäytyvää Jordaanin kaupunginosaa (kuvassa ellipsin sisällä), johon hotellimmekin kuului. Kaupunginosa rakennettiin 1600-luvun alussa käsi- ja muiden työläisten asuinalueeksi. Monet kadut nimettiin hyväntuoksuisten kukkien mukaan, mutta Jordaan ei ollut tuohon aikaan Amsterdamin hajuttomin tai kaunein alue. Siellä asuttiin ahtaasti ja epäterveellisissä oloissa, koska talojen alakerroksissa harjoitettiin esim. kankaiden värjäystä ja muita ammatteja. Erään selityksen mukaan Jordaanin nimi tulee ranskan sanasta jardin (puutarha), sillä tänne muutti paljon hugenotteja (Ranskan protestantteja) pakoon kotimaassaan kokemaansa vainoa. Nyttemmin Jordaan on elvytetty, ja siitä on tullut muodikas asuinpaikka. Siellä on paljon baareja, ravintoloita ja mielenkiintoisia putiikkeja. Sieltä voi ostaa myös monenlaista matkamuistoa.

 Hotelliimme johtavan kulkureitin varrella on yksi liike, joka myi Delftin keramiikka-astioita. Sinivalkoinen keramiikka on saanut nimensä Delftin kaupungista. Hollannissa lasitettua keramiikkaa on valmistettu 1500-luvulta alkaen. Lasitetun keramiikan kultakausi oli 1640-70.

 Kävelyreittini pääkohde oli Noorderkerk (Pohjoiskirkko), renessanssiarkkitehti Hendrick de Keyserin suunnittelema kirkko, joka rakennettiin 1620-23 Jordaanin työläisväestön käyttöön. Sittemmin se toimi esikuvana muille protestanttisille pyhäköille. Keyser irrottautui katolisille kirkoille ominaisesta rakennustyylistä luomalla kreikkalaisen ristin muotoisen salin, jossa saarnastuoli on keskeisellä paikalla. Kirkko ei ollut auki siellä käydessäni ja näytti siltä kuin sitä ei käytettäisi lainkaan kirkkona. Netin mukaan siellä pidetään kuitenkin sunnuntaisin sekä päivä- että iltajumalanpalvelus. Maanantaisin ja lauantaisin kirkossa on tunnin mittainen puolen päivän urku- tai pianomusiikkituokio, lauantai-iltapäivisin kirkkokonsertti. Kirkon aukiolla on maanantaisin kirpputori sekä lauantaisin lintu- ja luomutori. Kirkon pohjoispuolella olevaa Brouwers-kanavaa reunustavat asuntolaivat Vanhoihin makasiineihin on rakennettu luksusasuntoja. Aikanaan kanavan varrella oleviin makasiineihin rahdattiin suoraan laivasta kallisarvoisia siirtomaatuotteita.

Browers-kanavan itäpäästä pääsin pyöreän luterilaisen kirkon (Ronde Lutherse kerk, jota kutsutaan myös nimellä Koepelkerk - kupolikirkko) paikalle, Singel-kanavan varrelle.

Kirkko valmistui vuonna 1671. Tulipalon jälkeen kirkko rakennettiin uudelleen 1882. Vuonna 1935 kirkosta tuli konserttisali eli luterilainen seurakunta vuokrasi kirkon vieressä olevalle hotellille. Seurakunta palasi Spuilla sijaitsevaan vanhaan kirkkoon, jonka uusi kirkko oli korvannut aikansa. Vuonna 1975 rakennettiin viereisestä hotellista (Renaissance Amsterdam Hotel) tunneli kirkkoon. Kirkko oli pitkään remontissa ja vahingoittui taas tulipalossa, mutta se jälleenrakennettiin. Kirkko ei ole avoinna. Sinne pääsee vain hotellin turvallisuusviranomaisen opastuksella tunnelin kautta. Pohjakerroksen konsistori on muutettu kylpyhuoneiksi ja yläkerta kokoushuoneeksi. Kirkkosalissa voi vielä nähdä mahtavat pylväät, lehterit, urut ja saarnastuolin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Kirkon vieressä kanavan puolella on vain oven levyinen talo, osoitteessa Singel 7.

Etusivu    Seuraava