Amsterdam 16-20.10.2013

1. Rautatieasema 2. Nikolaos  3. Vanhakirkko   4. Uusi kirkko    5. Uusi tori 6. Oudeschans 7. Amstel

8. Muntplein 9. Begijnhof 10. Kanavat 11. Ij-järvi 12. Jordaan 13. Länsikirkko 14. Museoalue 15.Weeze

Westerkerk (Länsikirkko - 1620-31) on Jordaanin alueen itäreunassa. Se oli Noorderkerkin ohessa ensimmäinen uskonpuhdistuksen jälkeen rakennetuista Amsterdamin kirkoista. Westerkerkin torni on 85 m korkea; se on kaupungin korkein torni, jonne voi pääsymaksusta kiivetä. Emme käyneet tornissa. Kirkon suunnitteli Hendrick de Keyser vuonna 1619 ja se oli hänen viimeisiä töitään. Huhutaan, että Rembrandt olisi haudattu tähän kirkkoon, mutta tiedolle ei ole saatu vahvistusta. Tämä kuva on otettu Bloem-kanavalta, jossa hotellimme sijaitsee. Ei ihme, että kirkonkellojen soitto ja tasatuntilyönnit kuuluivat hyvin hotelliin. Yölläkin saattoi kuulla, paljonko kello oli. Kellotornin kruunu on jäljennös kruunusta, jonka keisari Maksimilian I lahjoitti Amsterdamille 1489. Kirkon uusklassinen julkisivu on puhdaslinjaisen elegantti. Noorderkerkin tapaan pyhäkkö toimi esikuvana aikakauden protestanttiselle kirkkoarkkitehtuurille. Amsterdamin kirkot ovat saaneet nimensä ilmansuuntien mukaan. Ehkä sekin kuvaa reformoidun kirkon irtiottoa katolisesta, ettei kirkkoja nimitetä kenenkään pyhimyksen mukaan. Valitettavasti ilmansuuntien mukainen nimitys kuulostaa kovin triviaalilta.

Kirkon sisätila tekee suoranaisesti tyrmistyttävän vaikutuksen, kun on käynyt viimeksi Italian upeissa kirkoissa, jossa maalaustaide on laitettu palvelemaan kirkon sanomaa. Reformoitu kirkko on riisuttu kuvista. Saarna on jumalanpalveluksen ydintoimintaa. Saarnatuoli on keskellä ja penkkirivit on käännetty kohti saarnatuolia. Pylväiden ympärillä on erityisistuimia. Olisivatkohan ne joiden hallintoelinten tai napahenkilöiden istuinpaikkoja? Tavallinen rahvas istuu permannolla. Alttaria ei ole. Sakramentti jaettaneen suoraan penkkeihin? Se on kuitenkin vain muistoateria, jolla ei ole sakramentaalista merkitystä. Luterilaiselta kannalta asiaa katsoen uskonpuhdistus on kulkenut uskonnon keskeistä sisältöä koskevaksi köyhtymiseksi. Ilmankos kirkot ovat muuttuneet osittain museoiksi, minkä varjolla niitä voidaan pitää päiväsaikaan auki!


Kirkon apeaa koristelua yrittää korvata upea kynttelikkö. Kuinkahan paljon kyntteliköllä mahtaa olla käyttöä?

Kirkossa on sentään upeat urut. Vuonna 1686 lisätyt urkupaneelit maalasi Rembrandtin oppilas Gerard de Lairesse.

Westerkerkiltä itään siis keskikaupungille päin on Herrengracht -kanavan varressa tällainen rakennus. Se on hieno esimerkki Hendrick de Keyserin arkkitehtuurista. Vuonna 1618 rakennetun Barlotti Huisin (nrot 170-172) julkisivusta löytyvät kaikki hollantilaisen renessanssin elementit: punaisen tiilen ja valkoisen kiven vuorottelu, pylväin koristellut päätykolmiot, voluutit (spiraalimaisesti kiertyvät koristeaiheet, jotka esiintyvät pylväiden yläpäissä eli kapiteeleissa), obeliskit… Päätyyn ikuistetut tunnuslauseet ”Taidolla ja ahkeralla työllä” sekä ”Uskonto ja oikeudenmukaisuus” ilmentävät tuon ajan porvarien kalvinistista etiikkaa. Barlotti huisin vieressä olevassa Teatteri-instituutissa (nro 168) toimii mm. teatterimuseo (lavasteita, pukuja, ääni- ja kuvanauhoja) ja kirjasto.

 

 

 

Pysyäksemme vielä  Westerkerkin suunnassa yksi kuva Singel-kanavalta, hämärän laskeutuessa. Ei ollut tietoa, kuka tämä vaikuttavampi ja kovempi herra on kahdesta. Vain nimi näkyi: Multatuli. Hän lienee Eduard Douwes Dekker (1820 –1887), joka tunnetaan paremmin salanimestään  Multatuli (= “olen kärsinyt paljon"). Hän on hollantilainen kirjailija, joka tunnetaan

Vuonna 2002 Hollantilaisen kirjallisuuden yhdistys julisti Multatulin merkittävimmäksi hollantilaiseksi kirjailijaksi kautta aikain.

 

 

   Etusivu    Seuraava