Amsterdam 16-20.10.2013

1. Rautatieasema 2. Nikolaos  3. Vanhakirkko   4. Uusi kirkko    5. Uusi tori 6. Oudeschans 7. Amstel

8. Muntplein 9. Begijnhof 10. Kanavat 11. Ij-järvi 12. Jordaan 13. Länsikirkko 14. Museoalue 15.Weeze

Rembrandtin aukiolta pääsee kahta vaihtoehtoista poikkikatua pitkin Amstelille, jonne on siis 100 m matka. Amstel-joen vastarannalla oleva upea rakennus oikealla on NH Doelen -hotelli, Amsterdamin vanhin hotelli. 1400-luvulla tälle paikalle rakennettiin puolustustorni Swych Utrecht osana Amsterdamin puolustusmuuria. Vuodesta 1522 lähtien tornia käytettiin harjoituspaikkana tukipyssyn (kloveniers) käyttäjille. Paikka sai nimen Kloveniersdoelen. Kuuluisin tukipyssyseuran jäsen oli kapteeni Frans Banning Cocq, joka pyysi vuonna 1642 Rembrandtia tekemään maalauksen  pyssyseurastaan. Niinpä Rembrandt maalasi Yövartio –nimisen maalauksensa Klovieniersdoelenissa. Yövartio –maalaus riippui pitkään Doelenin seinällä, kunnes se siirrettiin Damilla sijaitsevaan kaupungintaloon. Kaupungintalo käytti 1600-luvulla vanhaa  Kloveniersdoelenia vieraidensa kestityspaikkana. Amsterdamilaisten mielestä siellä oli kaupungin paras keittiö ja maukkaimmat ateriat.

Uuden NH Doelenin hotellin peruskivet laskettiin maahan vuonna 1819. Rakennus sai nykyisen muotonsa vuoden 1883 maailmannäyttelyyn mennessä. Rakennuksen omisti arkkitehti J.F. van Hamersfeldt, joka sai tehtäväkseen tehdä hotellista sen näköisen kuin mitä se on tänään. Hotellin kaunein paikka on 1800-luvulla valmistunut oleskeluaula, jossa on marmoriportaikko ja kaksi suurta kynttilänjalkaa. Koristemaalaukset on tehnyt G.H.Heinen, sama mies joka on laatinut keskusrautatieaseman kuninkaallisen odotussalin maalaukset. Hotelli Doelenia ei tunneta vain Yövartiosta, vaan myös kuuluisista vieraistaan. Jotkut huoneet ovat saaneet nimensä kuuluisan käyttäjänsä mukaan. Keisarinna Sissi asui hotellissa nimellä ”Gravin Hoynems”. Hän kävi Amsterdamissa kaksi kertaa tapaamassa magnetisoijaansa (magneettiparantajaansa) ja varasi itseään ja seuruettaan varten 40 huonetta. Hän halusi kylpeä Pohjanmeren vedellä täytetyssä ammeessa.

Doelenin vasemmalla puolella on Café de Jaren.

Edellisistä rakennuksista länteen, kanavan kulmassa ja Muntpleiniä vastapäätä (keskellä tätä kuvaa), on Hotel de l’Europe, viiden tähden luksushotelli. Hotel de l’Europen vieressä olevan sillan kohdalla Amsteljoki vaihtuu Rokin –kanavaksi. Rokin ja siitä pohjoiseen oleva Damrak halkaisee keskeltä muuten hevosenkengänmuotoisen kanavaverkon. Rokinin katu ulottuu aina Damin aukiolle asti, mutta 200 m pituinen kanava alkaa tästä Doelenstraatille johtavalta sillalta. Äärimmäisenä vasemmalla on Allard Pierson –museo, eli Amsterdamin arkeologinen museo. Museossa on muinaisen Egyptin, Lähi-idän , kreikkalaisen maailman, Etrurian ja Rooman valtakunnan aikaista käsityötaidetta.

 Muntpleinin aukio Amstelin ja Singelin kanavien risteyksessä on huomattava maamerkki, poikkeuksellisen kaunis torni, Munttoren (Rahapajan torni). Aukio on pieni ja sitä halkovat niin monet raitiotiet, että ei tiedä mihin päin katsoisi, mutta aukiolla on Se oli keskiajalla kaupungin muurin portti. Rakennus vahingoittui tulipalossa vuonna 1619, ja Hendrick de Keyserin suunnittelema kellotapuli lisättiin sen huipulle, kun torni seuraavana vuonna kunnostettiin. Vuonna 1699 asennettiin kellokoneisto, joka antaa vieläkin aikamerkkejä. Ranskan vastaisen sodan aikana vuonna 1672, kun Amsterdamiin ei saatu muualta rahaa, tornista tehtiin tilapäisesti kaupungin rahapaja, ja silloinen nimi jäi pysyvästi käyttöön.

 

 

 

 

 

 Munttorenin varjossa kelluu Singelin kanavassa (joka suojasi kaupunkia keskiajalla vallihautana) Bloemenmarkt (kukkatori). Se on auki päivittäin ja sitä on pidetty täällä jo satojen vuosien ajan. Muinoin kukkakauppiaat tulivat kanavaa pitkin veneet täynnä kukkia. Nykyisinkin kojut kelluvat vedessä, mutta ne on ankkuroitu pysyvästi kanavan seinämään. Kukat tuovat pirteän väriläikän harmaimpaankin Amsterdamin päivään. Yllätyin kukkatorin laajuudesta. Se oli ehkä sadan metrin mittainen.

 

 

Grimburgwalkadulle johtavan sillan kupeessa on Wilhelminan ratsastajapatsas (kuvaa piti vähän manipuloida, että sain Wilhelminan nimen esiin patsaan jalustasta). Teoksen on veistänyt pronssista Theresia R. van der Pant. Alkuperäinen toimeksianto sisälsi ajatuksen kuvata kuningatar Wilhelminaa puhumassa ’sotakuningattarena’ Hollannin kansalle sodanaikaisessa BBC:n Radio Oranje –ohjelmassa. Taiteilija ei halunnut esittää kuningatarta vanhana sisupussina, vaan nuorena ratsastavana kuningattarena. Wilhelminan tytär kuningatar Juliana tuki kuvanveistäjää ja ehdotti, mitä vaatteita Wilhelminan ylle pitäisi pukea. Aluksi  patsas oli tarkoitus pystyttää Damrakille, mutta kun sen ei katsottu sopivan Kansallismonumentin kilpailijaksi, se sijoitettiin Rokinille vuonna 1972. Tässä sillankupeessa sijaitsee yksi kanavaristeilypiste.

Etusivu
Seuraava