Amsterdam 16-20.10.2013

1. Rautatieasema 2. Nikolaos  3. Vanhakirkko   4. Uusi kirkko    5. Uusi tori 6. Oudeschans 7. Amstel

8. Muntplein 9. Begijnhof 10. Kanavat 11. Ij-järvi 12. Jordaan 13. Länsikirkko 14. Museoalue 15.Weeze

Keskustan eteläosan kartta (alla).

Rijksmuseum (= kansallismuseo, kuvassa julkisivu) lienee maailman paras alankomaalaisen taiteen kokoelma Museo toimii upeassa viktoriaanis-goottilaisessa rakennuksessa, jonka piirsi arkkitehti P.J.H Cuypers. Museo avattiin vuonna 1885, ja lisärakennukset valmistuivat vuosina 1898 ja 1919. Kokoelma on moni-ilmeinen, mutta suurin osa kävijöistä tulee katsomaan 1400-1600 luvun alankomaalaisten mestareiden  töitä. Kokoelmassa on 20 Rembrandtia. Maalauskokoelma käsittää muun muassa Jacob van RuysdaelinFrans HalsinJohannes Vermeerin ja Rembrandtin oppilaiden teoksia. Museolla on myös ulkomaista taidetta mm. Rubensilta, Tintorettolta ja El Grecolta sekä posliinia, huonekaluja, veistoksia, koristetaidetta samoin kuin aasialaista taidetta.

Rijksmuseumissa olisi pitänyt käydä, vaikka olen siellä käynyt vuonna 1957. Nyt olisi ollut jo uusinnan aika, mutta Rembrandtiin kävimme  tutustumassa hänen kotimuseossaan ja ajan puutteen tähden kävimme vain yhdessä suuressa taidemuseossa, mikä tässä tapauksessa oli Rijksmuseumin takana oleva Van Gogh –museo.

Van Gogh –museo sijaitsee nk. museoalueella, jossa keskustaa lähimpänä on Rijksmuseum, van Goghin vieressä on Stedelijk –museo (kaupunginmuseo) ja kauimpana keskustasta katsoen Concert Gebouw, joka ei tietenkään ole museo, vaan musiikkisali. Van Gogh –museossa on kaksi osaa, Gerrit Rietveldin suunnittelema Rietveld –rakennus (joka valmistui 1973) ja Kisho Kurosawan suunnittelema Kurosawa –siipi (1998-99 ). Kurosawa –siipi oli parhaillaan saneerattavana, joten kävimme vain vanhalla puolella, Rietveldissä, jossa on pysyvä näyttely. Pohjakerroksessa on kauppa, kahvila ja näyttelyn esittelyosasto. Siellä pyöri myös Vincent van Goghia esittelevä video, joka antoi erinomaisen hyvän käsityksen taiteilija elämästä ja hänen taiteensa kehittymisestä. Ensimmäisessä kerroksessa oli näytteillä Goghin maalauksia kronologisessa järjestyksessä. Toisessa kerroksessa (kuva yllä museon portaikosta) esitellään maalausten restauroimista ja Goghin piirroksia. Siellä on myös pieniä tilapäisiä näyttelyjä. Kolmannessa kerroksessa vertaillaan Goghin maalauksia suhteessa aikalaistaiteilijoihinsa.

Museossa käy vuosittain 1,5 miljoonaa henkilöä. Se on Alankomaiden suosituin museo kävijämäärällä mitattuna. Koko maailman mittakaavassa museo on 31. suosituin. Nytkin museossa kävi sellainen suihke, että jokaisen maalauksen kohdalla piti jonottaa nähdäkseen sen lähempää, mitä edellyttivät pienellä fontilla kirjoitetut kuvatekstit.

Museossa maailman laajin van Gogh –kokoelma. Siihen kuuluu 200 maalausta, 400 piirrosta ja 700 taiteilijan kirjettä.  Näyttelyn pääsymaksuun sisältyvässä opaslehtisessä on kuvat Keltaisesta talosta ja Auringonkukista. Lisäksi kuvassa on kopio pääsylipun kuvasta, joka esittää teosta Mantelipuu kukkii.

Opaslehtisessä on myös taiteilijan omakuva ja Perunansyöjät.

Pysyvään näyttelyyn sisältyy yhdeksän taiteilijan itsestään tekemää maalausta ja muutamia hänen varhaisimpia töitään. Niin ikään näyttelyyn sisältyy joitakin huomattavia aikalaismaalarien, sekä impressionistista että postimpressionistista tyylisuuntaa esittäviä, teoksia.

Museossa on tapahtunut taidevarkauksia kaksi kertaa. Vuonna 1991 museosta varastettiin 20 maalausta, niiden joukossa Goghin varhaiskauden maalaus Perunansyöjät. Varkaat pääsivät pakenemaan rakennuksesta, mutta 35 minuutin kuluttua ne löydettiin hylätystä autosta. Varkaisiin kuului kaksi museon vartijaa. Tämä oli Alankomaiden suurin taidevarkaus sitten toisen maailmansodan.

Vuonna 2002 varastettiin kaksi maalausta, Seurakunta poistumassa reformoidusta kirkosta Nueneissä ja Merimaisema Scheveningenissä. Kaksi hollantilaismiestä tuomittiin varkaudesta mutta varastettuja teoksia ei ole vieläkään saatu takaisin. Museo on luvannut muhkean löytö(vihje)palkkiot.

Museoaukion eteläosassa sijaitsee Concertgebouw. Konserttisalin akustiikkaa pidetään lähes täydellisenä, vaikka rakennuksen arkkitehdillä ei ollut konserttisalien suunnittelusta aiempaa kokemusta. Se avattiin yleisölle vuonna 1888. Concertgebouw on maailman vierailluin klassisen musiikin konserttitalo, siellä pidetään vuosittain 350-400 konserttia, joilla on kuuntelijoita yli 800 000. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Adolf Leonhard van Gendt, joka käytti innoituksena kaksi vuotta aikaisemmin Leipzigiin noussutta Neue Gewandhausia. Rakennustyöt alkoivat kaupungin silloisten rajojen ulkopuolella sijaitsevalla laitumella vuonna 1883. Hiekkaiseen maahan iskettiin kaikkiaan 2 186 kahdestatoista kolmeentoista metrin pituista paalua.

Avajaiskonsertissa 11. huhtikuuta 1888 120-henkinen orkesteri ja viidensadan vahvuinen kuoro esittivät Wagnerin, Händelin, Bachin ja Beethovenin musiikkia.

Talossa on 44 metriä pitkä, 28 metriä leveä ja 17 metriä korkea Grote Zaal (suuri sali). Yleisöä sinne mahtuu noin 2000. Soikionmuotoinen Kleine Zaal (pieni sali) on 20 metriä pitkä ja 15 metriä leveä. Se soveltuu erinomaisesti kamarimusiikin ja liedien esittämiseen.

Kuninkaallinen Concertgebouw-orkesteri (Koninklijk Concertgebouworkest) on Alankomaiden tunnetuin sinfoniaorkesteri ja sitä pidetään yhtenä maailman kuuluisimmista: esimerkiksi 2008 Gramophone-lehti valitsi sen maailman parhaaksi klassisen musiikin orkesteriksi.

Kuuden ratikkapysäkin päässä Rijksmuseumista, saman Singelgrachtin kanavan varrella, Itäpuiston (Oosterpark) laidassa on antropologinen, alun perin vuonna 1864 perustettu Trooppinen museo, jossa tulin käyneeksi vuonna 1957. Silloin sitä nimitettiin Siirtomaamuseoksi. Nyt teki mieli vain vanhasta muistista katsoa, minkä näköinen rakennus se olikaan. Museo toimii rakennuksessa, jossa aikoinaan toimi Alankomaiden siirtomaainstituutti. Talo rakennettiin vuonna 1926 instituutin tropiikista kerätyn kokoelman näyttelytilaksi. Nykyinen museo pyrkii valistamaan kävijöitä tropiikin ja sen asukkaiden oloista. Museon perustana oli entisestä Alankomaiden Itä-Intiasta (nyk. Indonesiasta) kerätty valtava kokoelma, jossa on kaikkea eri heimojen käyttämistä naamioista käyttöesineisiin. Indonesian itsenäistyttyä vuonna 1945 museon kokoelmaa alettiin kartuttaa muistakin kuin Alankomaiden siirtomaista, kuten Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Aasiasta. Museoon on rakennettu jäljitelmä yhdestä Mumbain (Bombay) kadusta ja arabialaisesta basaarista elävöittämään kävijöiden käsitystä erilaisista kulttuureista. 1960-70 –luvuilla Ulkoasiainministeriö  halusi avartaa museon tarkoitusta köyhyyden ja nälkäongelman  esille tuomiseen. Museoon kuuluu 1970-luvun alussa avattu Kindermuseum, jossa 6-12 –vuotiaat saavat tutustua kokoelmaan lasten ehdoilla. Sen ikäinen minä olin vuonna 1957.

Museon omistaa ja sitä hallinnoi Kuninkaallinen Trooppinen Instituutti, säätiö joka tukee trooppisten kulttuurien tutkimusta. Sisäänkäynti Trooppiseen instituuttiin sijaitsee Singelgrachtin puolella.

 

 

 

Nyt mennään ratikalla takaisin yksi pysäkinväli ohi Rijksmuseumin. Ollaan kaupunginteatterin (Stadsshouwburg) edessä. Se oli aikoinaan kaupungin johtava oopperatalo, mutta nykyisin Muziektheater on syrjäyttänyt sen oopperanäyttämönä. Loistelias teatteri hallitsee kaupungin vilkkaimpiin aukioihin lukeutuvaa Leidseplania. Kun kaupungin oma jalkapallojoukkue Ajax voittaa ottelunsa, tulos julistetaan kaupunginteatterin parvekkeelta! Jan Springerin ja A.L. van Gendtin suunnittelema uusrenessanssirakennus (1894) on palanut kolmesti, mutta se on joka kerta entistetty alkuperäiseen asuunsa.

 

 

 

Leidseplanin laidalla on vuonna 1902 valmistunut jugendtyylinen mestariteos ja kansallismuistomerkki American Hotel. Hotellin edessä on kalasuihkulähde. Poikkesimme pohjakerroksen Café Américainissa ihailemassa ylellistä sisustusta.

Etusivu    Seuraava