Amsterdam 16-20.10.2013

1. Rautatieasema 2. Nikolaos  3. Vanhakirkko   4. Uusi kirkko    5. Uusi tori 6. Oudeschans 7. Amstel

8. Muntplein 9. Begijnhof 10. Kanavat 11. Ij-järvi 12. Jordaan 13. Länsikirkko 14. Museoalue 15.Weeze

Sitten ollaankin kaupungin sydämessä, Damin aukiolla, jossa viihdeteollisuus oli valloittanut hallinto- ja kulttuuriaukion. Illalla karusellit, maailmanpyörät ja muut vempeleet olivat tupaten täynnä huvittelevia ihmisiä. Varsinkaan maailmanpyörän käyttöä pimeässä illassa en ymmärrä. Ainakin minä haluaisin katsella maailmanpyörästä kaupunkia lintuperspektiivistä päivän valoisimpaan aikaan. Päivisin Damin aukio oli kuitenkin hiljainen - ikään kuin kaikki olisivat töissä tai nukkumassa?  Dam –aukion laidalla kohoava Jacob van Kampenin piirtämä vanha kuninkaanlinna/kaupungintalo (1665) edustaa klassista hollantilaista arkkitehtuuria. Rakennuksen ovat koristelleet Alankomaiden kultakauden taiteilijat: koristeaiheet, kuten friisit (rakennuksen seinässä olevaa vaakasuora pinta, joka on koristeltu ornamentein ja erilaisin kohokuvioin), karyatidit (naishahmoiset patsaat, jotka kannattelevat rakennuksen palkistoa pylvään tavoin) ja laatoista sommitellut kuviot muistuttavat kaupungin meriherruudesta. Kuninkaalliseksi palatsiksi rakennuksen muutti Napoleon Bonaparten veli Ludvig Napoleon, joka toimi Hollannin kuninkaana 1806-10. Sittemmin kuninkaanlinna ei ole toiminut kuninkaallisena residenssinä vaan sitä käytetään ainoastaan juhlatilaisuuksissa.

Damin aukiolla on valkoinen vuonna 1956 toisessa maailmansodassa kaatuneiden muistoksi (Dodenherdenking), National Monument, kansallismuistomerkki (kuva alla vasemmalla), johon saatiin rahat keräyksellä toisen maailmansodan jälkeen. Taustalla Benelux-maiden suurin viiden tähden hotelli Krasnopolski. Monumentin on suunnitellut arkkitehti J.J.P.Oud. Veistokset ovat kuvanveistäjä Paul Grégoiren käsialaa. Kartionmuotoinen travertiini –kalkkikivellä päällystetty betonipylväs yltää 22 m korkeuteen.

Pylvään etupuolella on Rauha –niminen reliefi (kuvassa yllä oikealla), joka koostuu neljästä ketjulla kahlehditusta mieshahmosta; he kuvaavat maailmansodan aiheuttamaa kärsimystä. Tämän keskeisen figuurin molemmin puolin on kaksi miesveistosta, jotka kuvaavat hollantilaista vastarintaliikettä, vasemmanpuoleinen älymystön, oikeanpuoleinen työväenliikkeen vastarintaa. Heidän jalkojensa juuressa on itkeviä koiria, jotka kuvaavat kärsimystä ja kuuliaisuutta.

Näiden hahmojen yläpuolella on nainen lapsi sylissään ja kyyhkysiä lentelee heidän ympärillään. Tämä kuvaa voittoa, rauhaa ja uutta elämää. Pylvään takapuolella oleva reliefi esittää kyyhkysiä nousemassa taivaalle, mikä symboloi vapautumista.

Monumentti lepää samankeskisten korokkeiden sisällä, jotka muodostavat monumentille nousevia porrasaskelmia. Monumentin edessä on molemmin puolin Alankomaita symboloivia leijonaveistoksia pyöreillä alustoilla. Monumentin takasivua ympäröi puoliympyrän muotoinen muuri. Muuri kätkee sisäänsä 11 uurnaa, edustaen 11 Alankomaiden provinssia; uurnissa on 2. maailmansodan teloituskenttien  ja sotilashautausmaiden multaa. Kolme vuotta myöhemmin lisättiin vielä 12. uurna, jossa on Hollannin Itä-Intian, (nykyisen Indonesian) multaa. Pylväässä on latinankielinen piirtokirjoitus, joka käännettynä tarkoittaa: Täällä isänmaan sydämessä katselee Jumalan tähtiä tämä kansalaisten muistot sydämiinsä kätkevä muistomerkki.

Muistomerkin takapuolella on vielä muutama hollanninkielinen piirtokirjoitus oman maan runoilijoilta.

Kuninkaanlinnan vieressä oleva Nieuwe Kerk (Uusi kirkko) on rakennettu 1400-luvulla. Niewezijds Vorburgwal –kadulla kirkon ratikkapysäkin kohdalla on kirkon kylkeen rakennettu asuintaloja ahtaaseen rakoon. Kirkkoa käytetään kuningaskunnan kruunajaisiin sekä kuninkaallisiin häihin. Viimeksi täällä kruunattiin kuninkaaksi Willem-Alexander vuonna 2013. Samassa paikassa tapahtui Willem-Alexander ja Máximan avioliittoon vihkiminen vuonna 2002. Täällä on kruunattu kuningattaret Wilhelmina ja Juliana. Kirkko tunnetaan myös alankomaalaisten laivastosankarien viimeisenä leposijana.

Utrechtin piispa myönsi luvan kirkon rakentamiseen vuonna 1408, sillä Oude Kerk (Vanha kirkko) oli tullut liian pieneksi kasvavalle kaupungille. Nieuwe Kerk pyhitettiin Neitsyt Marialle ja Pyhälle Katariinalle. Kirkko vaurioitui kaupunkipaloissa vuosina 1421 ja 1542, ja paloi lähes täydellisesti vuonna1645, jonka jälkeen se rakennettiin uudelleen goottilaiseen tyyliin. Vuosina 18921914 kirkkoa uudistettiin laajalti.

 

Kirkon kunnostustyöt tulivat liian kalliiksi reformoidulle seurakunnalle. Kirkko siirtyi vuonna 1979 Uuden kirkon kansallisen säätiön omistukseen. Nykyisin kirkkoa ei

Siihen lisättiin muun muassa uusia uusgoottilaisia yksityiskohtia. Vuosina 19591980 kirkkoa kunnostettiin. Kirkon kunnostustyöt tulivat liian kalliiksi reformoidulle seurakunnalle. Kirkko siirtyi vuonna 1979 Uuden kirkon kansallisen säätiön omistukseen. Nykyisin kirkkoa ei siten käytetä enää yleisiin kirkollisiin palveluihin, vaan se toimii pääasiassa näyttelytilana. Täällä järjestetään myös urkukonsertteja.

Meidän käydessämme kirkossa siellä oli menossa kiinalaista Ming –dynastiaa esittävä näyttely, mistä johtuen maksoimme melko korkean pääsymaksun, vaikkemme nyt jaksaneetkaan kiinnostua kiinalaisesta hallitsijasuvusta. Se tuli pakkopullana. Lisäksi kirkossa oli kahvio ja museokauppa, jossa myytiin etupäässä kiinalaisia taide-esineitä – sattuneesta syystä. Tulkoon nyt sen verran sanotuksi Ming –dynastiastakin, kun kerran siitä maksettiin: Zhu Yuanzhang –niminen kiinalainen maalaismies ajoi pois mongolikaanin Yuanin vuonna 1368, minkä jälkeen hän julisti itsensä keisariksi. Uusi hallitsijasuku otti myöhemmin käyttöön nimen Ming, joka tarkoittaa ’loistavaa’. Kun Eurooppa eli vielä ’pimeää keskiaikaa’, Kiinan kohosi sivistyksen huipulle. Kiinan väkiluku kohosi 200 vuodessa 65:stä 150 miljoonaan. Kiinalaiset kauppa-alukset purjehtivat Kaakkois-Aasiasta Intiaan ja Afrikkaan asti. Ming –posliini eli ’valkoinen kulta’ tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi. Hollannissa käynnistyi Delftin keramiikkatuotanto. Kirkon parvella, josta kuva on otettu, oli kirkon historiaa esittävä valokuvanäyttely, joka siis se esitti sitä kohdetta, josta me oikeasti olimme kiinnostuneita. Saarnatuolin himmeli on mahtava asetelma. Sen on veistänyt Hollannin kultakauden merkittävin (?) kuvanveistäjä Albert Jansz. Vinckenbrink (1604, Spaarndam – 1665, Amsterdam). 

Lähikuva saarnatuolin kyljestä (alla vasemmalla).




Lähikuva saarnatuolin kyljestä (alla vasemmalla).

Kirkossa on upea kuoriaita. Sen on valmistanut Janus (Johannes) Lutma vanhempi  (Emden, n.1584 – Amsterdam, 1669), joka oli tunnettu hollantilainen hopeaseppä. Kiinalaiseen näyttelyyn liittyvä paperilyhty valaisee kirkon keskilaivaa.

1600-luvulla Hollannissa käytiin kiivasta väittelyä siitä, sopiiko kirkossa käyttää urkuja. Kyseessä oli tyypillinen kalvinistinen ajatus, että urut edustavat tarpeetonta prameilua. Urkumusiikki peri voiton debatissa. Amsterdamin kaupunki päätti hankkia Uuteen kirkkoon suuret urut vuonna 1645 (kuva alla vasemmalla). Urut suunnitteli Hans Wolff Schonat vuonna 1655. Fasadin suunnitteli Jacob van Campen; veistotyöt teki Artus Quellinus ja maalaukset Jan Gerritsz. van Bronchorst. 10 vuoden kuluttua työ oli valmis. Vuodesta 1680 alkaen Uudessa kirkossa laulettiin Psalmeja urkujen säestyksellä.

Hankkeeseen olivat osallistuneet parhaat taitajat, joiden työn tulos näkyy loisteliaassa ja monumentaalisessa instrumentissa. Urkujen koristeet liittyvät musiikkiin.  Urkujen päällä seisoo kuningas David harppuineen seurassaan naisia, jotka kuvaavat laulamisen ja soittamisen taitoa. Veistoksen alapuolella olevat maalatut paneelit esittävät Davidin voitelemista kuninkaaksi. Alemmat paneelit esittävät muusikkoja, joiden joukossa on maalari itse lasiruudun takana. Kun paneelit avataan, näkyy vasemmalla David voittokulkueessa surmattuaan Goljatin; oikealla David soittaa harppua Saulille. Urkujen alla olevassa reliefissä näkyvät Amsterdamin symbolit.

Kirkon poikkilaivassa ovat toiset urut 1500-luvulta (kuva yllä oikealla). Ne saneerasi vuonna 1645 Germer Galtusz. van Hagerbeer. Urut pelastuivat onnekkaasti tulipalosta vuonna 1645, kun ne olivat juuri saneerattavina. Kymmenen vuoden kuluttua nämä pikku-urut jäivät kakkosuruiksi, kun uudet valmistuivat. Urut on rakennettu elegantisti sisältäen kolme tornia. Urkufasadin ja parven rakensi Albert Jansz. Vinckenbrinck, sama, joka teki saarnastuolin.

Etusivu    Seuraava