CURRICULUM VITAE -  Ilpo Perttilä

1. LAPSUUS JA NUORUUS 2. OPISKELUAIKA
3. ETIOPIAAN 4. TOINEN  JA KOLMAS TYÖKAUSI
5. NELJÄS TYÖKAUSI 6. LAPPEENRANTA

Opiskeluaika

 Jo armeija-aikanani osallistuin varusmiespappikurssille, mitä käytiin Helsingissä, pääesikunnassa. 

Varusmiespappikurssi I/1964 pääesikunnan pihalla. Kokelas Perttilä kuvan keskimmäisen puun kohdalla etualalla. Äärimmäisenä oikealla kouluttajat sotilaspastori Timo Totro, kenttärovasti Korpinen (jonka oikealla puolella takana on alikersantti Eero Huovinen), kenttäpiispa Toivo Laitinen ja sotilaspastori Muilu.

Syksyllä aloitin teologian opinnot Helsingissä. Maineikkaita opettajiani olivat mm. Jussi Aro hepreassa, Eero Repo kreikassa, Toivo Saarilahti teologisissa esikäsitteissä, Aarre Lauha ja Ilmari Soisalon-SoininenVanhassa testamentissa, Aimo T. Nikolainen Uudessa testamentissa, jonka valitsin pääaineekseni, Osmo Tiililä dogmatiikassa, Lauri Haikola etiikassa, Martti Parvio ja Kauko Pirinen kirkkohistoriassa ja Erkki Kansanaho käytännöllisessä teologiassa. Käytännöllisiä harjoituksia ohjasi Yrjö (”Ylli”) Knuutila katekeettisten harjoitusten osalta Kaisaniemen koululla ja Maunu Sinnemäki homileettis-liturgisten harjoitusten osalta Tuomiokirkon kappelissa. Pitäisikö vielä mainita, että Tarmo Nuotio opetti kirkkolaulua.

Kansan Raamattuseuran ylläpitämän ylioppilaskoti Logoksen "pojat" lukuvuonna 1964-65. Vasemmalta edestä Pekka Paakkanen, Voitto Silfverhuth, Jorma Vesanto, Raimo Vänskä ja Matti Kolehmainen. Takarivissä vas.: Markku Pyrhönen, Ensio Klemi, Taisto Jantunen, Pentti Liukkonen, Lauri Jaakola, Ilpo Perttilä ja Pekka Viitanen.

Opiskeluaikana asuin Kansan Raamattuseuran ylioppilasasuntola Logoksessa, vaikka olisin kyllä päässyt myös lähetystalolle, mutta valitsin näin. Kansan Raamattuseurasta tuli läheinen viiteryhmäni (herätysliikkeeni), jonka palveluksessa toimin kolmena kesänä, ensin puhujana, sitten telttamestarina yhdistettynä puhumiseen ja soittamiseen (virsien säestystä) työtovereinani mm. Raili Koponen, Raimo Lampinen, Erkki Leminen ja Kalevi Lehtinen. Kolmantena kesänä olin Tervonsalmen leirikeskuksen isäntänä. Kuuluin myös vuonna 1964 perustetun Ylioppilaslähetyksen hallitukseen, ehkä jossain määrin nimenomaan Kansan Raamattuseuran edustajana ja vastasin viikoittain pidettävistä ylioppilasseuroista. Lisäksi pidin pyhäkoulua Alppilan seurakunnassa ja poikakerhoa Tuomiokirkkoseurakunnassa, kappelin alakerrassa, sisäänkäynti Snellmaninkadulta. Pojat olivat enimmäkseen Cantores Minores -kuoron laulajia. Osallistuin Kauniaisten Raamattuopistolla pidettäville ylioppilaskursseille. Lauloin Logos- ja Pro Missione -kuoroissa. Kerran kävin myös tutustumassa YKY:n toimintaan ja jouduin ensimmäiseksi kohtaamaan Terho Pursiaisen. En viehättynyt YKY:yn. Osallistuin myös Viipurilaisen osakunnan Kristilliseen keskustelukerhoon (KKK). Ja siinä sivussa myös opiskelin. Itse asiassa opiskelin kyynärpäätaktiikalla, niin että saavutin ylemmän kurssin opiskelijoiden vuosikurssin, joista ainakin tyttöjen osalta olin jäänyt armeijan takia vuoden jälkeen. Niinpä kohtasin ylemmän vuosikurssin opiskelijan, tyttölogoksessa (= naispuolisten ylioppilaiden ylioppilaskoti) Merja Alvin, jonka kanssa alkoi pieni ”vispiläkauppa”, eritoten kun satuimme kuulumaan samaan käytännöllisten harjoitusten ryhmään.

Kolmantena opiskelukeväänä aloin jo miettiä tulevaa työpaikka ja hain uskonnonopettajan sijaisuutta Munkkivuoresta siinä toivossa, että opintojensa loppuvaiheessa oleva teologian ylioppilaskin voisi tulla valituksi sellaiseen virkaan. En tullut valituksi, joten viimeisenä syksynä suoritin teologian opintoni loppuun ja kirjoitin pikavauhdilla laudaturkirjoituksen, josta en tietenkään saanut laudaturia enkä sellaista odottanutkaan. Odotin vain opiskelujen loppuun saattamista ja työelämään pääsyä. Meillä oli viikoittain kokoontuva lappeenrantalaisten rukouspiiri, joka kokoontui Jorma Taipaleen boksissa Kalliossa. Siellä esitin loppusyksystä 1967 rukousaiheeksi oman tulevan työpaikkani. Siihen Antero Aalto sanoi jo ennen rukousta, että Suomen Lähetysseuran lähetyskurssille on parhaillaan hakuaika. Se ”kolahti”. Tunsin saaneeni rukousvastauksen ennen rukousta ja hain lähetyskurssille ajatellen, että saatan olla rapakunnossa enkä läpäise terveystarkastusta. Se ei kylläkään huolettanut, sillä sittenhän voisin tämän asian niputtaa ”ei kuulu minulle” –kategoriaan. Mutta tulin hyväksytyksi kevään lähetyskurssille.

 

Pappisvihkimys Helsingin tuomiokirkossa 10.1.1968

takaisin ETUSIVUlle