CURRICULUM VITAE -  Ilpo Perttilä

1. LAPSUUS JA NUORUUS 2. OPISKELUAIKA
3. ETIOPIAAN 4. TOINEN  JA KOLMAS TYÖKAUSI
5. NELJÄS TYÖKAUSI 6. LAPPEENRANTA

Työelämän alku – lähetystyötä Etiopiassa

Lähetysjohtaja Alpo Hukka tarttui ripeästi toimeen ja ilmoitti minut piispa Aarre Lauhalle papiksi vihittäväksi. En muista kovin kummoista ordinaatiokoulutusta. Viisi miestä meitä oli Helsingin tuomiokirkon alttarilla 10.1.1968: Mikko Heikka, Tapio Saraneva, Jaakko Harjuvaara ja Reijo Junttila sekä viimeksi ja vähimpänä (ainakin myöhempien meriittien valossa) allekirjoittanut. Papiksi vihkimisen jälkeen astuin välittömästi Lähetysseuran palvelukseen. Valmistelin aluksi Missio -68 –tapahtumaa, ja helmikuusta alkoi lähetyskurssi. Kurssin aikana alkoi avioliittoasiakin tuntua polttavan ajankohtaiselta. Keväällä heitin arpani ja kosin. Menimme kihloihin, minkä seurauksena Merjakin hakeutui Lähetysseuran palvelukseen. 

Vasemmalla kihlakuva 15.4.68 Viialasta

Häät pidettiin lähetyskirkossa 20.6.68. Kuva Tähtitorninmäeltä, hääpari (appi)vanhempien, Yrjö ja Hilja Alvin, seurassa. 

Minut siunattiin lähetystyöhön Oulun lähetysjuhlilla kesäkuussa. Sen jälkeen lähdimme Merjan kanssa Englantiin kielikurssille, kun Kalevi Lehtinen oli meidät ensiksi vihkinyt avioliittoon Lähetyskirkossa juhannuksena -68. Osallistuimme Summer Institute of Linguistics’in kielikurssille Lontoon eteläpuolella. Palattuamme syyskuussa kotimaahan Merja osallistui syksyn lähetyskurssiin ja minä toimin matkapuhujana. Työalaksemme oli jo kaavailtu Etiopia, uusi työalue, josta oli tehty sopimus vuonna -68.

Lähetyskurssi keväällä 1968. Vasemmalta pastori Heimo ja sairaanhoitaja Raija Lipiäinen lastensa, Pekan ja Mikon kera, sairaanhoitaja Anne Kolmela (myöh. Huostila), hänen edessään sairaanhoitaja Taina Pelkonen, hänen takanaan Pastori Matti ja  hum. kand. Ilona sekä Petri Welling, jonka oikealla puollella Ilpo Perttilä, eturivissä sosiaalikasvattaja Sirkka Koljonen (myöh. Sevanto), hänestä oikealle sosiaalikasvattaja Salme Manninen, takana kansakoulunopettaja Anja Anttonen ja insinööri Leo Huostila. Sairaanhoitaja Sinikka Turpeisen (myöh. Saari) takana talousopettaja Marjatta Pöllänen (myöh. Mustaniemi). Hänestä oikealle sairaanhoitaja Leena Julkunen, lehtori Seija Skyttä (myöh. Molina) ja Sinikka  ja insinööri Oiva Tervonen edessään ekonomi Kauko Häkkinen.

Tammikuun alussa matkustimme Etiopiaan. Olin kaavailtu työpariksi Kaarlo Hirvilammin kanssa, joka oli aiemmin ollut Tansaniassa. Hänet oli nimitetty Synodin (synodaalisessa kirkkojärjestyksessä episkopaalisen järjestelmän hiippakuntaa vastaava hallintoalue) neuvonantajaksi ja minut raamattukoulun opettajaksi. Aluksi kävimme vuoden verran kielikoulua Addis Abebassa, jona aikana pääsimme käymään jo tutustumassa tulevaan työalueeseen, Kambataan, vähän päälle 200  km pääkaupungista etelälounaaseen. Kielikoulu ei tietenkään merkinnyt vain kielen, vaan koko kulttuurin ja elämäntavan opiskelemista. Vuoden 1970 alusta perustettiin Kambatan Synodin, jonka seurakunnat olivat eronneet tai jakautuneet aikaisemmasta presbyteerikirkosta erilleen. Aiemmin työ kulki Kambata Home Mission Program –nimisenä ja oli Luterilaisen Maailmanliiton avustama. Raamattukoulukin oli toiminut jo monta vuotta, mutta nyt hiippakuntaan rakennettiin asuntojen ja keskustoimiston lisäksi myös raamattukoulu ja kotitalouskoulu 2 km päähän Hosainan kaupungista Heto-nimiselle kukkulalle. Rakennustöistä vastasi samalla lennolla Etiopiaan lentänyt rakennusmestari Hannu Marttila, joka sai oman osuutensa valmiiksi parissa vuodessa. Aloitin koulutyön välittömästi yhdellä luokalla, nimitettynä raamattukoulun rehtoriksi, muita vakinaisia opettajia ei lisäkseni ollut kuin yksi. Minut kuitenkin valittiin samaan aikaan Synodin taloudenhoitajaksi, mikä nimitys tarkoitti osallistumista hallintoon ja päätäntävaltaan sekä tilikirjanpidon hoitamista. Siihen aikaan kun ei vielä ollut laskukoneita, piti tilit laskea päässä. Neljännesvuosittain tehtävän raportin alla oli otettava yötunnitkin käyttöön, että sai tilit lasketuksi niin, että ne menivät tasan. Koulutyössä alkoi seuraavana vuonna toinen vuosikurssi. Kahden vuoden kurssilta valmistuttiin evankelistaksi seurakuntien palvelukseen, joko palkalliseksi tai useimmiten, pahoin pelkään, palkattomaksi.

Ensimmäinen lähettienkokous Langano-järvellä kesällä 1969. Ilpon ja Merjan oikealla puolella kuurojenopettaja Anni Kauppinen Kerenistä, sekä Hirvilammin perhe sairaanhoitaja Anna-Leena ja  pastori Kaarlo sekä lapset Esa, Matti ja Olli, äärimmäisenä oikealla rakennusmestari Hannu Marttila.

Päivi syntyi jouluna 1969 ja kastettiin 25.1.70.

Nuori raamattukoulunopettaja työssään.

Raamattukoulun opettajat ja oppilaat uuden koulurakennuksen edustalla vuonna 1971. Opettajat oikealta lukien: Ilpo ja Merja Perttilä, Anna-Leena Hirvilammi ja Kalbero Wayero.

Perheenlisäystä meillä oli syntynyt jo edellisen vuoden puolella, mikä tarkoitti Merja keskittymistä alusta lähtien kodin ja perheen hoitoon. Kun siellä oli tapana käyttää apulaisia työssä, niin oli siitä tietysti helpotusta kotitöihin, mutta samalla vaivaa ohjata ja selittää apulaisille heidän tehtävänsä. Kotitalouskoneiden puutteessa apulaiset olivat tarpeellisia. Kun esikoisemme Päivi oli vajaa 2-vuotias, meille syntyi Jyrki vuonna 1971. Seuraavana vuonna sitten lähdimme kausilomalle Suomeen, mikä tarkoitti yhden vuoden taukoa lähetysalalle työskentelyyn.

Syksyllä 1972 asuimme Viialassa Merjan vanhempien luona ja minä toimin Lähetysseuran kiertävänä puhujana. Koko perheenkin voimin vierailimme nimikkoseurakunnissamme Taipalsaarella, Rantasalmella ja Tampereen tuomiokirkkoseurakunnassa sekä myös Viialassa. Keväällä 1973 suoritin pastoraalitutkinnon Helsingin tuomiokapitulissa ja kasvatustieteen approbatur –arvosanan Helsingin yliopistossa. Pidin kasvatustieteen approa tärkeänä kasvatustyöni kannalta ja olin opiskeluun poikkeuksellisen vahvasti motivoitunut. Pastoraalitutkintoonkin oli vahvasti motivoitunut; olinhan suorittanut maisterin tutkinnon pikavauhtia mielessä enemmän nopea valmistuminen kuin osaaminen ja ymmärtäminen. Tästä eteenpäin vallitsevaksi intohimokseni on tullut teologian opiskelu osaamismielessä.

takaisin ETUSIVUlle