Kynttilänpäivän perhemessu

Lappeenrannan kirkko 6.2.00 klo 10

Luuk.2: 22-32

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: »Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.» Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, »kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa».
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

 

Viime keskiviikkona tuli kuluneeksi 40 päivää joulusta. Kynttilänpäivä siis vielä liittyy edellä vietettyyn jouluun. Ja joulu kertoo lapsen syntymästä.

Lapsen syntyminen on mullistava asia joka kodissa. Jo ennen lapsen syntymää tehdään monia järjestelyjä vauvan vaatteiden hankinnasta kehdon rakenteluun. Ostetaan vauvanhoito-opas ja käydään neuvolassa. Annetaan rokotukset tms. tarpeelliset asiat lapsen hyvinvoinnin kannalta.

Lapselle aletaan suunnitella nimeä ja sovitaan kasteaika, jolloin varsinainen nimi tavallisesti julkistetaan - lapselle voi tietysti olla jonkinlainen työnimi siihen asti, kunnes varsinainen nimi julkistetaan kastettaessa.

Kynttilänpäivää vietetään lapsen muistoksi. Tämä on Kristus-juhla. Jeesus-lapsi otettiin oman kulttuurinsa mukaiseen hoitoon niin kuin asiaan kuului. Nimenanto tai nimen julkistaminen tapahtui 8 päivän ikäisenä ympärileikkauksen yhteydessä. Ympärileikkausta nyt ei voi ihan rokotukseen verrata muuten kuin, että silloin tarpeelliseksi katsotusta terveydenhuollollisesta toimenpiteestä oli kysymys. Tätä tapahtumaa muistetaan kirkollisen kalenterin mukaan Uudenvuodenpäivänä.

40 päivän ikäisenä oli tapana tuoda temppeliin uhri lapsen ja hänen äitinsä puolesta. Se oli äidin puhdistusuhri ja esikoislapsen lunastusuhri, jolla Jumalalle, temppelin käyttöön annettavaksi velvoitettu esikoislapsi lunastettiin takaisin kotiin.

Äitien puhdistautumisesta on meillä ollut muistuttamassa mummojemme ja pappojemme sukupolven aikaan ns. kirkottaminen, jota ei enää pidetä tarpeellisena. Sen sijaan lapsen antaminen Jumalan käyttöön tapahtuu meillä kasteessa, joka toimitetaan juuri noin 40 päivän ikäisenä. Meillä vallitseva perinne helposti typistää kasteen merkitystä. Ajattelemme, että se on nimenanto, ja sillä siisti. Kristillisessä ajattelussa kasteella on paljon syvempi merkitys. Ajatellaan, että me kuulumme Jumalalle, olemme hänen omiaan. Koska me vanhemmat olemme Jumalan omia, niin lapsikin saa kuulua Jumalalle. Eikä siinä ole mitään pelättävää, että kuuluu Jumalalle, päinvastoin: minun onneni on olla Jumalaa lähellä. Kaste on ihmisen luovuttamista ja vihkimistä Jumalan käyttöön. Se ei tarkoita lapsen luovuttamista temppelin palvelukseen, kuten vanhan liiton aikana oli tapana. Temppelin palvelukseen hakeudutaan itse joskus myöhemmin, jos siihen tuntee kutsumusta. Kastettu palvelee Jumalaa kotona, koulussa, työssä ja leikissäkin - toivottavasti. Kastettu on Jumalan omaksi otettu. Hän on Jumalan palvelija. Sinä kastettu olet Jumalan palvelija, minä kastettu olen Jumalan palvelija. Minä en ole yhtään tärkeämpi Jumalan palvelija kuin sinä, vaikka minä palvelen temppelissä. Uskonpuhdistus poisti eriarvoisuuden kristittyjen väliltä. Sääntökuntiin kuuluvat, munkit ja nunnat, eivät ole enemmän Jumalalle pyhitettyjä kuin perhe-elämää viettävät, normaalia työtä tekevät kristityt. Olemme kaikki Jumalan palvelijoita.

Kaste kumoaa kaikki uhritoimitukset. Jeesus on itse uhri, joka on uhrattu meidän puolestamme.

Stoalaisilla filosofeilla oli aikanaan tapana sanoa, että lapsi on annettu vanhemmille, ei heidän omakseen, vaan lainaksi. Se on viisaasti sanottu. Kristittyinä voisimme täydentää ajatusta sanomalla, että lapsi kuuluu Jumalalle jo syntymästään lähtien. Siitä alkaa myös kristillinen kasvatus, jolla lasta ohjataan elämään Jumalan tahdon mukaan. Kasteessa annetaan kastekynttilä, jonka antamiseen liittyvät saatesanat: ”Jeesus sanoo: Minä olen maailman valo; joka minua seuraa, se ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Kastettua siis kutsutaan seuraamaan Kristus-valoa ja olemaan itse valona. Kynttilällä on kirkollisessa elämässä suuri vertauskuvallinen merkitys. Kynttilänpäivä on Kristus-valon juhla. Kristus on valo, jolta hänen seuraajansa saavat tulen omaan kynttiläänsä. Entisaikaan kynttilänpäivänä siunattiin käyttöön vuoden aikana tarvittavat kynttilät; siitä nimitys kynttilänpäivä. Kynttilöiden siunaaminen voi viedä huomion pois pääasiasta, että kastetun tulee itse toimia kynttilänä, valona maailmassa.

Kastekynttilä ojennettiin alun perin kastetulle muistuttamaan häntä siitä tehtävästä, johon hänet on kasteessa kutsuttu. Lapsena kastetulle ei voida antaa kynttilää omaan heiveröiseen pikku käteen. Se annetaan usein kummille. Kummi tulee ruotsin sanasta gudmor -”jumalaäiti”. Se tarkoittaa, että kummin tehtävänä on tukea vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Kummi edustaa ydinperhettä tai sukuakin laajempaa yhteisöä, johon lapsi kasteessa liitetään, seurakuntaa. Päivän evankeliumissa kummin, sanoisiko, hieman esikristillinen malli oli vanha Simeon, joka otti Jeesuksen syliinsä, niin kuin kummi usein pitää lasta sylissään kastetilaisuudessa. Kuinka moni teistä on jonkun lapsen kummi? Vanha Simeon voi myös muistuttaa isovanhempia, jotka iloitsevat saadessaan vielä onnen päivän: pitää sylissään lasta 3. tai 4. polvessa. Moni isovanhempi on lapsen uskollisin esirukoilija.

Kummi voi parhaimmillaan olla kristityn esikuva ja malli. Moni voi tuntea tässä kohtaa alemmuudentuntoa, että on niin huono kummi. Jos edes vähän rukouksessasi muistat kummilastasi tai osoitat hänelle välittämistäsi, teet kyllä tehtäväsi ihan hyvin. Kummin velvoitteen hoitamista voisi ehkä painottaa rahan antamisesta, niin hyvä asia kuin sekin on, esirukoukseen kummilapsen puolesta.