Marianpäivä   Lappeenrannan kirkko 23.3.03

Virret: 52, Laudamus, 51, 753:1-, 331:6

Luuk. 1:46-55

Maria sanoi:

- Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.

Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,

hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois. Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista, hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa

Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.

 

Kirkollisessa elämässä lapsen syntymään liittyvät ajatukset ovat hyvin keskeisiä. Ensinnä se johtuu tietysti siitä, että kristillinen kaste ajoittuu ajallisesti lähelle lapsen syntymään. Kaste olisi toki vieläkin lähempänä syntymää, jollei sen ajankohtaa juuri siitä syystä lykättäisi, että sekä äiti että lapsi ehtivät toipua synnytyksen rasituksista. Kastetta edeltävässä kastekeskustelussa teen usein ensi synnyttäjiin tuttavuutta kysymyksellä, kuinka olette kokeneet äidiksi ja isäksi tulemisen. Kysymykseen voi vastata ympäripyöreästi, jos kokee sen liian tungettelevaksi tai ei ilkeä tuoda esille negatiivisia tunteita totuudenmukaisesti. Se antaa myös mahdollisuuden kohdata ihan todellisia tuntemuksia ja kertoa vaikka siitä, että 9-kuukauden raskausaika oli kyllä ihan tarpeen, ei vain käytännön valmisteluja, vaan henkistäkin totuttautumista ajatellen.  Sellaistakin sattuu, onneksi harvoin, ettei isä ole enää paikalla, kun kastejärjestelyistä sovitaan. Joosef on toiminut vastoin raamatullista esikuvaansa ja jatkanut poikamieselämää.

 

 

 Jumalanäiti, Neitsyt Maria taitaa olla kristillisen kuvataiteen suosituin kohde Kristuksen rinnalla. Kärjistäen on sanottu, että kristillisessä perinteessä nainen on usein haluttu nähdä joko huorana tai madonnana; muita vaihtoehtoja ei ole. Madonna on kuva Mariasta Jeesus-lapsi sylissään. 

Marianpäivästä on viime vuosina muodostunut Suomen kirkollisessa elämässä naistenpäivä. Katolisissa kirkoissa Marian kunnioittaminen on saanut suoranaisesti Maria-kultin muodon. Siitä yhtenä osoituksena on myös tunnettu Sikstuksen madonna, joka on Italialaisen renessanssitaiteilijan Raffaellon (n. 1483-1520) käsialaa. Kuvan alaosassa esiintyvät Rafaelin enkelit ovat muodostuneet käsitteiksi.

Rafael(lo) johti Rooman Pietarinkirkon rakentamista Bramanten kuoleman jälkeen. Rafaelin maalauksille on ominaista klassisen harmoninen, tavallisesti kolmioon perustuva kompositio, valovoimainen emalimainen väritys ja poikkeuksellinen sulous (madonna-aiheet)

http://www.kfki.hu/~arthp/html/r/raphael/5roma/2/index.html

Madonnaa, lasta sekä Pyhää Sixtusta ja Barbaraa esittävää öljymaalausta tavataan kutsua Sikstuksen madonnaksi.

Teoksesta on tullut niin taiteilijoiden kuin maallikoidenkin mielestä ylimaallisen kauneuden vertauskuva. Piacenzan San Sisto -kirkon pääalttaritauluksi tehty maalaus päätyi 1700-luvulla Dresdeniin.

Renessanssin taiteen lähtökohtana oli humanistisen maailmankatsomuksen mukaisesti hyveen ja kauneuden luonnollinen yhteys. Marian kuvaaminen kehittyi huippuunsa renessanssin aikana Esimerkiksi Rafael käsitteli aihetta useaan kertaan, erilaisin mutta aina yhtä ylivertaisin tavoin. Neitsyt Maria näyttäytyy viehättävän ja suloisen, siveän naisellisuuden ihannekuvana, onpa hän sitten madonna valtaistuimella lapsi sylissään tai lastaan imettävä Maria lactans tai äiti , joka kumartuu leikkimään lapsensa kanssa.

Sikstuksen madonna -maalauksessa Maria seisoo enkelinpäiden keskellä taivaassa, pidellen käsivarsillaan vakavailmeistä Jeesus-lasta.- Hänen vierellään ovat paavi Sixtus II ja Pyhä Barbara, jotka rukoilevat pilvien päällä. Juhlavaa kohtausta keventävät kaksi mietteliästä pikkuenkeliä. 

Maalaus oli ilmeisesti tarkoitettu koristamaan paavi Julius toisen hautaa, sillä pyhä Sixtus oli Della Roveren perheen suojeluspyhimys ja pullukkaenkelit symboloivat hautajaisseremoniaa.

Toinen syy, miksi lapsen syntymä on keskeistä kristillisessä elämässä, on se, mitä varten itse asiassa tätä Marianpäivää vietetään.  Pyhän kirjamme keskushenkilö saa kattavan kuvauksen ei vain kehdosta hautaan, vaan jo profeettojen ennustamasta pelastuksen odotuksesta ja enkelin ilmoittamasta lapsen syntymästä aina haudasta ylösnousemiseen asti. Viime mainittu tapahtuma on tietysti kristillisen uskomme järisyttävä perusta. Uskon alku on Jeesuksen elämänkaaren lopussa. Sitten Uuden testamentin kirjoittajat alkoivat hahmottaa kärsimyshistorian ympärille myös mutta Jeesuksen elämästä ja opetuksesta kertovaa muistitietoa. Jeesuksen äiti, Maria oli alkukirkossa sekä tunnettu että varmaan myös arvostettu henkilö. Voi olla, että hänen arvostuksensa vielä aikojen saatossa nousi, kun muotoiltiin uskontunnustusten lausumia. Kaiken huippuna Efesoksen kirkolliskokouksessa vuonna 431 lausuttiin julki usko, että Maria on jumalansynnyttäjä. Lappeenrannassa on yksi kirkko omistettu Neitsyt Marian suojelukselle, se on linnoituksen ortodoksinen kirkko. Sen lisäksi 17-sataa luvun lopulla rakennettu Lappeen seurakunnan kirkko on omistettu Neitsyt Marialle ja emäseurakunnasta viime vuosina erotetulla Sammonlahden kirkollakin ovat Marian tunnusvärit ja symbolit. Muuten evankelisluterilaiseen uskoomme ei liitetä kovin paljon Mariaan liittyviä uskon ilmaisemisen tapoja emmekä näe sellaista tarpeelliseksi. Meillä ei ole Rooman paavia isänä maan päällä eikä Mariaa äitinä taivaassa. Uskomme kohde on Jeesus; Maria oli siinä Jumalan välikappale, mutta ei niinkään oman erinomaisuutensa tähden, vaan enemmän siksi, että Jumala valitsi sen, joka ei mitään ollut. Jumala valitsi köyhän kansannaisen, koska hän halusi Vapahtajan syntyvän kaikkein syntisimmän ja heikoimman pelastajaksi.

Marian ilmestyspäivä ei niinkään kerro Marian merkityksestä kuin maailman Vapahtajan odotettavissa olevasta syntymästä. Ja jotta hän olisi myös tosi ihminen eikä vain jumalallinen persoona, hänen syntymäänsä kerrotaan edeltäneen normaalin raskausajan. Ja evankeliumi tietysti sisältää myös kertomuksen Vapahtajan syntymästä.

Vastaanotettuaan enkelin ilmoituksen Maria puhkesi ylistysvirteen, josta on luotu monta mahtavaa kirkkomusiikin Magnificat –nimellä tunnettua sävelhelmeä. Tässä mielessä on suuresti ilahduttavaa saada kirkkoommekin Marianpäivänä Lappeenrannan Naislaulajat. Monessa seurakunnassa vietetään perinteisesti Marianpäivänä naistenpäiviä. Harva tulee ajatelleeksi sitä, että jokaiseen kirkkomme iltarukoukseen, vesperiin kuuluu Marian ylistysvirren laulaminen. Jos noudattaisimme hetkipalvelusjärjestelmää päivittäin, niin silloin laulaisimme tai ehkä lausuisimme Marian ylistysvirren joka päivä. Marian ylistysvirrellä on siis kirkollisessa jumalanpalvelus-käytännössä hallitseva merkitys. Joka päivä ylistämme Jumalaa Marian suulla tai sanoilla Jumalan suuruudesta ja hyvyydestä kansaansa kohtaan.

Marian ylistysvirsi siinä kuin muutkin hänen suuhunsa sijoitetut repliikit edustavat evankeliumissa vahvaa, mutta nöyrää, hiljaista ja vaatimatonta luottamusta Jumalaan. Ymmärtääkseni Nasaretin Maria edusti Israelin kansassa niitä maan hiljaisia” eli tavallista rahvasta, joka ei rehvastellut hurskaudellaan julkisilla paikoilla, mutta ei toisaalta myöskään edustanut aseelliseen taisteluun osallistuvaa yltiöisänmaallisten joukkoa. Maan hiljaiset eivät osallistuneet poliittiseen elämään, vaan tyytyivät miehitysvallan alaisuuteen, koska se salli vapaan uskonharjoituksen.  Näissä kansan syvissä riveissä noudatettiin sekä uskonnollista tapahurskautta että odotettiin tulevaa kansan pelastajaa, jonka Jumala oli lähettävä sitten kun aika täyttyisi. Kansan ei tarvinnut ryhtyä mihinkään varusteluihin, vaan odottaa vain Jumalan toimivan. Niin kuin Raamatussa sanottiin: ”Jumala itse taistelee teidän puolestanne; te olkaa hiljaa.”

Voisi edellä sanotun perusteella luulla Marian ylistysvirrenkin edustavan uskonnollista, nukuttavaa hartauspuhetta vailla minkäänlaista poliittis-yhteiskunnallista kannanottoa, mutta ei: tutustuminen virren tarkempaan sisältöön auttaa havaitsemaan, että laulu on maailman vallankumouksellisin dokumentti, se on kuin lapualaisoopperaa tai kuin tasan 4 vuotta sitten julkaistu piispojen sosiaalieettinen puheenvuoro Kohti yhteistä hyvää. Yhteisessä kirkon äänessään piispat esittivät protestin meneillä olevaa uusliberalistista markkinatalousmeininkiä vastaan.  Taloudellista eriarvoisuutta ja ihmisten syrjäytymistä ei pidä sallia, vaan on säilytettävä hyvinvointiyhteiskunta, jossa vahvojen on tehtävä uhrauksia heikkojen hyväksi. Vapaan markkinatalouden sijaan yhteiskunnan on tuettava yrityksiä, jotta työllisyyttä voidaan ylläpitää. Marian kiitosvirressä on moraalisen ryhdistäytymisen ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimusta sekä taloudellisen eriarvoisuuden vastustamista. Ei ole ylistysvirren vika, jos se on kirkollisessa elämässä kesytetty hartaiden sävelien, mieltä ylentäväksi laulannaksi.

Kaiken kaikkiaan kirkollisessa elämässä ja julistuksessa tarvitaan molemmat asiat eikä niitä saa panna toistensa vastakohdaksi tai toisiaan pois sulkeviksi asioiksi.  Tarvitaan kaunista musiikkia, liturginenkin laulu hyvin esitettynä voi olla sellaista, mutta tarvitaan myös rohkeaa profeetallista julistusta, jossa synti sanotaan synniksi ja vaaditaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta sekä heikoista huolehtimista. Profeetalliset äänenpainot sopivat hyvin joilla on kantapään kautta opittua kokemusta esim. vaativalla ja epäkiitollisella hoitoalalla työskentelemisestä pienellä palkalla ja perheen kannalta epäsopivilla työajoilla pätkätöissä.  He näkevät läheltä, miten puhdas taloudellinen voitontavoittelu unohtaa inhimilliset arvot. Vanhojen, sairaiden ja heikkojen hyvinvoinnista tingitään, koska he eivät tuota mitään, vaan ovat yhteiskunnalle vain taloudellinen rasite. Naiset usein tyytyvät pätkätöihin olosuhteiden pakosta. Vahvat ammattiliitot edustavat miehisiä aloja; sopimusedut kuitataan omaan pussiin eikä myötätuntoa riitä millekään ulkopuoliselle taholle, ei varsinkaan heikoille naisvaltaisille aloille. Koneiden ja materian hoitaminen on meidän yhteiskunnassamme taloudellisesti paljon arvostetumpaa kuin ihmisten hoitaminen. Ihminenhän ei ole minkään arvoinen, kun hän ei enää tuota.  Myönnän ilmaisevani evankeliumin sanoman kärjistetysti ja pelkistetysti, mutta ehkä se tekee hyvää sellaiselle kuulijalle, joka luulee raamatullisen puheen olevan jotain vanhainaikaista ja merkityksetöntä hurskasta löpinää, jolla ei ole käyttöä ajankohtaiseen yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun. Nyt onkin niin, että hampaattomalta näyttävä ylistysvirsi sisältää purevaa yhteiskuntakritiikkiä, joka on perustavaa kirkollista perusjulistusta; tämä laulu sisältyy jokaiseen iltahartauteen. Ja sillä tarkoitetaan myös sitä, mitä sanotaan.