Etiopia 17-26.2.2015

1.Istanbul - Addis 2. Addis Abeba  3. Kohti Jimmaa 4. Dekkaan 5. Sailem 6. Dabin koulu 7. Elämää Sailemissa
8. Jumalanpalvelukset 9. Paluu Jimmaan 10. Soddu - Arba Minch 11. Chamo 12. Chencha 13. Paluumatka

 

Lounas Downtownissa



Kävimme syömässä downtownissa hienossa ulkoilmaravintolassa. Yläpuolellamme olevaan puuhun ilmaantui sinikottarainen, olisikohan oikea lajinimi kyläloistokottarainen (greater blue-eared starling - Lamprotornis chalybaeus)? Tässä ei näy lintua, vaan varjoisia puita.


Jotkut halusivat vielä kahvia, mutta sitä ei vain ilmaantunut, vaikka naiset näyttivät olevan valmiita kahvin kaatoon. Merja sai kuitenkin kahvin, Renu ei. Antautuminen juttusille vierustoverien kanssa auttoi ja amharan kielen taito.

Chencha

2900 m korkeudella Guge-vuoren kukkuloilla sijaitsee dorse -heimon kylä, nimeltään Chencha, tietä pitkin 37 km etäisyydellä Arba Minchistä. 1600 m nousu 22 km matkalla vie korkealle tasangon yläpuolelle tarjoten hienot näköalat järvien suuntaan.

Dorse -heimo rakentaa erikoisia mehiläiskeon muotoisia, kaksikerroksisen talon korkuisia (6 m) ruohomajoja, jotka kestävät yhden dorselaisen eliniän. Talon etusivu muistuttaa norsua kärsineen ja silmineen. Kun talon perustukset alkavat mädäntyä, voi yläpuolella olevan rakennelman helposti siirtää toiseen paikkaan. Kuvissa oleva talo oli ilmeisesti varattu matkailua varten esittelykäyttöön. Paikallinen opas kertoi englanniksi dorselaisesta rakennuskulttuurista ja elinkeinoelämästä. Sisätila jakautuu olohuoneeseen, makuutilaan, keittiöön ja karjasuojaan. Olohuoneen seinällä on kalebassihedelmän kuoresta tehtyjä juoma-astioita.  Karjasuojassa oli parhaillaan kaksi vasikkaa. Opas esitteli kitaraa vastaavaa soitinta, kraaria, jonka kielet on tehty insetin kuiduista.

Meille esiteltiin puuvillan kehräämistä langaksi. Tältä työtltä se ainakin sujui kätevästi. Maarit yritti samaa eikä se ollut kehno yritys. Pihapiirissä oli useita majoja.

Kuva alla vasemmalla: Oli myös turistirysä, jossa tarjoiltiin kahvia ja insetistä valmistettua kotcho -leipää. Lopuksi tarjottiin kotitekoista pontikkaa eli arakeetä. Viime mainitun nauttimiseen liittyi isännän rohkaiseva Joo –huuto, johon kaikkien piti vastata kovaäänisesti ”joo-ho” tai jotain sinne päin. Meidän porukassamme ei tainnut olla ketään, joka olisi vetänyt tämän tyrmäystipan pohjanmaata myöten kurkusta alas. Arake on muuten se juoma, jonka nauttiminen aiheutti Kambatan kirkon jakautumisen 1940-luvulla Italian miehityksen jälkeen. Juomarien kirkoksi leimattu vähemmistö kääntyi luterilaisten lähetysjärjestöjen piirissä kasvaneiden seurakuntien puoleen pyytäen heidän tukeaan.

Esiteltiinköhän meille vielä dorse –heimon tanssia, jota hallitsi polvien loukutus ja takapuolen pyöritys. Siitä olimme mallia saaneet jo tulomatkalla pikkupojilta, joiden pyllyn pyöristystä pidimme pilailuna. Turistirysään kuului vielä kankaiden, saviastioiden ja rihkaman myynti. Tyrkyttäminen alkoi mennä överiksi ja käyntimme venyi tuskastuttavan pitkäksi.

Kuva alla oikealla: Halvemmalla näitä dorse –heimon valmistamia shamma- ,gabi- ja netelakankaita oli saatavana paluumatkalla tien varrella. Kankaiden myyntipiste oli pystytetty ovelasti parhaalle näköalapaikalle, josta näkyivät molemmat järvet tai ainakin vasemmalla siintävä Abbaya. Chamo hämärtyy autereeseen ainakin meikäläisen kameralla. Myyntikojulla viipyminen alkoi jo hermostuttaa. Minua askarrutti laukkuni kohtalo. Meneeköhän lentoasema taas kiinni, ennen kuin ehdimme alas vuorelta.

 

 Etusivu    Seuraava