Etiopia 17-26.2.2015

1.Istanbul - Addis 2. Addis Abeba  3. Kohti Jimmaa 4. Dekkaan 5. Sailem 6. Dabin koulu 7. Elämää Sailemissa
8. Jumalanpalvelukset 9. Paluu Jimmaan 10. Soddu - Arba Minch 11. Chamo 12. Chencha 13. Paluumatka

Kohti Jimmaa

Laukku oli kiusallisen lähellä mutta kuitenkin tavoittamattomissa, kun köröttelimme Addis Abeban ohitustietä kohti Jimmaan johtavaa valtatietä. Lähtömme viivästyi alun perin suunnitellusta yhden matkatoverimme saatua allergiakohtauksen käyttämistään malarialääkkeistä. Minun laukkuni takia ei kuitenkaan tehty mutkia. Ohitustie auttoi välttämään keskikaupungin ruuhkia, mutta kyllä tämäkin tie oli paikoin tukossa tai viimeistään sitten, kun yhdyimme Jimman valtatiehen.

 

Etiopiassa rakennetaan valtavasti toinen toistaan hienompia moskeijoita tien varteen, kuten yllä kuvassa oleva moskeija. Metsän laitaan on rakennettu myös ortodoksinen kirkko. Vaikka uskonnot ovat kilpailuasemassa, ne näyttäisivät kuitenkin elävän rauhanomaista rinnakkaiseloa. Viimeinen tankkaus ennen Addiksen taajamasta poistumista - tässä kohtaa minä ehdin ajaa partani Jarilta leinaamallani partakoneella. Oli sopeutuminen siihen, että tästedes pitää turvautua lainatavaroihin.

Matkareittimme: punaisella meno, sinisellä paluu. Arbi Minchistä lensimme päätteeksi Addis Abebaan. Sitä reittiä ei ole merkitty karttaan.

Tien varsi on tiheästi rakennettua aina Hosainan tienhaaraan, Alem Genaan ja sitä seuraavaan kylään, Sabbataan, asti. Siniset kolmipyöräiset Bajaj –taksit olivat minulle uusi tuttavuus Etiopian liikenteessä. Hyvä valinta, sillä kolmipyöräinen pystyy puikkelehtimaan aika kapeista raoista ja tekemään tiukkoja käännöksiä.

 

Valtatie kulkee Wolison keskustan halki. Woliso tunnetaan kuumista lähteistään. Kaupungin toinen nimi Ghion tarkoittaa raamatullista jokea, Gihonia. Lähdevesi virtaa Pyhän Marian kirkkoon, joka sijaitsee 15 minuutin kävelymatkan päässä valtatiestä. Kirkko kiinnostaa erityisesti sairaita ja vammaisia pyhiinvaeltajia. Lähteen veden parantamilla henkilöillä on tapana jättää paikalle joitakin muistoesineitä, jotka liittyvät heidän sairauteensa. Kirkon alla olevassa museokryptassa on tusinoittain kainalosauvoja ja kävelykeppejä kuin myös mielisairaiden jättämiä kahleketjuja sekä pahojen henkien vaivaamien taikakaluja ja talismaaneja. Ehdotin oppaalle, että kävisimme katsomassa Pyhän Marian kirkkoa. Yritimmekin, mutta emme löytäneet kirkkoa. Vaikeaksi meni. Matka-aikataulu alkoi mennä sekaisin ja niin jäi pois myös toinen toivomani kohde, Abeltin kylä Gibe -joen rotkon pohjoislaidalla. Sieltä avautuisi hieno näköala jokilaaksoon

Sitten ollaankin jo laskeutumassa Gibe-joen laaksoon, joka etelämpänä jatkuu Omo –nimellä aina Turkana –järvelle asti Kenian rajalle. Valtatielläkin olisi ollut hyvä näköalapaikka ihan jyrkänteen reunalla, mutta ajoneuvollamme ei ollut enää aikaa pysähtyä edes lyhyttä kuvausta varten. Tämä kuva on rutikuivasta laaksosta, jonka pohjalta nousi savu. Tapana on kulottaa kuivaa ruohoa, joka sitten sateiden tultua nopeasti vihannoi.

Lähestytään joen ylityspaikkaa, jonka ympäristöön on kasvanut pieni kylä, nimeltään Gibe, kuten jokikin. Edessä joen ylittävä uusi silta. Vastakkaisella rinteellä jatkuu kuiva maasto. Paviaaneja löytyy helposti joka puolelta. Levinnein paviaanilaji on oliivipaviaani (Anubis).  Pysähdyimme sopivassa paikassa ostamaan hedelmiä tien varresta, banaaneja ja omenia. Tämä on minulle uusi ilmiö, että Etiopiassa on alettu viljellä omenia.


Etusivu     Seuraava