Etiopia 17-26.2.2015

1.Istanbul - Addis 2. Addis Abeba  3. Kohti Jimmaa 4. Dekkaan 5. Sailem 6. Dabin koulu 7. Elämää Sailemissa
8. Jumalanpalvelukset 9. Paluu Jimmaan 10. Soddu - Arba Minch 11. Chamo 12. Chencha 13. Paluumatka

 

Paluumatka

Ostoksilla downtownissa
Tullessamme lentokentän risteykseen luulin meidän ilman muuta kääntyvän sinne, mutta ajoimmekin ohi. Pysähdyimme kuitenkin pian keskustassa ja minut kutsuttiin oppaan kanssa lentoaseman keskustan toimistoon. Sieltä löytyi laukkuni, jonka lunastin allekirjoituksellani.

Kuva: Ape Vuento

Vielä oli yksi toive. Pitäisi käydä ostamassa punapippuria wotin tekoa varten. Torilta sitä kuulemma löytyy. Saavuttuamme torille katsoin parhaaksi kysyä heti, mistä sitä löytyy. Ensimmäinen kauppias sanoi, että keskustan Supermarketista, mutta sitten hän totesi, että saa sitä täältäkin. Hän lähetti meille pojan oppaaksi ja oikopäätä marssimme pikku kojujen labyrinttiin kuvassa näkyvään paikkaan. Valmista punapippurisekoitusta oli myytävän kahtakin eri sorttia. Ostimme kumpaakin laatua muutaman pussin. Eikä maksanut paljon.

Torin pääkadulla taustana kukkiva leikkipuu ja kaupungin länsipuolella kohoava vuoristo. Palattuamme hotelliin pakkasimme hunajat ja muut tavarat matkalaukkuihin ja menimme ravintolaan viimeiselle aterialle.

Paluumatka alkaa

Arba Minchin lentoasemalla. Pienen odottelun jälkeen Bombardier laskeutui. Lentokoneen ikkuna oli niin likainen, ettei siitä saanut yhtään järkevää kuvaa.



Addiksessa astuimme pienoisbussiin.  

Kuva alla vasemmalla: Menimme Addiksen edustavimpaan kahvikauppaan. Joimme kahvimaistiaiset. Tai minä en juonut. Minuun oli nyt iskenyt vatsatauti. Parasta olla nauttimatta mitään muuta kuin vettä.

 

Kuva alla oikealla: Kahviostokset tehtyämme meidät vietiin hienoon ravintolaan. Matkatoimisto Laltours tarjosi meille viimeisen yhteisen aterian. Sinne oli kutsuttu soittajia, masinko, rummut, kraar ja begena sekä laulusolisti. Mekaaninen äänentoisto oli säädetty nuorison korville. Keskusteleminen vierustoverien kanssa onnistui vain huutaen, jos sittenkään.

 


Jos minä olen nuutuneen näköinen, niin kuva ei valehtele. Vatsatauti oli siinä mallissa, ettei voinut muuta kuin katsella toisten syömistä. En ollut ainoa huonovointinen.

Laltours saatteli meidät vielä lentokentälle, ei kuitenkaan enää näin pitkälle kuin mitä kuva näyttää. Olimme kulkeneet Addiksessa kahden metallinpaljastimen läpi. Nyt on jo aamu. Olemme siis Istanbulissa odottamassa lähtöä Helsinkiin.

 

Etusivu    Takaisin alkuun