Addis Abeban kirkot ja uskonnolliset yhteisöt

1. Addis Abebassa vaikuttavat uskonnot

2. Protestanttiset lähetysjärjestöt Etiopiassa  

3. Etiopian evankeliset (1941-69)

4. Kristityt dergin hallitusaikana

Esipuhe

Tässä artikkelissa kuvataan Addis Abebassa vaikuttavia uskontoja, niiden historiaa ja vaikutusvallan vahvistumista. Se, mikä pätee Addis Abebaan, koskee samalla enemmän tai vähemmän koko Etiopiaa. Uskontojen esittely koko Etiopian alueella vaatisi enemmän tutkimusta, joten tässä rajoitutaan vain pääkaupunkiin. Sen voi kyllä sanoa, että kaikki Addis Abebassa esiintyvät uskonnot tavataan myös provinsseissa. Kaikki uskonnot kuitenkin vaikuttivat Addis Abebassa, osa jo ennen kaupungin perustamista ja pääkaupungiksi nimeämistä, osa vasta sen jälkeen. Luonnollisesti pääkaupungin status vaati sitä, että ennen pitkää kaikilla oli oltava ”edustustonsa” Addis Abebassa. Se lisäsi uskonnon vaikutusvaltaa. Pääkaupungissa sai hoidetuksi asiat viranomaisten kanssa. Ulkomaiset yhteydet ja kauppa-asiat tulivat myös hoidetuiksi pääkaupungissa.

Protestanttisten lähetysjärjestöjen alkuperäinen intentio jo 1800-luvulta alkaen oli yleensä päästä työhön Etiopian suurimman heimon oromojen keskuuteen. Pohjoisosa maata oltiin valmiita jättämään ortodoksisen kirkon huomaan. Addis Abebakin voitiin jättää ortodoksiselle kirkolle muuten, mutta käytännön järjestelyt vaativat kuitenkin sitä, että jonkinlainen vierastalo pitää olla myös Addiksessa. Käytännössä Addikseen oli luontevinta perustaa myös lähetysjärjestön asiainhoitotoimisto. Maan hallitus taas halusi pönkittää pääkaupungin asemaa, mikä edellytti lähetysjärjestöiltä vähintään kehitystehtäviin liittyviä satsauksia. Loppujen lopuksi komeimmat kirkotkin rakennettiin pääkaupunkiin.

Etelä-, Länsi- ja Itä-Etiopia katsottiin Etiopian hallituksen päätöksellä avoimeksi alueeksi, missä sai vapaasti kilpailla ortodoksisen kirkon kanssa. Keskenään lähetysjärjestöt eivät kuitenkaan kilpailleet, vaan mieluummin jakoivat maan omiin reviireihinsä. Muutamat olivat yrittäneet myös yhteistyötä ortodoksisen kirkon kanssa, mutta epäonnistuttuaan vetäytyneet omaan porukkaansa.

Kerrotut tapahtumat perustuvat pastori Johannes Launhardtin väitöskirjaan ”Evangelicals in Addis Ababa (1919-1991)”.

Addis Abeban synodin historiasta väitöskirjan laatinut pastori Johannes Launhardt kuvassa (vas.) laskemassa saksalaisen kirkon peruskiveä yhdessä presidentti, tri Lübken ja rva Lübken kanssa vuonna 1964.

Tämä artikkeli pohjautuu saksalaisen lähetystyöntekijän, TT, pastori Johannes Launhardtin väitöskirjaan Evangelicals in Addis Ababa (1919-1991), LIT Verlag Münster 2004.

Launhardt tuli Etiopiaan vuonna 1957 Addis Abeban saksalaisen seurakunnan papiksi. Hän osallistui jo samana vuonna Etiopian evankelisten kirkkojen yhteisen kirjallisuusohjelman suunnittelutiimiin. Vuonna 1962 Launhardt valittiin puheenjohtajaksi luterilaisten lähetysjärjestöjen komiteaan, joka neuvotteli kirkon ja lähetysjärjestöjen suhteiden järjestämisestä. Launhardt siirtyi saksalaisen seurakunnan palveluksesta Hermannsburgin lähetyksen työntekijäksi ja sai siinä yhteydessä tehtäviä Mekane Yesus –kirkolta, Louis Harms opiskelija-asuntolan johtajana. Vuoden 1971 alusta hänet nimitettiin uuden toimielimen, Kaupunkipalvelun johtajaksi, jonka tehtävä oli suunnitella ja toteuttaa kaupungistumiseen ja kaupunkilaiseen elämänmuotoon liittyviä yhteiskunnallisia ja seurakunnallisia hankkeita. Addis Abeban synodin taloudenhoitajana hän toimi vuosina 1974-76.

Ilpo Perttilä 30.10.2009

Vierasperäisten sanojen selitys: (Etiopialaisten nimien translitteroinnissa myönnän olevain epäjohdonmukainen käyttäessäni välillä suomalaisen ääntämisen mukaista oikeinkirjoitusta, mutta usein englannin ääntämystä, koska joissakin sanoissa se on vakiintunut)

Abba             Isä, usein papeista käytetty nimitys, jota Etiopiassa käytetään myös ilmaisemaan pojan nimeä, jonka isästä on kysymys

Abun              Etiopian ortodoksisen kirkon johtaja, arkkipiispa; käytetään usein genetiivimuodossa abuna

Aleqa             pappia merkitsevä titteli, jota käytetään EOK:ssa; sitä voidaan käyttää myös luostarin apotista tai kunnianimenä korkeasti sivistyneestä kirkonmiehestä, erityisesti debterasta

Aijaana          Perinteisen uskonnon henkeä kuvaava sana

Ato                Merkittävä henkilö; tavallisimmin kuitenkin aikuisesta käytetty herroittelu, herra X

awraja            Kuntaa tai lääniä vastaava aluehallinnollinen osa maata

azazh              Titteli (= käskijä, päällikkö)

balambaras     Keisarin palveluksessa olevan sotilashenkilön titteli; keisarin palveluksessa oleva fitawrari, alunperin vuorilinnoituksen päällikkö.

Blattengeta     Lyhennettynä Blatta, keisarin hovin palvelijan titteli

Dallaga           Noitatohtorin suorittama yöllinen rituaali

Debtera          Etiopian ortodoksisen kirkon kanttori

Dejaz(mach)   Provinssin kuvernöörin kunnianimi, ”portin päällikkö”.

Echege           Arvonimi, abunasta seuraava arvohenkilö EOK:ssa, jonka saa joku munkki

fitawrari          Titteli, ”etujoukon päällikkö”

Gadaa            Oromokulttuuriin liittyvä miesten sosiaalista statusta määrittelevä järjestelmä

gasha             Maa-ala, jonka suuruus vaihtelee, yleensä 800- 1200 m suuntaansa  

Ge’ez             Vanha Etiopian kieli, jota yhä käytetään ortodoksisessa liturgiassa

Hakim            Lääkäri amharankielellä

H. E. His Excellence, ministerin puhuttelusanat

kantibba         pormestari

lidj                 Titteli, kuninkaallista sukua oleva tai korkea-arvoinen  

Melake          Etiopialainen titteli

merdazmach   titteli, kuninkaallinen arvo

negus             kuningas; neguse negest – kuningasten kuningas eli keisari

ras                 Titteli, herttuaa vastaava ylimys

Qallu              noitatohtori, shamanistinen parantaja; fem. qalliitti

Qes                pappi

Weizerit/Weizero  Neiti/rouva

 

Lyhenteet:    (Lyhenteet noudattavat pääsääntöisesti englanninkielisten nimien lyhenteitä, koska ne ovat yleisesti  käytettyjä)

AA                Addis Abeba

AAMY          Addis Abeban Mekane Yesus –seurakunta

AAS              Addis Abeban synodi

AFM             Abessinian rajalähetys (Abyssinian Frontiers Mission)

Worldwide Evangelisation Crysade, WEC Maailmanlaaja evankelioimisristiretki

ALM             Amerikan luterilainen lähetys (American Lutheran Mission)

AOI               Italian itämainen Afrikka (Africa Orientale Italiana)

AUPM           Amerikan yhdistynyt presbyteerilähetys (American United Presbyterian Mission)

BCMS           Raamattu-kirkollisten lähetysseura (the Bible Churchmen’s Missionary Society)

BFBS            Britannian ja ulkomaiden raamattuseura ( the British and Foreign Bible society)

BGC              Baptistien yleiskonferenssi (Baptist General Conference)

BV                 Ruotsalainen lähetys Bibeltrogna vänner (Raamatulle uskolliset ystävät)

BWBC          Baptistikirkko Evankeliumin valo (The Birhane Wongel Baptist Church)

CBM             Christoffel –sokeainlähetys (saksalainen)

CCE              Etiopian kristillinen neuvosto (The Christian Council of Ethiopia

CDCC           päivähoitokeskus

CES               Keski-Etiopian synodi (Central Ethiopia Synod; AAS:n nimi ennen vuotta 1993)

CMJ              Kirkon juutalaislähetys (the Church Mission to the Jews)

CMS             Kirkkolähetysseura Church Missionary Society

CS                 Keskisynodi (Central Synod of EECMY, Nekemte)

CSM             Church of Sweden Mission

EC                 Etiopialaisen kalenterin mukaan (Ethiopian Calender)

ECB              Evankelinen kirkko Betel (Evangelical Church Bethel)

ECHAAT      Etiopian sorretun kansan vallankumoustaistelu

EDU              Etiopian demokraattinen liitto

EEC DZ         Etiopian evankelinen opisto Debre Zeit (The Ethiopian Evangelical College Debre Zeit

EECMY        Etiopian evankelinen kirkko Mekane Yesus

EEKK           Etiopian evankelisten kirkkojen konferenssi

ELM              Evankelinen luterilainen lähetys (Evangelical Lutheran Mission, Hermannsburg)

EOK              Etiopian ortodoksinen kirkko

EPRP             Etiopian kansan vallankumouspuolue

FRP               Perheiden jälleenyhdistämisohjelma (Family Re-unicication Program)

GHM             Saksan Hermannsburgin lähetys (German Hermannsburg Mission)

IMC              Etiopian lähetysjärjestöjen välinen neuvosto (The Ethiopia Inter-Mission Council

JLP                Yhteinen kirjallisuusohjelma (The Joint Literature Program)

KHC             Elämän sana  –kirkko Etiopiassa (Qale Hiwot)

KIBS             Shoan, Kaffan ja Illubbaborin Betel –synodi (Shewa, Kaffa and Illubabor Synod)

KNH             Kindernothilfe (Lasten nälänhätäapu, Saksa)

LCET            Luterilainen kirkko Raamatulle uskolliset ystävät Etiopiassa (Lutheran Church Bible-True Friends in Ethiopia)

LMC             Luterilaisten lähetysjärjestöjen komitea (The Lutheran Missions Committee)

LML              Luterilainen Maailmanliitto

MBS              Liikkuva raamattukoulu

MEISON       Koko Etiopian sosialistinen liike

MKC             Meserete Kristus –kirkko (Meserete Christus Church)

MW               Mulu Wongel –kirkko (Täyden evankeliumin kirkko)

MY                Mekane Yesus

MYS             Mekane Yesus -seminaari (Mekane Yesus Seminary)

NEA              Pohjois-Etiopian aluetyö (North Ethiopia Area Work)

NES              Pohjois-Etiopian synodi (North Ethiopia Synod)

NLM             Norjalainen luterilainen lähetys (Misjonsamband – Norwegian Lutheran Mission)

PMAC           Väliaikainen sotilasneuvosto (Provisional Military Administrative Council)

POMOA       Joukko-organisaatioasioiden väliaikainen toimisto

RVOG           Radio Evankeliumin ääni (Radio Voice of the Gospel)

SDA              Seitsemännen päivän adventistit (Seventh Day Adventists)

SEDED          Työläisten liitto ja vallankumousliekki

SEM              Ruotsin evankelinen lähetys (Fosterlandsstiftelsen)

SES               Etelä-Etiopian synodi (South Ethiopia Synod)

SIM               Sudanin Sisämaalähetys ( Sudan Interior Mission )

SPG               Evankeliumin julistamisseura ulkomailla (Society for the Propagation of the Gospel in Foreign Parts)

TEE               Teologinen etäopetus (Theological Education by Extension)

WS                Länsisynodi (Western Synod)

YD                Jemisrach Dimts

YDLC           Lukutaitokampanja (Yemisrach Dimts Literature Centre)

YDS              RADIOSTUDIOT (Yemisrachs Dimts Studios)

 

ADDIS ABEBASSA VAIKUTTAVAT USKONNOT

Sisällys:

Etiopian ortodoksinen kristinusko

Perinteinen uskonto

Roomalaiskatolisuus

Islam

Juutalaisuus

Evankelisuus

ETIOPIAN ORTODOKSINEN KRISTINUSKO 

Keisarit ortodoksisen uskon puolustajina

Etiopian ortodoksinen kirkko (EOK) on jäsenmäärältään suurin viidestä ei-khalkedonilaisesta kirkosta, joita kutsutaan ”Itämaisiksi ortodoksisiksi kirkoiksi” erotukseksi ”Bysantin ortodoksisista kirkoista”. Kaikilla näillä kirkoilla on historiansa aikana ollut läheiset yhteydet siihen valtioon, jonka alueella ne toimivat. Etiopia on ollut vuosisatojen ajan teokraattinen monarkia, jossa kuningas kirkon päänä on palvellut ortodoksisen uskon puolustajana. Hallitsijat ovat katsoneet oikeudekseen toimia myös teologisissa asioissa. Esimerkiksi Zer’a Ja’ikob (A.D. 1434–1468) toimi muodollisesti Marian ihmeiden kirjasta otettujen säännöllisten ja juhla-aikojen lukukappaleiden määrittelijänä. Kristuksen luontoa ja voitelua koskeva kysymys, joka vaivasi etiopialaisten mieliä aina keisari Susenioksen (1607-1632) ajasta alkaen Boru Medan kokoukseen asti (1878), ei ollut vain munkkien, pappien ja debteroiden, vaan myös maan hallitsijoiden huolen aihe. Yleinen ortodoksinen usko oli yhdistävä tekijä Etiopian historiassa.

 

Kuningas Menelik siirtää pääkaupunkinsa Addis Abebaan

Kun kuningas Menelik (Shoan kuninkaana 1866-1889 ja Etiopian keisarina vuodesta 1889 kuolemaansa asti 1913) siirsi pääkaupunkinsa Ankoberista Entottoon, Addis Abebaan, ei se ollut vain strategisesti tärkeä toimenpide, vaan siitä seurasi ortodoksisen kirkon leviäminen. Keisarinna Taitun voimakkaan vaikutuksen ansiosta rakennettiin Entoton Pyhän Marian kirkko vuonna 1887. Kymmenen vuotta myöhemmin Addis Abebassa oli viisi ortodoksista kirkkoa. Ne olivat Entoton Pyhän Marian ja Pyhän Raguelin kirkot, Pyhän Yrjön kirkko keskustorin luona Aradalla, Kolminaisuuden kirkko ja Pyhän Rafaelin (Urielin) kirkko kaupungin kaakkoisosassa.

 

Ortodoksiselle kirkolle uudet piispat ja arkkipiispa (abun)

Egyptistä yhdessä kolmen muun piispan kanssa[1] vuonna 1883 saapuneen abun Mateoksen asunto ja virasto sijaitsivat kaupungin keskeisellä paikalla. Hän oli hyvin voimakas ja vaikutusvaltainen metropoliitta, jolla oli keisarinna Taitun tuki. Menelik oli vahvistanut hänelle myös oikeuden nimittää ylipapit (liqe kahinat) eli pappien neuvoston, jonka mukana Mateos sai hallintaansa suuremman osan Shoan kirkon veroista kuin oli hänen virkaveljillään heidän provinsseissaan. Abun Mateos tuomitsi kuolemaan ne, joita hän piti harhaoppisina, tai hän vangitsi heidät, kidutti heitä tai takavarikoi heidän omaisuutensa. Useissa tapauksissa keisari itse tai korkeassa asemassa olevat hallituksen ministerit kieltäytyivät vahvistamasta arkkipiispan tuomioita ja panemasta niitä täytäntöön. Abun Mateos pysyi kirkon johtajana aina kuolemaansa asti 4. joulukuuta 1926.

Addis Abebassa kuninkaallinen perhe, aateliset, kuvernöörit, ylin sotilaspäällystö ja pohjoisilta ylängöiltä pääkaupunkiin muuttanut väestö ja paikalliset päälliköt, jotka halusivat pysyä virassaan tai saada nimityksen virkaan, olivat ortodoksisen kirkon jäseniä. Addis Abebassa pidettyihin kirkon juhliin osallistui suuri osa väestöä. Matkailijoiden ja ulkomaisten diplomaattien silmissä pääkaupunki näytti kristilliseltä paikalta, EOK:n hallitsemana alueena. Enemmistö Addis Abeban asukkaista oli varmuudella ortodokseja.

 

PERINTEINEN USKONTO

 

Oromot ja amarat

Perinteistä afrikkalaista uskontoa löytyi Addis Abeban ympäristöstä kuten muiltakin alueilta, jotka oli liitetty Etiopian valtakuntaan Menelikin aikana. Braukämperin, Haberlandin ja Stitzin tutkimukset ovat osoittaneet, että vain Merhabetea, Teguletia, Taraa ja Bulgaa voitiin pitää kristillisinä alueina vuoteen 1700 mennessä. Suurin osa Entotto-vuoren pohjois- ja eteläpuolella asuvista oromoista noudatti perinteistä uskontoaan. He kuuluivat kansaan, joka kutsui itseään nimellä tulama, jotka boranoja lukuun ottamatta säilyttivät enemmän kulttuurisia, uskonnollisia ja sosiaalisia erityispiirteittään kuin muut oromot. Haberlandin tallentama suullinen perimätieto todistaa, että Addis Abeban alueen väestö (Gulele) teki pyhiinvaelluksia (jila)  Boranassa (Etelä-Etiopiassa) olevaan Abba Mudaan. E. Cerulli pani merkille vuonna 1930, että nämä pyhiinvaellukset vähenivät. Mutta kodeissa, pelloilla ja metsissä jatkuivat perinteiset uhrimenot ja qallujen suorittamat rituaalit.[2] Andrea Nicolaksen viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että tulama-oromojen gadaa-kokouksia pidetään yhä Odaa Nabeen pyhän puun alla; puu voidellaan voilla ja sen alla pidetään rukouksia. Yhteydet ortodoksikristittyihin eivät tavallisesti johtaneet oleellisiin muutoksiin perinteisissä uskomuksissa ja uskonnollisissa rituaaleissa. Monet oromot epäröivät ortodoksisten tapojen ja opetusten omaksumista, koska EOK oli esiintynyt amarojen kirkkona. Ortodoksista uskoa pidettiin amarojen uskontona.

 

Qallu -noidat

Tässä yhteydessä ei ole tarkoituksenmukaista esitellä Tulama-uskontoa kovin yksityiskohtaisesti, mutta muutamia ominaispiirteitä on silti syytä mainita. 1800-1900-luvuilla oromojen perinteisen uskonnon vaikutusvaltaisin henkilö ja instituutio oli qallu (feminiinimuoto qallitti). Cerulli kuvaa qalluja henkilöinä, joilla on ennustamisen kyky; hän antaa esimerkkejä heidän ennustuksistaan. K. Knutsson näkee qallussa ”rituaalisen asiantuntijan, jolla on erityissuhde yhteen tai useampaan aijaanaan, joka saa hänet valtaansa säännöllisin väliajoin”. Lambert Bartels kiinnittää huomiota siihen, että ”qallut astuivat esiin vastavaikutuksena (ortodoksiselle) kristinuskolle”. Eide on samaa mieltä siitä, että qallu –järjestelmä, sellaisena kuin se on nykyään havaittavissa, edustaa vastavoimaa amarojen leviämiselle. Hän väittää kuitenkin, että ”tämä instituutio on perinteisempi kuin mitä Knutsson ja Bartels arvelevat”. Mohammed Hassenin mukaan qallu -järjestelmä on hyvin vanha. Qallu on ylipappi, oromojen perinteisen uskonnon hengellinen johtaja.[3]

Läheistä sukua qallulle ja qaliittille oli hänen aijaanansa. Tällä, usein hengeksi käännetyllä sanalla, on useita merkityksiä, joita määrittää niiden käyttöyhteys.

Addis Abeban pohjoisosassa, Kotebessa, asuva Soboka Tesso kuvasi vuonna 1991 qallu -toimintaa seuraavasti: ”he tarjoavat perinteisiä tapojaan, myyvät amuletteja, ennustavat tulevaisuutta, ilmaisevat paikan, jossa paha (henki) asuu, ja tuovat ihmisiä heidän henkiensä vaikutuspiiriin”.

Qallu suorittaa rituaalinsa kodissaan. Seremonia kutsutaan nimellä dallaga; se tapahtuu yöllä. Toimittaessaan rituaaleja qallu kantaa virkamerkkiä, jota hän ei muuten käytä julkisuudessa. Rummutus, laulu ja tanssi jatkuvat, kunnes aijaana valtaa qallun tai jonkun muun, dallagaan osallistuvan henkilön. Transsissa esille tullut asia tulkitaan henkien tahdoksi, joka on täytettävä, vaikka siihen liittyisi vaikeita aineellisia vaatimuksia tai uhreja.

Hengen vaikutusvaltaan joutuminen on suhteellisen uusi ilmiö; se ei kuulunut oromojen perinteiseen uskontoon. Tavallisesti vapaaehtoisesti suoritettujen uhrien tarkoitus oli suojella elämää ja vahvistaa sitä. Hengen valtaamaksi joutuminen, mihin liittyi pelottelua ja aineellisia vaatimuksia, koettiin elämää tuhoavaksi.

Soboka Tesso toteaa, että ne, jotka olivat qallun kanssa tekemisissä tultuaan pahojen henkien vaivaamiksi saattoivat kristittyjen hengellisellä avustuksella kokea, että Kristus on voimakkaampi kuin salaiset voimat; Kristus vapauttaa pahoista hengistä.

 

 

ISLAM

 

Addis Abebaan oli jo kauan sitten muuttanut muslimeja Etiopian itä- ja eteläosista; sen lisäksi siellä toimi aktiivinen ulkomainen muslimiyhteisö. Vuoteen 1909 mennessä 227 arabialaista ja 149 intialaista asui uudessa pääkaupungissa. He osallistuivat palatsin, ortodoksikirkkojen ja joidenkin uusien suurlähetystöjen rakentamiseen, mutta toimivat myös käsityöläisinä, räätäleinä, kampaajina sekä kulta- ja hopeaseppinä. Kaupungissa oli myös joukko muslimikauppiaita. Kaksi suurinta, Muhammed Ali ja Jiwajee, olivat hyvin vaikutusvaltaisia ja pitivät hyvää huolta tavaroista sekä työntekijöistä. Menelik antoi Intiasta ja Arabiasta kotoisin oleville käsityöläisille luvan rakentaa moskeija palatsin taakse. Tämä Addis Abeban ensimmäinen moskeija rakennettiin 1890-luvulla. Ulkomailta tulleiden käsityöläisten ja kauppiaiden lisäksi kaupungissa oli somali- , oromo-  ja guragetaustaisia muslimeja. Tri Mérab arvioi Addis Abeban muslimien lukumääräksi vuonna 1910 5 000. Toripäivinä heidän lukumääränsä oli luonnollisesti suurempi.

Lähellä vanhaa postitoimistoa sijaitseva Nurin moskeija rakennettiin vuonna 1922, suullisen tiedon mukaan Muhammed Alin lahjoittamalle maalle. Suuri Al-Anwarin moskeija rakennettiin Italian miehitysaikana siihen aikaan, kun keskustori siirtyi Aradalta Mercatolle.

 

ROOMALAISKATOLISUUS

 

Gallan apostolinen vikariaatti

Tri Mérab arvioi roomalaiskatolisten lukumääräksi vuoteen 1910 mennessä 2 000. Hän mainitsee tässä yhteydessä ”abessinialaiset, wolamot ja guraget”. Abessinialaisilla hän tarkoitti luultavasti Pohjois- Etiopiasta ja Eritreasta tulleita etnisiä ryhmiä; nuo alueet olivat silloin Italian hallintoaluetta, missä oli laajaa roomalaiskatolista toimintaa.

Laajat alueet Shoan kuningaskunnasta itään, etelään ja länteen kuuluivat Gallan apostoliseen vikariaattiin, joka oli perustettu vuonna 1846. Apostolisina vikaareina toimivat piispat G. Massaja (1846-1881), Taurin Cahagne (1881-1899) sekä Andre Jarosseau (1900-1938). Varsinkin Kapusiinilähetys teki monia yrityksiä lähetysasemien avaamiseksi noilla alueilla, yhteyksiä solmittiin useiden etnisten ryhmien kanssa ja niiden kristillisten ryhmien parissa, joista ei kukaan pitänyt huolta.

 

Finfinnen lähetysasema

Jo vuonna 1868, ehkä kaukonäköisesti, Menelik oli ehdottanut katolisille pioneerilähetystyöntekijöille, että he avaisivat lähetysaseman Finfinnessä. Silloinen kapusiinimunkki, Veli Taurin saapui Finfinneen 14. heinäkuuta 1868. Hänen sille paikalle pystyttämä ensimmäinen kirkko oli vanha, pyhälle Marialle omistettu hylätty pyhäkkö. Hän pyhitti sen uudelleen Neitsyt Marialle. Oromot kutsuivat näin ollen pyhäkköä nimellä Mariam Gifti ja etiopialaiset Itege Mariam –nimellä.

Etiopialaisten abba Jaikobiksi kutsumasta veli Taurin Cahagnesta tuli Finfinnen katolisen lähetysaseman perustaja. Myöhemmin veli Ferdinand liittyi hänen seuraansa. Menelik itse lahjoitti lähetysjärjestölle tontin asemaa varten; hän piti myös huolta lähetystyöntekijöiden tarpeista. Lähetysasema perustettiin kukkulalle, nykyiseen Addis Abebaan; tontti oli kooltaan noin 10 km². Siihen kuului runsaasti puita ja vettä. Finfinnestä tuli pian alueella toimivan katolisen lähetyksen keskus.

3. huhtikuuta 1869 päiväämässään kirjeessä veli Taurin ilmoitti provinssipapilleen, että Shoan lähetyksellä on sen perustamisesta alkaen ollut joitakin vaikeuksia siitä huolimatta, että Menelik oli suosiollinen katolisia lähetystyöntekijöitä kohtaan. Taurin jatkoi työtään ja Finfinnen ensimmäinen kappeli vihittiin käyttöönsä 25. päivä heinäkuuta 1869.

 

Katoliset lähetystyöntekijät karkotetaan Etiopiasta

Kymmenen vuotta myöhemmin Mgr Massaja, Mgr Taurin ja veli Louis de Conzague karkotettiin Etiopiasta keisari Johanneksen 3. lokakuuta 1879 päiväämällä määräyksellä. Veli Ferdinand onnistui jäämään Shoaan huonon terveydentilansa vuoksi. Hän yritti pitää lähetystä toiminnassa Massajan vihkimän seitsemän paikallisen papin tukemana, mutta hän virkaveljineen joutui vainon kohteeksi. Veli Ferdinand karkotettiin Shoasta, katolisen lähetyksen kappelit suljettiin väkivaltaisesti ja paikallisia pappeja kiellettiin harjoittamasta papillista palvelustaan julkisesti. Ennen lähtöään sotaretkelle Arussin oromoja vastaan marraskuun lopussa 1883 kuningas Menelik piti Entotossa kokouksen sen järjestyksen mukaan, minkä hän oli saanut keisari Johannes IV:ltä. Tässä tilaisuudessa abun Mateos tuomitsi juhlallisesti kaikki Johannes IV:n harhaopit sekä kaikki ne, jotka olivat antaneet hänelle turvapaikan, tukea ja suojelua. Tämä oli selvästi katolisiakin vastaan suunnattu toimenpide. Menelik vastusti abun Mateoksen tuomiota ja siirsi asian käsittelyn Arussista palaamisen jälkeiseen asialistaan.

Menelikin asennetta lähetystyöntekijöitä kohtaan valaisee Taurinin esimiehilleen Hararista vuonna 1883 kirjoittama tieto. Hän ilmoitti, että vaikeista olosuhteista huolimatta aiemmin veli Louis de Gonzaguena tunnettu Mgr Laserre, saattoi kuningas Menelikin luvalla käydä salaa muinaisissa Shoan yhteisöissä, jotka sijaitsevat lähellä Finfinneen päälähetysasemaa, ja hän voi toimittaa siellä konfirmaation sakramentin.

Jatkossa julkisia roomalaiskatolisia toimintoja ei sallittu Shoassa. Isä Basile toimitti messun salaa ilman liturgista vaatetusta Armand Savourén talossa Addis Abebassa tai Ranskan suurlähetystössä. Kahden fransiskaanisisaren sallittiin opettaa ulkomaalaisten tyttöjä Addis Abebassa marraskuusta alkaen 1904. Opetuskielenä oli ranska; koulua näyttää käyneen noin 50 tyttöä.

 

Katolilaisten uusi alku

Seuraavina vuosina käynnistettiin hyvin organisoitu kampanja oven avaamiseksi katolilaisille Addis Abebaan. Paavi kirjoitti kirjeen keisarille heinäkuussa 1906 muistuttaen katolisten lähetysjärjestöjen hyvistä töistä. Menelik vastasi pitäen mielessään omat aikomuksensa (Jerusalemin tukemista koskevassa asiassa) lähettämällä paaville ”Etiopian tähden”. Paavi teki poikkeuksen periaatteeseensa, joka koski koristeiden vastaanottamista hallituksilta ja nimitti isä Marie-Bernardin Etiopian hovin apostoliseksi lähettilääksi. Vuodesta 1907 alkaen katoliset saivat tehdä työtä avoimesti.

Menelik antoi kahdelle katoliselle papille luvan avata koulu vuoden 1907 lopussa, mutta kielsi käyttämästä uskonnollisia koulupukuja tai tekemästä uskonnollista propagandaa. Tämä Pyhän Gabrielin veljistön Les Frères de St. Gabriel) ylläpitämä koulu käytti ranskaa opetuskielenään. Se asetettiin Ranskalaisen yhdistyksen valvontaan vuodesta 1912 alkaen. Lasaristijärjestö avasi koulun pojille Addis Abebassa vuonna 1918.

Yhtenäisen hallinnon ja liturgian järjestäminen Addis Abebassa ja sen ympäristössä asuville ja uuteen pääkaupunkiin muuttaneille katolilaisille oli vaikea tehtävä. Useat katoliset sääntökunnat toimivat Afrikan Sarvessa ja kaksi erilaista jumalanpalvelusjärjestystä oli otettu maassa käyttöön, latinalainen ja etiopialainen jumalanpalvelusjärjestys. Perinteisen Etiopian alueella työskentelevä piispa Giustino de Jacobis oli omaksunut Etiopian ortodoksiset tavat ja kulttuurin, kun taas oromoalueella työskentelevä piispa Massaja oli ottanut käyttöön latinalaisen käytännön perustaen siten läntisen riitin mukaisen katolisen kirkon. Monet perustelut puolsivat yhtä riittiä, toiset toista.

Addis Abeban apostolista vikariaattia ei perustettu ennen vuotta 1937. Addis Abeban arkkihiippakunta perustettiin vuonna 1961.

 

JUUTALAISUUS

 

Beeta Israel - falashat

Addis Abeban juutalaisyhteisö oli pieni; se koostui etiopialaisesta Beeta Israelista (falashoista) ja muutamista ulkomaalaisista, varsinkin Jemenistä ja Adenista kotoisin olevista juutalaisista. Beeta Israel oli muuttanut Addis Abebaan osallistuakseen uuden pääkaupungin rakentamiseen. He olivat eteviä muurareita, kirvesmiehiä ja seppiä. Beeta Israelin pääasuinaluetta Addis Abebassa kutsuttiin työläiskaupunginosaksi eli anaatsii säfär (rakentajien kortteli); se tunnettiin myös nimellä Abware (Aware), joka muistutti Beeta Israelin Gondarissa olevasta asuinalueesta. Se sijaitsi lähellä Menelikin palatsia. 1900-luvun alkuun mennessä arvioitiin kaupungissa olevan 100-250 Beeta Israelin asukasta.

Menelikin yritykset käännyttää Beeta Israelin ortodoksiseen uskoon eivät pohjimmiltaan poikenneet yhtään keisari Johannes IV:n toimenpiteistä, mutta hänellä oli heidän keskuudessaan paljon parempi maine. Menelik oli julistanut, että jokaisen tulee harjoittaa esi-isiensä uskontoa. Tästä Beeta Israel iloitsi. Pienessäkin Beeta Israelin asukasyhteisössä kerrottiin uhraamisen olevan olennainen osa heidän uskoaan vuosisadan vaihteessa.

 

Juutalaisia kauppiaita arabimaailmasta

Beeta Israelin lisäksi Addis Abebassa oli joitakin juutalaisia kauppiaita Adenista ja Jemenistä. He eivät asuneet Abwaressa, vaan heillä oli omat korttelinsa. Benin Menahem Messan asunnossa oli yksi huone muunnettu synagogaksi. Benin Menahemin perhe ei asunut Addis Abebassa, vaan Adenissa. Heidän yrityksensä Etiopian pääkaupungissa sijaitseva haaraosasto oli Adenin ja Jemenin juutalaisten keskus kaupungissa.

 

Tri Faitlovitch

Tässä yhteydessä on syytä mainita eräs Addis Abeban juutalaisyhteisöön liittyvä merkittävä henkilö. Hän on tri Jacques Faitlovitch.[4] Jo ensimmäisen Etiopiassa oleskelunsa aikana vuosina 1904-05 hän otti asiakseen perustaa kouluja juutalaislapsille mukaan lukien kaupungissa töissä olevien Beta Israelin lapset. Hänen tavoitteenaan oli estää kääntymiset kristinuskoon ja uudistaa heidän oma uskontonsa, niin että se oli yhtenevä kaikkien maailman juutalaisten tapojen kanssa.[5]

Faitlovitch vei mukanaan Eurooppaan muutamia Beeta Israelin nuoria kouluttaakseen heistä siellä opettajia. Palattuaan Etiopiaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1920 hän toi mukanaan Tamraat Emmanuelin ja Solomon Isaacin. Tamraat nimitettiin Addis Abeban Beeta Israelin koulun rehtoriksi.

 

Tyttökoulu Gulelessa

Juutalaislasten koulu alkoi Etiopiassa vaatimattomasti ja väliaikaistiloissa. Se sijaitsi aluksi lähellä Ras Makonnenin siltaa, sittemmin lähellä Filwohaa ja viimein Gulelessa. Varsinaisesti laitos ei ollut vielä ennen vuotta 1923 olemassa. Vuoden 1925 loppupuolella myös Beeta Israelin tytöt alkoivat käydä koulua Pariisista saapuneen naisopettajan johdolla. Hän oli tri Faitlovitchin sisko. Jotkut vanhemmat epäröivät lähettää tyttäriään yhteiskouluun. Kun naisopettaja palasi Pariisiin vuonna 1928, päättyi tyttöjen koulunkäynti. Monista, varsinkin taloudellisista, ongelmista huolimatta Tamraat Emmanuel jatkoi opettajana ja koulun rehtorina. Tri Faitlovitch oli koulun presidentti.

Vuonna 1928 tilanne muuttui. Ras Tafari Makonnen lahjoitti koululle viisi tuhatta Maria Theresan taaleria maan hankkimiseksi koulua varten. Paikka hankittiin ja koulurakennukset sekä oppilasasuntola pantiin pystyyn. Faitlovitchin tarkoituksena oli tarjota nykyaikaista sivistystä kaupungin juutalaislapsille ja kouluttaa opettajia myös maaseudulla oleviin Beeta Israelin kouluihin. Parhaimmillaan koulussa oli noin 80 oppilasta. Koulu palveli myös synagogana. Addis Abeban koulu toimi aina Italian miehitykseen asti vuonna 1936.

 

Juutalaisyhteisön perustaminen

Addis Abeban juutalaisyhteisön laillinen organisointi vei aika pitkän ajan. Ensimmäinen huoli oli varmistaa paikka juutalaiselle hautausmaalle. Siihen tarkoitukseen hankittiin maa-alue Gulelesta Rufaelin alueelta; tontti rekisteröitiin Addis Abeban kaupungintalolla. Tässä yhteydessä seitsemän juutalaista, joista osa oli Beeta Israeliin kuuluvia, osa muita juutalaisia, tapasivat tri Faitlovichin kotona tammikuussa 1924; he päättivät perustaa Addis Abeban juutalaisten Väliaikaisen komitean. Kokouksen seitsemän osanottajaa allekirjoittivat sopimuksen. 15. tammikuuta vuonna 1924 voidaan pitää Addis Abeban juutalaisyhteisön syntymäpäivänä. Kymmenen vuotta myöhemmin, kun useat kaupungin eri seurakuntien edustajat ja eri maista kotoisin olevat juutalaiset kokoontuivat tällä kertaa
Addis Abeban Beeta Israelin koulun tiloissa. yhdeksän muuta henkilöä allekirjoitti perustamisasiakirjan ja heistä tuli komitean jäseniä. Juutalaismaailmassa pidetään kuitenkin Etiopian pääkaupungin juutalaisyhteisön syntymäpäivänä 19. syyskuuta 1936. Sinä päivänä Etiopian italialainen varakuningas R. Graziani antoi yhteisöä koskevan säädöksen.

Tri Faitlovich ja Tamraat Emmanuel tekivät paljon työtä edistääkseen Beeta Israelin ja ulkomaisten, erityisesti Jemenistä ja Adenista tulleiden, juutalaisten vuorovaikutusta. Heidän tavoitteenaan oli saada aikaan muutos Etiopiassa asuvan Beeta Israelin keskuudessa.

 

EVANKELISUUS

 

Ortodoksisen papiston uudistusliike

Tri Mérabin arvion mukaan Addis Abebassa asui sata evankelista vuoteen 1910 mennessä. Hän on varmaan oikeassa, mikäli lukuun lasketaan julkisesti protestanteiksi tunnustautuneet. Mutta niiden lukumäärä oli suurempi, joilla oli evankelinen vakaumus. Pohjois-Etiopiassa oli orastanut uudistusliikkeitä Etiopian ortodoksisen kirkon papiston keskuudessa, mistä oli seurauksena Raamatun lukeminen omalla äidinkielellä (amharaksi ge’ezin sijasta) ja opetus pelastuksesta yksin Kristuksen kautta. Tämän lisäksi protestanttiset lähetysjärjestöt olivat sitoutuneet kasvatus- ja kirjallisuustyöhön yrittäen auttaa Etiopian kirkkoa sen todistustehtävässä muslimien ja perinteisen uskonnon seuraajien keskuudessa.

 

Peter Heyling, evankelisen kristillisyyden varhainen pioneeri

Ruotsalaisen pastori Cederqvistin vuonna 1912 Addis Abebasta lähettämistä kirjeistä voi päätellä, että siellä oli olemassa ”Evankelinen yhdistys”. Tämän yhdistyksen tai ystävyysseuran olivat perustaneet ortodoksiset papit ja debterat keskinäistä rohkaisua ja tukea varten. Heidän hengellinen isänsä oli saksalainen maallikko, lääkäri ja teologi Peter Heyling, joka oli työskennellyt Gondarissa vuosina 1634- 1652.[6] Heyling alkoi harjoittaa lääkärin työtä ja opettaa kreikkaa ja hepreaa Gondarin papistolle. Hänen ammattitaitonsa lääkärinä toi hänelle pian kuuluisuutta. Hänen ystävyytensä kirkon johtajan kanssa, jonka kanssa hän oli tullut Egyptistä, loi luottamusta häneen. Keisari Fasilides oli niin vaikuttunut Heylingin persoonallisuudesta ja oppineisuudesta, että nosti hänet erityisneuvonantajan virkaan ja antoi hänelle vaimoksi kuninkaallista sukua olevan prinsessan. Peter Heyling korosti, että kirkon opin tulee perustua Raamattuun eikä pyhien elämäkertalegendoihin. Hän alkoi kääntää Uutta testamenttia amharaksi. Kun jalosukuinen katoliseksi kääntynyt Abba Gorgorios oli palannut maanpaostaan Goasta vuonna 1647, hän tapasi Heylingin Gondarissa; silloin julkaistiin Johanneksen evankeliumi, joka oli hyvin tarpeellinen.[7] Vuonna 1648 Peter Heylingin eli etiopialaisittain Muallim Petroksen tilanne muuttui. Heylingin tukija ja ystävä abun Marqos joutui epäsuosioon jouduttuaan riitoihin echegen kanssa. Kristuksen luontoa ja voitelua[8] koskevat teologiset erimielisyydet vaikuttivat Heylingin Gondarissa oleskeluun. Munkit ja osa papistoa olivat tuohtuneita Heyling opin leviämisestä ja hänen seuraajiensa määrän lisääntymisestä; he painostivat keisaria karkottamaan hänet. Fasiladas, joka pelkäsi saavansa saman kohtalon kuin isänsä, oli pahoillaan hyvän ja luotettavan ystävänsä menettämisestä, mutta hän ei pystynyt kauempaa suojelemaan luterilaista teologia. Kuninkaan antamien runsaiden lahjojen kera Heyling lähti Gondarista vuosien 1649 ja 1653 aikavälillä. Ennen lähtöään Heyling rohkaisi ortodoksisia pappisystäviään opettamaan vain puhdasta evankeliumia paikallisella kielellä. Useat ystävät saattoivat häntä rannikolle asti. Matkan edetessä kohti Eurooppaa Suakinin (Sudan) turkkilainen pasha haastoi hänet joko ottamaan vastaan islamin tai kohtaamaan kuoleman. Peter Heyling valitsi mieluummin kuoleman kuin Kristuksen kieltämisen. Hänestä tuli marttyyri 44 vuoden ikäisenä. Begemdirin kansa piti häntä suuressa arvossa.[9]

 

”Evankelinen yhdistys”

Heylingin seuraajat muodostivat hartaiden kirkonmiesten veljistön, joka myöhemmin tunnettiin ”Evankelisen yhdistyksen” nimellä. Liike levisi seuraavan kahdensadan vuoden ajan ja saapui Shoaan asti.[10] Tarkoituksena ei ollut perustaa toista kirkkoa EOK:n rinnalle, mutta Raamatun arvovallan korostaminen johti, Aasulv Landen mukaan, reformiliikkeeseen. Teodroksen, Johanneksen ja Menelikin aikoina Evankelinen yhdistys joutui monien ongelmien eteen. Heitä pidätettiin, kidutettiin ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin. Shoassa abun Mateos oli armoton yrityksissään tukahduttaa liike. Jolleivät väliin olisi tulleet muutamat eurooppalaiset lähetystöt, fitawrari Habte Giorghis ja muita etiopialaisia, paljon useampi olisi saanut surmansa. Evankelisen näkemyksen omaksuneet papit yrittivät joko paeta tai pitivät liikkeessä mukana olonsa salassa.[11] Vasta Menelikin kuoleman jälkeen ja Taitun menetettyä vaikutusvaltansa, jotkut uskalsivat yksityisesti paljastaa sisimmän vakaumuksensa.

Evankelisen veljistön jäseniin kuului debtera Hirui Wolde Selassie,[12] Mahmete Worq Eshete ja hänen veljensä

Debtera (myöhemmin blattengeta) Hirui Wolde Selassie lastensa kanssa

 Hillete Worq Entoton Marian kirkosta, melake Gennet Habte Wold, aleqa Tegegne Wudduneh, qes Badima, qes Tegbaru sekä qes Beijene. Karl Cederqvist tunsi Addis Abeban ortodoksisen papiston joukosta kuusi pappia ja yhden debteran, jotka jakoivat hänen kanssaan kiinnostuksen Raamatun tutkisteluun, ja jotka olivat innokkaita selittämään tunnontarkasti raamatullista pelastuksen sanomaa. Jotkut heistä näyttelivät myöhemmin tärkeää osaa, kun perustettiin Addis Abeban evankelinen seurakunta.

 

Eritrean evankelinen uudistusliike

1600-luvulla Gonderissa ja Begemidirissä syntyneiden uudistusliikkeiden lisäksi on mainittava vastaavanlainen liike Hamasenissa. Tseazegan Pyhän Yrjön kirkon ortodoksipapit löysivät noin vuonna 1860 kirkon seinäsyvennyksestä Raamatun, jonka olivat luultavasti sinne kätkeneet CMS:n lähetystyöntekijät vuonna 1843. Tseazegan papit laajensivat mielellään tietojaan; he olivat edistyksellisiä ja avoimia uusille aatteille. Tutkiessaan Raamattua he huomasivat sisimmässään tapahtuneen muutoksen. Tämä kokemus vakuutti heidät siitä, että säännölliset Raamattu-hartaudet olivat syvemmän hengellisen elämän edellytys. Tämä johti heidät myös oivaltamaan sen, että Raamattu on asetettava perimätiedon edelle, mikäli nämä kaksi joutuivat törmäyskurssille. Hamasenin raamattuliike oli selvästi kotoperäinen ilmiö. Myöhemmin sillä oli yhteyttä ja vuorovaikutusta ruotsalaisten lähetystyöntekijöiden kanssa. Pohjois-Etiopian ortodoksisten uudistajien laajempi esittely menee tämän tutkimuksen ulkopuolelle, mutta on silti pantava merkille, että Tseazegan liikkeellä oli vaikutus Addis Abeban evankeliseen toimintaan. Aleqa Taije Mariam ja abba Gebre Igziabiher Kokebe Worq olivat olleet yhteydessä noihin henkilöihin ja useat perheet, jotka muuttivat Addis Abebaan, olivat alun alkaen Hamasenin raamatunlukijoita. He perustivat Addis Abeban MY seurakunnan yhdessä muiden evankelisten kanssa.

 

Lontoon Kirkkolähetys ja Chrischona-lähetys

Oli olemassa muitakin evankelisen uskon omaksuneita etiopialaisia kuin ne, jotka olivat saaneet vaikutteita Begemidirissä ja Hamasenissa alkaneista uudistusliikkeistä. Nämä henkilöt olivat saaneet suoraan tai epäsuoraan vaikutteita Lontoon Kirkkolähetysseuralta ja sveitsiläiseltä Crischonalähetykseltä, joka teki työtä Etiopiassa vuosina 1830-1886. Voidaan mainita seuraavia nimiä: Samuel Gobat, Christian Kugler, C. Isenberg, Johan Ludwig Krapf, Martin Flad, Christian Bender, G. Kienzlen, Johannes Maier, Theophilus Waldmeier, Johann Jakob Greiner ynnä muita, kaikki nämä Saksasta tai Sveitsistä. Millään näistä evankelisista uranuurtajista ei ollut tarkoitusta tai suunnitelmaa perustaa evankelinen kirkko Abessiniaan. He halusivat vahvistaa ja rohkaista ortodoksisen kirkon sisällä vaikuttavia uudistavia voimia ja olla heidän tukenaan toivoen, että tämä kirkko veisi evankeliumin myös naapurimaihinsa ja pysäyttäisi islamin leviämisen. Vakuuttuneina siitä, että Jumalan sana uudistaa ihmisen ja kirkon, ortodoksiset uudistajat sitoutuivat raamatunkäännöstyöhön, kirjallisuustyöhön ja kirjallisuuden jakeluun. [13]

Saksalaiset protestanttiset lähetystyöntekijät Krapf ja Isenberg toimivat vuosina 1839-42 Ankoberissa, joka oli yksi Shoan pääkaupungeista ennen Addis Abeban perustamista. 30 vuota myöhemmin Johannes Maier muutti kuningas Menelikin kutsusta sinne, ja hänen seuraansa liittyi Jakob Greiner vuonna 1874. Kaksi viime mainittua olivat käsityöläislähettejä St. Crischonasta, ja he nauttivat suurta luottamusta etiopialaisten keskuudessa. Vuonna 1886 heidät karkotettiin yhdessä katolisten lähetystyöntekijöiden kanssa Shoasta keisari Johanneksen painostuksesta, mutta heidän työnsä ei jäänyt ilman tulosta. Ainakin sata henkeä otti vastaan heidän raamatunopetuksensa. Monet näistä evankelisista uskovista osoittautuivat lujiksi. Abun Mateoksen asiamiehet käyttivät keisarinna Taitun tukemana kaikki tilaisuudet hyväksi pidättääkseen heidät ja pannakseen heidät vankilaan tai kiduttaakseen heitä. Heidät ”pyydystettiin kuin villit eläimet”. Monet heistä pakenivat ja piiloutuivat luoliin Sinisen Niilin autiomaassa.

 

Evankelisten vaino

Erityistä kidutusta käytettiin aleqa Wubiin, johon sveitsiläisten pyhiinvaellus –lähetystyöntekijöiden, Maierin ja Greinerin, opetus ja todistus oli tehnyt syvän vaikutuksen. Harhaoppisen uskonsa[14] takia Wubi oli ruoskittu 40 raipan iskulla, minkä jälkeen hänen kätensä köytettiin hänen jalkoihinsa ja häntä raahattiin vuorelta toiselle kahdeksantoista vuoden ajan, koska hän ei kieltänyt uskoaan. Hänet päästettiin viimein vapaaksi vuonna 1911. Aleqa Zennebin, aleqa Mikael Aregawin ja kantibba Gebru Destan, jotka olivat myös olleet yhteydessä St. Crischonan uranuurtajiin ja olivat omaksuneet evankelisen uskon, oli myös kohdattava vastustusta ja kärsimystä, muttei niin raskaasti kuin aleqa Wubin.

Etiopian raamatunlukijoille ja evankelisen vakaumuksen omaksuneille olisi elämä ennen vuotta 1919 ollut paljon helpompaa, jos he olisivat luopuneet uskostaan. Yksin Kristuksen kautta tuleva pelastuksen evankeliumi oli kuitenkin tullut heille niin tärkeäksi, että he pitivät parempana kokea kärsimystä ja vainoa.

Jatkotutkimusta vaatii kysymys yhteyksistä, jotka koskivat Heylingin toiminnasta alkunsa saanutta Raamattu-liikettä Gondarin ortodoksisen papiston keskuudessa, mikä johti Evankelisen yhdistyksen muodostamiseen ja 1800-luvun protestanttiseen lähetystyöhön. Aasulv Lande on luultavasti oikeassa todetessaan, että lähetystyöntekijöiden hankkeiden ja paikallisen väestön raamatunlukuun ja raamatulliseen uskoon kohdistuvan kiinnostuksen välillä oli vuorovaikutusta. Molemmat liikkeet pyrkivät kohti uudistusta. Tietoisesti ei pyritty mihinkään käännyttämiseen.

 

Hakim Cederqvist

Ensimmäinen ulkomaalainen Addis Abebaan työhön saapunut protestanttinen lähetystyöntekijä oli Karl

Addis Abeba 1904. Mäellä Menelikin palatsi.

Karl Cederqvist 1854-1919

Cederqvist, joka saapui vuonna 1904. Ruotsalaista lähetystyöntekijää ei ollut lähetetty Etiopiaan aloittamaan työtä pääkaupungissa, vaan aloittamaan työ borana –oromojen parissa etelässä. Huomatessaan, että Addis Abeban suuri tori tarjosi paljon paremman tilaisuuden kirjallisuuden jakelutyöhön kuin mikään paikka etelässä, hän pyysi lupaa jäädä Addikseen, joka kaiken lisäksi sijaitsi hyvässä paikassa Wolleggassa aloitettavaa uutta työtä ajatellen. Tukholman johtajat suostuivat viimein pyyntöön tehden selväksi, ettei Cederqvistillä ollut lupaa aloittaa evankelioimistyötä pääkaupungissa, vaan ainoastaan opetustyötä. Cederqvist joutui kuitenkin käyttämään paljon aikaa sairaiden hoitamiseen, jotka tulivat vastaanotolle hänen asuntoonsa. Kaupungista hänestä puhuttiin hakim Cederqvistinä. Humanitaarisesta työstään huolimatta lähetystyöntekijä kohtasi paljon vastustusta ja vaikeuksia. Se ei tullut tavallisen kansan eikä keisarin taholta, vaan ortodoksisten pappien ja munkkien taholta, joita tukivat abun ja keisarinna Taitu. He varoittivat ihmisiä vuokraamasta asuntoa tälle ”harhaoppiselle, joka on katolisiakin pahempi”. Cederqvistin piti vaihtaa asuntoa usein, kunnes hän onnistui ostamaan tontin työtään varten vuonna 1913.[15] Cederqvistin tärkein tehtävä oli opettaa poikia siinä toivossa, että ehkä joistakin heistä tulee jatkossa opettajia ja evankelistoja. Koska opetuskielenä oli englanti, hänen kouluaan kutsuttiin ”englantilaiseksi kouluksi”. Tilan puutteen takia oppilaita voitiin ottaa vain rajallinen määrä. Vuonna 1909 otettiin 16 oppilasta, vuonna 1912 22.

Myöhemmin useat Cederqvistin englantilaisen koulun pojat saivat merkittäviä virkoja maan hallituksessa tai heistä tuli evankelisen liikkeen johtavia henkilöitä. Pastori Cederqvist antoi koulussaan Raamattu-opetusta ja piti sanajumalanpalveluksia sunnuntaisin, mutta hän ei perustanut evankelista seurakuntaa eikä jakanut sakramentteja julkisesti. Hän ei tahtonut provosoida vanhoillisia piirejä eikä vaarantaa niiden henkeä, joita raamatullinen sanoma kosketti. Kun kuka tahansa halusi kastetta tai vanhemmat pyysivät lapsilleen kastetta, hän lähetti heidät evankeliseen yhteisöön kuuluvien ortodoksipappien luo. Kerrotaan hänen olleen hyvissä väleissä debtera[16] Hirui Wolde Selassien ja muiden pappien kanssa. Cederqvistin päämääränä oli vaikuttaa siihen, että Etiopian ortodoksikirkon piirissä usko syvenisi, että syntyisi herätystä ja uudistusta siellä. Ortodoksikirkon uudistuminen tai uudistaminen osoittautui kuitenkin kaukaiseksi tavoitteeksi, alkoipa sen saavuttaminen tuntua epävarmaltakin.

Cederqvist kuoli Addis Abebassa marraskuussa 1919. Siihen aikaan maassa levisi kuolemaa kylvävä influenssa. Pääkaupungissa kansaa ”kuoli kuin kärpäsiä”. Cederqvist hoiti sairastuneita oppilaitaan ja kaupunkilaisia aina kuolemaansa asti. Hän kuoli, mutta hänen potilaansa parantuivat.

 



[1] Keisari Johannes IV oli päättänyt lisätä piispojen määrää tarkoituksenaan siirtää abunalta oikeus päättää siitä, keille pappisvirka myönnetään ja oikeus vihkiä heidät papeiksi. Hän pyysi Aleksandrian patriarkalta useita piispoja ja niin vuonna 1883 Petros, Mateos, Lukas ja Markus saapuivat Etiopian hoviin. Abba Petros sai nimityksen metropoliitaksi ja hän pysyi Tigreessä. Abba Mateos lähetettiin Shoaan. Menelikin hallitusajalla Abba Mateoksesta, ainoasta neljästä Egyptistä tulleesta vielä elossa olevasta piispasta tuli koko Etiopian abun.

[2] Johannes Launhardt näki 1950-60-luvuilla merkkejä monista tuoreista juoma- ja ruokauhreista Entoton puiden alla ja tietää monia paikkoja, joissa qallut suorittivat rituaalejaan.

[3] Mohammed Hassenin mukaan qallu-instituutio on saanut vaikutteita islamista.

[4] Faitlovitch syntyi Puolassa, josta hän tuli Ranskaan opiskelemaan. Paroni Edmond de Rothschildin avustamana hän aloitti Etiopiaan suuntautuneet tutkimusmatkat vuonna 1904.

[5] Faitlovitch ja muut Euroopan juutalaiset kokivat, että säilyttääkseen Beeta Israelin kulttuurin ja pelastaakseen kansan kuolemasta sukupuuttoon oli välttämätöntä rohkaista ihmisiä varovaiseen muutosprosessiin. Seuraavan 80 vuoden ajan säilymisen ja muutoksen välinen jännite oli luonteenomaista Beeta Israelin historialle. Se johti lopulta paluumuuttoon Israeliin. Lisätietoa saa Quirinin kirjasta The evolution of the Ethiopian Jews,1992, sivut 193-198.

[6] Heylingin opetusta, hänen asemaansa ja työtään Gondarissa koskevat selonteot ja historialliset asiakirjat ovat keskenään ristiriitaisia riippuen paljon kirjoittajansa tunnustuskuntataustasta, olipa hän katolinen. protestantti tai ortodoksi. Totuus selviää vain yhdistelemällä ja vertailemalla eri käsikirjoituksia keskenään kriittisesti.

[7] On olemassa tieto, että pastori Gobat tapasi Gonderissa vuonna 1830 erään kuninkaallisen perheen jäsenen, jolla oli hallussaan kopio Heylingin Johanneksen evankeliumin käännöksestä.

[8] Aiheettomasti monofysiittiseksi leimattu EOK joutui keisari Susenioksen aikana uudelleen kohtaamaan Kristuksen kaksiluonto-oppia koskevan Khalkedonin muotoilun. Syntyi kolme koulukuntaa, joista useat jakautuivat vielä alaosastoihin; kaikki käsittelivät Herramme voitelun teologista merkitystä. Voitelijat väittivät, että Pyhän Hengen voitelu (qibat) teki Kristuksesta todellisen Jumalan Pojan. Unionistit halusivat korvata edellä mainitun muotoilun termillä tewahdo, joka tarkoitti yhdistynyttä todellista Poikaa. Heidän mukaansa kaikki kolme Kolminaisuuden persoonaa osallistuvat voiteluun eikä vain yhtä persoonaa voi nimetä voitelun subjektiksi. Kolmas puolue, jetsegga lijd, väitti, että Kristus ei ollut iankaikkinen samassa merkityksessä kuin Isä, vaan hänet oli kasteessa armosta adoptoitu Jumalan Pojaksi. Peter Heylingin epäiltiin seuraavan Khalkedonin muotilua, jota siteerattiin vääristellyllä tavalla.

[9] Vuonna 1905 Menelikin hovissa vieraillut lähetystö pani merkille, että Begemdirissä Heylingia kunnioitettiin ”melkein kuin pyhimystä”.

[10] Etiopialaiset tutkijat kiistävät Heylingin merkityksen.

[11] Kirjoittaessaan Tukholmaan 5. heinäkuuta 1912 Cederqvist varoitti SEM:n johtajia olemaan julkaisematta ”Heylingin porukan” nimiä ja heidän toimiaan.

[12] Emmanuel Abraham vahvistaa Launhardtin haastattelussa tiedon, jonka mukaan blattengeta Hirui Wolde Selassie oli vakaumukseltaan evankelinen, vaikkei hän sellaiseksi tunnustautunutkaan julkisesti.

[13] Isenbergin kirjallisuustyön tuloksena oli amharankielen kielioppi, sanakirja, lukukirja, kirkkohistoria, yleinen historia, maantieto ym. Krapf käänsi amharankielistä Raamattua ja korjaili osia vanhasta käännöksestä sekä käänsi osia Uudesta testamentista oromoksi. Aleqa Zenneb teki myös töitä Uuden testamentin oromonkielisen käännöksen hyväksi. Johannes Maier käänsi Württembergin katekismuksen amharaksi. M. Fladin onnistui toimittaa uudistettu amharankielisen Raamatun pienikirjaiminen painos. Hirui Wolde Selassie kirjoitti yli 20 kirjaa, monet niistä raamatullisesta aiheesta. Aleqa Taije, joka oli lahjakas tutkija, korosti nykyaikaisen sivistyksen tarvetta ja osallistui amharankielisen Uuden testamentin käännöstyöhön ja uudistamiseen. Tigreenkielinen käännöstyö oli myös tekeillä.

[14] Wubin oppi oli Jetsegga lidj (armon lapsi). Hän väitti, ettei Raamattu tunne muuta pelastusta kuin se mikä saadaan Kristuksen ruumiin ja veren kautta.

[15] Cederqvistin ostama tontti on paikka, jossa nykyään sijaitsee Addis Abeban Mekane Yesus –kirkko.

[16] Debtera tarkoittaa Etiopian ortodoksisen kirkon kanttoria. Kanttoreita tarvitaan runsaasti, sillä he johtavat läpeensä sävelletyn jumalanpalanpalveluksen musiikkia. Debterat toimivat kirkkorakennuksen Kaikkein pyhimmässä, vain papeille tarkoitetun keskiosan ympärillä olevassa tilassa, sen pohjoislaidalla. He rytmittävät laulua iskemällä yhdellä kädellä rukoussauvaa lattiaan ja helisyttäen toisella kädellään helistintä; samalla he tanssivat iloisesti rivitanssia.

Etiopia-materiaali     Etusivu