Addiksesta Jimmaan

 

Varhaisaamun bussit ajavat yleensä koko 350 km matkan Addiksestaa Jimmaan päivässä. Myöhemmin päivällä lähtevät bussit yöpyvät todennäköisemmin matkan varrella, joko Wolkitessa tai Wolisossa. Mielenkiintoinen nähtävyys on Omo-joen rotko Jimman ja Wolkiten välillä.

 

Ennen Wolisoa on alava Awash-joen yläjuoksun laakso, jossa vesi tulvii sadekaudella tien yli. Kuivalla kaudella maasto on puolestaan rutikuivaa. Täältä johtaa kuivan ajan teitä Wonchin kautta Amboon ja Menageshan kautta niin ikään Ambon valtatielle.

 

Debre Gennet

 

Tämä pieni, Wolison ja Addiksen välissä sijaitseva kaupunki tunnetaan Pyhän Gebrielin kirkostaan. Kirkossa on suuri kultainen kupoli ja sisällä joitakin erinomaisia maalauksia. Pihalla on puita, joiden liepeillä viihtyy mielenkiintoisia lintuja, kuten valkoposkiturako ja pikkuharmaasieppo - Gambaga flycatcher (Muscicapa gambagae). Lyhyen matkan päässä kirkosta on muutamia kuumia lähteitä pikku laaksossa.

 

Woliso

Tämä pieni, noin 100 km päässä Addiksesta sijaitseva kaupunki tunnetaan pääasiassa kuumista lähteistään, joista se on saanut toisen nimensä (Gion). Niiden vettä ortodoksikristityt pitävät pyhänä. Vesi virtaa Pyhän Marian kirkkoon, joka sijaitsee 15 minuutin kävelymatkan päässä valtatiestä. Kirkko kiinnostaa erityisesti sairaita ja vammaisia pyhiinvaeltajia. Lähteen veden parantamilla henkilöillä on tapana jättää paikalle joitakin muistoesineitä, jotka liittyvät heidän sairauteensa. Kirkon alla olevassa museokryptassa on tusinoittain kainalosauvoja ja kävelykeppejä kuin myös mielisairaiden jättämiä kahleketjuja sekä pahojen henkien vaivaamien taikakaluja ja talismaaneja. Kirkkoon ei ole pääsymaksua, mutta lahjoitusta toivotaan.

Paras majoituspaikka on valtionhotelli Woliso, yksi tämän etiopialaisen hotelliketjun viehättävimpiä yksiköitä. Piha-alueen keskellä olevat uima-altaat saa vetensä kuumista lähteistä. Tiheä pensaikko vilisee marakatteja ja lukuisia lintulajeja. Hotelli sijaitsee 1,5 km päässä keskustasta. Seuraa valtatien varrella pankin kohdalla olevaa viitoitusta. Huone maksaa noin 100 birriä.

Wolisossa on toinenkin hotelli, Wolga, joka on valtatien varrella pankkia vastapäätä. Huoneet ovat hieman Wolisoa halvempia. Lisäksi kaupungissa on rykelmä dollari/yö –hotelleja, joista parhaita ovat Shellin huoltoasemaa vastapäätä olevat Gexee Melee –ja Reffeera –hotellit.

Wolisosta on julkista liikennettä pitkin päivää molempiin suuntiin.

 

Wolisosta 40 km etelään sijaitsee Wolkite, jonka eteläpuolelta lähtee tie etelään, kohti runsaan sadan km päässä sijaitsevaa Hosainaa. Tällä matkalla yritetään korkea Guragevuorijono. Puolessa välissä matkaa ohitetaan Endibirin (= Emdibir = Äiti vuori) kaupunki. Kuvia Hosainaan vievän tien varrelta.

 

Wolkite

Briggs kertoo saapuneensa tähän pieneen joenvarsikaupunkiin klo 17 ja viettäneensä siellä näin yön sattumoisin eikä suunnitellusti, koska ei ollut riittävästi matkustajia jatkoyhteyden toteutumiseksi. Wolkite tuskin on paikka, johon kukaan nimenomaisesti pyrkii, mutta jos sinne sattuu joutumaan, se on ihan ystävällinen paikka, jossa on runsaasti dollari/yö –hotelleja ja baareja pääkadun varrella.

Paras hotelli halvoista vaihtoehdoista on Andonet. Siellä ei ole suihkua, kuten ei muissakaan Wolkiten hotelleissa, mutta huoneet ovat siistejä ja mukavia. Huonetta ei voi lukita ulkoapäin, joten matkalaukun voinee jättää hotellia pyörittävän naisväen haltuun. Muutamaa pykälää korkeammalla sijaitsee vain vähän kalliimpi Teferra –hotelli, jossa on erillisiä huoneita 16 birrillä ja myös halvempia huoneita, joissa ei ole omaa vessaa eikä peseytymistilaa. Teferran johtaja puhuu englantia ja on hyvin ystävällinen. Ravintola tarjoaa kei wot’ia ja olutta saa hanasta. Vastapäätä oleva baari ei tarjoa ruokaa, vaan ainoastaan juomia.

Kun on päässyt Wolkiteen, ei huolta jatkoyhteyksistä. Sieltä on runsaasti liikennettä sekä Wolisoon että Addikseen. Jos pääset myöhään Jimmasta lähtevään bussiin, niin kannattaa mennä tällä bussilla vain Wolkiteen ja jäädä sinne yöksi. Seuraavana aamuna voi ottaa toisen bussin, johon ei sitten liioin tarvitse kiiruhtaa aamuvarhain.

 

Omo-joen laakso

Jimman johtava tie ohittaa maiseman, joka tyypillistä Länsi-Etiopialle, sekoitus vehreätä viljelysmaata ja metsää, johon olet jo ehtinyt tympääntyä – mikäli olet tullut Gambelasta. Näin on, kunnes laskeudut Omon laaksoon mahtavien maisemien reunustamaa rinnettä, jossa näkyy graniittimuodostelmia ja tiheää akasiakasvustoa kukkuloiden väleissä. Ennen Omo-joen rotkoon laskeutumista ohitetaan korkealla vuorella sijaitseva Abeltin kaupunki. Siellä voi kävellä kukkulalla olevaan kaupunkiin, jolla on aihetta ylpeillä lumoavista maisemistaan. Siellä on myös joku ’kelpo’ hotellikin ja Zeray Deres –ravintolasta saa paistettua kanaa.

Rotkon pohjassa oleva pieni kaupunki tai oikeastaan kylä on Gibe (joissakin kartoissa sama Abelti), joka levittäytyy Omon molemmille rannoille. Gibessä ei ole mitään hotelliksi kutsuttavaa, mutta kahvilaa pyörittävät naiset kertovat heidän murjussaan olevan tarjolla huoneita. Tänne voisi olla houkutus pysähtyä, koska ympärillä on runsaasti joen verran tiheää pusikkoa tutkittavaksi ja villiä maisemaa joka suuntaan.

 

Boije-järvi

8 km ennen Jimmaa, vain 200 m päässä Addis Abeban tiestä etelään, sijaitsee pieni suon ympäröimä järvi. Ensimmäisen viitan jälkeen vaatimaton soratie johtaa 50 m matkan ohi eukalyptusten järvelle. Paikalla voi mitä suurimmalla todennäköisyydellä nähdä virtahepoja ja edustavan valikoiman metsäalueen lintuja. Virtahevot näyttävät suosivan järven matalaa länsirantaa, joka on kauimpana tulosuunnasta. Sinne johtaa eukalyptusten reunustama 500 m pitkä kävelypolku. Järvellä ja sitä reunustavalla suolla voi havaita pikku-uikkuja - Little Grebe (Tachybaptus ruficollis), valkopelikaaneja, endeemisiä etiopianhansuja ja helttaiibiksiä sekä runsain määrin erilaisia haikaroita, ankkoja ja kahlaajia, joista kultakurppo (painted snipe - Rostratula benghalensis) lienee silmiinpistävin. Kauempana järvestä voi nähdä ja kuulla hopeaposkisarvilintuja. Toisessa (valkoisessa) opasteessa lukee Bon Voyage. Päätien varrella oikealla kasvaa mänty- ja eukalyptusviljelmä.

 

Jimma, kahvimaakunnan pääkaupunki

Jimma on Länsi-Etiopian suurin kaupunki, joka sijaitsee 335 km päässä Addiksesta. Jimma toimi vuoteen 1994 asti Kaffan maakunnan hallinnollisena pääkaupunkina. Nyttemmin seutu on jaettu kahtia siten, että osa alueesta, mukaan lukien Jimma, kuuluu Oromian hallintoalueeseen ja osa Eteläisten kansallisuuksien alueeseen. Aiemmin Kaffaksi kutsutun alueen hedelmälliset kukkulat ovat varhaisinta kahvinviljelyseutua. Seutu on yhä edelleen maan pääasiallisinta kahvintuotantoaluetta. Viljelty kahvi kasvaa aivan villin kahvin vieressä metsän alakasvillisuuden seassa. Jimma kehittyi nykyaikaiseksi kaupungiksi Italian miehityksen aikana 1930-luvulla. Oromon kuningaskunta, josta Jimma on saanut nimensä, perustettiin sen sijaan 1500-luvulla. Sen pääkaupunki oli Jiren, joka sijaitsee nykyisen kaupungin laitamilla. Jimma tunnetaan viehättävänä ja matkailijalle ystävällisenä kaupunkina. Siellä on vihreitä puistoja ja hyvin hoidettuja katuja. Jokea reunustavassa puistossa voi nähdä käsi kädessä kulkevia pareja; voisi melkein kuvitella olevansa jossain eurooppalaisessa pikku kaupungissa. On jopa kylpyläkin. Sitten vasta kun huomaa veden puuttuvan, putoaa takaisin etiopialaiseen todellisuuteen. Kylpylän vieressä sijaitsee Jimman museo, josta löytyy viimeisestä Jimman kuningaskunnasta, Abba Jifarin ajalta peräisin olevia etnografisia esineitä, jotka viestivät oromoista ja muista kulttuureista. Museon takana joen varressa asustelee muutamia gureeza-apinoita ja erikoisia hopeaposkisarvilintuja. Museon etupuolella on vilkas tori, josta voi ostaa vaikkapa paikallisia koritöitä. Jimman poikkeuksellisesta vauraudesta kertovat pääkadun varrella olevat kulta- ja hopea-myymälät. Samalla kadulla on varmaan maailman laajin parturiliikekeskittymä. Jimmaan on hyvät kulkuyhteydet; maanteitse sinne pääsee linja-autolla ja ilmateitse lentokoneella.

 

 

Etiopialainen kahvi

Kaffan seutua pidetään arabialaisen kahvin alkuperäisenä kotipaikkana, jossa sitä on varhaisimmin viljelty. Suositun, 3. ja 10.vuosisadan välisenä aikana, syntyneen legendan mukaan Kaldi –nimisen paimenpojan väitetään keksineen kahvin piristävän vaikutuksen. Hänen vuohensa tulivat ylivirkeiksi syötyään kahvipensaan lehtiä ja marjoja. Kaldi nielaisi itsekin muutamia kahvinmarjoja ja huomasi tulleensa epätavallisen kiihtyneeksi. Hän riensi lähellä olevaan luostariin kertomaan havainnostaan. Munkit eivät aluksi yhtyneet paimenpojan innostukseen, vaan nuhtelivat häntä haitallisten piristeiden tuomisesta luostariin; he heittivät uhkaaviksi kokemansa kahvinmarjat tuleen. Tulessa paahtuvien kahvinmarjojen aromien tuoksu sai heidät kuitenkin kokeilemaan kahvin nauttimista. Sen tuloksena he olivat tavanomaista virkeämpiä yöllisten rukoushetkien aikana. Kohta kristillisessä Etiopiassa tuli tavaksi pureskella kahvinpapuja ennen pitkiä rukouskokouksia, mikä tapa vallitsee vieläkin paikoittain. Myöhemmin havaittiin, että paahdettuja marjoja voidaan hienontaa ja sekoittaa kuumaan veteen juomaksi, joka on kaikkialla maailmassa saanut nimensä Kaffan maakunnasta. Hassua kuitenkin, että ainakaan amharan kielellä kahvi ei ollut saanut nimeään naapurimaakunnasta, sillä kahvia kutsutaan amharaksi nimellä bunnaa. Toinen outo piirre on se, että jos menee Hosainassa kahvilaan (< bunnaa beet) ja tilaa kahvia, niin sitä sieltä ei saa. Sieltä saa teetä, virvokejuomia tai väkeviä.

Kahvi säilyi luultavasti etiopialaisena salaisuutena aina 1500-luvulle asti, jolloin sillä alettiin käydä kauppaa Intian valtamerta reunustavalla kauppatiellä, ja kahvia alettiin viljellä Jemenissä sekä muualla Arabian niemimaan vuoristoseudulla. Kahvipapu tuli Eurooppaan Turkin kautta 1600-luvulla. Pian pelkästään Venetsia tuli tunnetuksi kahvikaupastaan 200 kahvipuotinsa ansiosta 1700-luvulla. Nykyään kahvi muodostaa 70 % Etiopian ulkomaan viennistä. Etiopian vuotuisesta 90 miljoonan kahvisäkin sadosta 90 % tuotetaan pienillä kahvitiloilla. 40 % tuotannosta jää kotimaiseen käyttöön.

 

Kulkuyhteydet

Ethiopian Airlines lentää muutaman kerran viikossa Addis Abeban, Jimman ja Gambelan väliä. Jimman lentokenttä sijaitsee 3 km päässä keskustasta. Päivittäin toimii bussiyhteys Jimman ja Nekemten sekä Jimman ja Mettun välillä. Kaikki bussit lähtevät noin klo kuusi ja pysähtyvät Bedelessä klo 10 ja puoliltapäivin. Suorat bussit Addiksesta lähtevät ennen seitsemää. Myöhemmin lähtevät bussit yleensä yöpyvät jossain matkan varrella. Jimmasta Soduun on valmistunut uusi tieyhteys.

 

Majoitus

Parasta majoitusta tarjoaa Jimmassa yksityinen Wolde Argaw –hotelli, joka on vailla viitoitusta oleva kolmikerroksinen rakennus; siinä on muurimaalauksia seinässä ja se sijaitsee aivan bussiaseman takana. Siistit kaksoishuoneet parvekkeella ja kuumalla vedellä maksavat 92 birriä ja huoneet yleisellä suihkulla 50 birriä. Baari ja ravintola ovat hyvätasoiset.

Toinen vaihtoehto ovat valtionhotellit Jimma ja Ghibe, joita pyörittää Ethiopia Hotel –ryhmä. Kuolleista käytävistä ja kuluneista huoneista huolimatta etiopialaiset pitävät molemmista hotelleista ja maksavat niistä ulkomaalaisia halvempaa hintaa. Forendji -hinta lähentelee Wolde Argawn hintaa eikä rahalle löydy riittävästi vastinetta.

Keskitasoinen hotelli on GM eli Godet Minch –hotelli, joka voi synnyttää villin lännen mielikuvia. Se on rakennettu 1930-luvulla; siellä on ihastuttava (Merja piti hotellia kuitenkin ihan kauheana) ilmapiiri: puupanelista tehty julkinen tila käsittää pohjakerroksen baarin, jonne avautuu näköala ensimmäisen kerroksen sisäparvekkeelta, joka jakautuu kodikkaisiin saleihin. Huoneet, joissa on kahden hengen sängyt, ovat niukin naukin hyväksyttäviä. Hinta tekee 45-65 birriä. Laatu ei paljon poikkea halpiksista, joita kaupungista löytyy useita.

Molemmat valtionhotellit tarjoavat hyviä länsimaisia ja paikallisia aterioita noin 10 birrillä samoin kuin Wolde Argaw –hotelli. GM –hotellin baari on hyvä juomapaikka. Kaupungissa on useita kahviloita ja leivonnaisliikkeitä pääkatujen varsilla.

 

Retkikohteita Jimman ulkopuolella

Abba Jifarin palatsi

Abba Jifar oli Jimman karismaattinen ja voimakas sekä poikkeuksellisen suurikokoinen kuningas, joka hallitsi Jimmaa vuodesta 1878 kuolemaansa asti vuoteen 1932. Hänet muistetaan taitavasta päätöksestään vuonna 1884 maksaa veroa kasvavalle Shoan kuninkaan Menelikin johtamalle valtakunnalle, mistä vastineeksi hänen valtakuntansa sai jonkinasteisen autonomian toisin kuin ne kuningaskunnat, jotka liitettiin valtakuntaan väkisin ja ryöstettiin. Abba Jifarin kuningaskautensa alkupuolella rakentama mahtava palatsi sijaitsee yhä matalalla kukkulalla Jirenissä tietä myöten 8 km päässä Jimman nykyisestä keskustasta. Rakennuskulut nousivat 400 kiloon kultaa ja 65 000 Maria Theresan taaleriin, minkä rahan kuningas ansaitsi laajalla orjakaupallaan. Palatsi edustaa varhaista siirtomaa-arkkitehtuuria. Pihapiirissä on neljä kaksi kerroksista rakennusta, jotka toimivat kuninkaan asuntoina. Palatsin suuri veranta ja pitkät räystäät muistuttavat varhaisten, Länsi-Afrikassa toimineiden lähetystyöntekijöiden asuntoja.

Valkoiseksi maalattu sisätila, jota on viime aikoina korjattu osittain UNESCOn tuella, on toistaiseksi koruton, mutta jatkossa se on tarkoitus sisustaa aidolla kuninkaan kalustuksella, joka on nähtävillä Jimman museossa. Palatsin keskiosassa on pohjakerroksen auditorio, johon liittyvät ensimmäisen kerroksen parvekkeet. Keskustan GM hotellin sisäosa, sen yleisöaula on mahdollisesti saanut innoituksensa palatsista. Kuningas vieraineen saattoi seurata muusikkojen, gladiaattorien ja viihdyttäjien esityksiä. Abba Jifarin palatsinsa viereen rakentama moskeija on yhä edelleen käytössä.

Yksityisajoneuvolla palatsiin pääsee kulkemalla kolme km Addis Abeban tietä ulos kaupungista. Vasemmalla kääntyvä, viitoitettu sivutie johtaa Jirenin yliopiston ohi palatsiin, jonne risteyksestä on matkaa 5 km. Palatsi sijaitsee esikaupunkialueen takana sijaitsevalla kukkulalla, jonka rinteet on viljelty. 1,5 km ennen palatsia on tien vasemmalla puolella Abba Jifarin hauta (jossa lukee qabrii mootii abbaa jifaar).

 

 

 

Kofen suo

Lintuharrastajia kiinnostavat aina kosteina pysyvät suot, jotka sijaitsevat Jimmasta 3 km lounaaseen lähellä lentokenttää ja Kofessa 4 km eteenpäin samaa tietä. Nämä suot tunnetaan parhaiten erittäin uhanalaisen ja vaikuttavan helttakurjen ja ihmisiä karttavan luhtarääkkiäisen - Red-chested Flufftail (Sarothrura rufa) säännöllisenä pesimispaikkana. Paikalla löytyy myös hyvä valikoima muita vesilintulajeja, varsinkin Euroopan talven aikaan, mikä koskee myös endeemisen  etiopianvästäräkin merkittävää populaatiota. Virtahepoja ei paikalta löydy, mutta pieniä pikkuruokoantilooppi –laumoja on usein havaittavissa. Kofeen, kuten muihinkin em. kohteisiin voi helposti tehdä yksityisajoneuvolla tai polkupyörällä tai taksilla päivänmatkan. Matkaan vain kaupungista ulos GM-hotellin ja Jiffar Computers’in ohi pitkin lentokentän tietä.

 

Kaffan ja Jimman historiaa

Kaffan keskiaikainen kuningaskunta, jonka nimestä on tullut kuolematon siitä nimensä saaneen kahvin ansiosta, sijaitsee Jimman lounaispuolella alueella, jota nykyään kutsutaan Eteläisten kansallisuuksien alueen Kaffa-Shekan vyöhykkeeksi. Uskottava suullinen perimätieto esittelee Kaffaa Minjon dynastian 1300-luvulla perustamaksi kuningaskunnaksi, jonka hallintokaupunkina oli sittemmin nimeään lukuun ottamatta lähes tuntemattomaksi jäänyt Shada. Varhaisella 1500-luvulla, kuningas Bonkataton aikana kuninkaallinen pääkaupunki muutti kaukaiseen kaupunkiin nimeltä Bonga, joka säilytti merkityksensä 1800-luvulle asti. 1800-luvulla Paul Soleillet, joka ensimmäisenä eurooppalaisena vieraili Kaffassa, kertoi Bongan olevan alueen laajin asutuskeskus, jossa yhä sijaitsi kuninkaan palatsi. Kaffan väestö muodosti osan Giben etnis-kielellistä ryhmää, joka puhui omaa kafichon kieltään.

 

Vaikka Kaffa sijaitsi ylänkömaiden kristillisen valtakunnan ulkopuolella, se näyttää saaneen kristillisiä vaikutteita. Suullisen perimätiedon mukaan keisari Sarsa Dengal teki 1500-luvulla tutkimusmatkan Länsi-Etiopiaan, minkä tuloksena kristinusko sai jonkinlaisen jalansijan Kaffassa. Siitä on vakuutena noin 1550 perustettu luostari, joka sijaitsee vain 12 km päässä Bongan kaupungista. Kaffa oli niin kaukana, etteivät Muhammed Gragnin islamilainen valloitussota ulottunut sinne asti. Alue säilyi myös Gragnin valloitusta seuranneesta, ylänkömaille suuntautuneesta oromoinvaasiosta kaivautumalla syviin puolustusasemiin. Kaffa säilyi autonomisena valtiona syntymästään alkaen 1800-luvun lopulle asti, jolloin keisari Menelik II valloitti sen ja vei sen viimeisen kuninkaan vankeuteen Ankoberiin.

Vaikka nykyinen Jimman kaupunki toimi Kaffa-nimisen maakunnan pääkaupunkina vuoteen 1994 asti, se sijaitsi jonkin matkaa koilliseen Kaffan kuningaskunnan valloittamasta alueesta. Kaupungin nimi on peräisin erillisestä Jimman kuningaskunnasta, jolla - toisin kuin Kaffalla – on juurensa 1500-luvun oromojen valloitusretkestä; tämä kuningaskunta oli ensisijaisesti islamilainen ja vain toissijaisesti kristitty. Hedelmällisen maan ja sen tuottaman hienon kahvin ansiosta Jimma toimi merkittävänä kauppakeskuksena, joka sijaitsi useiden kauppateiden risteyksessä. 1800-lukuun asti Jimma oli Länsi-Etiopian voimakkain poliittinen valtatekijä, joka kattoi 13 000 km² suuruisen alueen. Sen talous perustui kahvin ja muiden maataloustuotteiden, arvokkaiden metallien ja norsunluun vientiin sekä orjakauppaan, joka ulottui kauas länteen. Länsi-Etiopian suurimmalla torilla, Hirmatassa, kävi 30 000 ihmistä joka torstai.

Jimman viimeinen autonominen hallitsija oli Abba Jifar, joka astui valtaistuimelle vuonna 1878 ja perusti pääkaupunkinsa Jireniin, vain 7 km päähän nykyisen Jimman keskustasta. Abba Jifar astui valtaan aikana, jolloin autonomisia kuningaskuntia, sellaisia kuin Jimma ja Kaffa, uhkasi vakavasti Shoan valloituspolitiikka ja sotilaallinen ylivoima, jota johti tuleva keisari Menelik II. Hallitusaikansa kuudentena vuonna Abba Jifar päätti liittyä Shoaan mieluummin kuin vastustaa väistämätöntä kehitystä, joten hän päätti maksaa veroa Menelikille. Jimmasta tuli Shoan vahva, vaikkakin puoli-itsenäinen vasallivaltio, joka oli edelleen Abba Jifarin hallinnassa. Länsi Etiopian halki vuonna 1897 matkustanut Alexander Bulatovich kuvasi Jimmaa ”yhtenä alueen kolmesta rikkaimmasta ja teollistuneimmasta asutuskeskittymästä, joka oli hyvin tiheään asuttu.” Bulatovich kertoo, että ”parhaimmat rautaesineet ja vaatteet oli suunniteltu

siellä. Jimman kauppiaat käyvät kauppaa eteläisten alueiden ja Kaffan kanssa. Kaikki Jimman asukkaat, Abba Jifar mukaan lukien, ovat muslimeja.”

 

Bonga

 

Mizan Teferiin johtavan tien varrella sijaitsee Bonga, Jimmasta lounaaseen Eteläisten kansojen alueella Kaffan läänissä. Kaupunki on Bartan yläjuoksun laaksossa, kukkulalla, 1700m meren pinnan yläpuolella. Kaupunki on Kaffan läänin hallintokeskus. Suuri toripäivä on lauantai, pienemmät maanantaisin ja torstaisin.

Bongan ympärillä on kuumia lähteitä, luolia ja putouksia. Kaupungissa on 1300-luvulta peräisin olevia entisen Kaffan kuningaskunnan palatsin rauniot. Ennen Italian miehitystä lähelle Bongaa rakennettiin suuri terässilta. Jimmasta etelään vievä tie valmistui 1962. Tietä Mizan Teferiin ja Tepiin parannettiin 1966. Kaupungissa on room. kat. kirkon hallintokeskus. Nykyään kaupungissa on digitaalinen puhelinyhteys, posti, ympärivuorokautinen sähkö, pankki ja sairaala. Seutu on hunajan ja kardemumman markkina-aluetta.

 

Historia

Ensimmäinen eurooppalainen, joka vieraili tiettävästi Kaffan muinaisessa kuningaskunnassa, oli Antoine Thomson d’Abbadie. Hän majoittui kristityille kauppiaille varatulle torialueelle 11 päivän ajaksi vuonna 1843. Bongan kuninkaan palatsi ei ollut yhtä loistokas kuin vastaavat rakennukset Gommassa, Gerassa ja Limmu-Enareassa. Kapusiinimunkit perustivat tänne lähetysaseman vuonna 1845. He löysivät seudulta keskiaikaisia kirkkoja, jotka todistivat varhaisesta kristillisestä vaikutuksesta ennen oromojen muuttoa alueelle.

Kun Paul Solleit kävi Bongassa 1880-luvulla, hän kertoi kauppaa käytävän pääasiassa orjilla, kahvilla, sivettikissaöljyllä, korianderilla ja norsunluulla. Liikevaihto oli 200 000 - 300 000 dollaria vuodessa. Menelik II:n kenraalien valloittaessa Bongan vuonna 1897 kaupunki tuhoutui. Kuvernööriksi nimitetty Ras Wolde Giorgis teki naapurikaupungista Anderrachasta pääkaupunkinsa.

13. joulukuuta 1936 italialainen kenraali Malta valloitti Bongan. Kenraali kuoli seuraavassa toukokuussa. Malta ja hänen seuraajansa eversti Corrado perustivat Bongan uudelleen paikalliseksi hallinnon- ja kaupan keskukseksi, jossa tuotettiin kahvia, nahkoja, mehiläisvahaa, maissia, teetä ym. Vuonna 1938 kaupungissa oli noin 3000 asukasta, joista 200 oli italialaisia. Vanhojen rakennuksen jäänteitä oli vielä olemassa, mutta uusia rakennuksia tehtiin tiilestä ja karkeasta ruohosta ja kourupellistä. Kesäkuun lopussa 1941 italialaiset miehittäjät antautuivat. Puhelinyhteys Bongaan saatiin vuosina 1954-67. Noin vuonna 1970 Bongassa eli Idebe Godo –niminen henkikulttia edustava ylipappi. Ylipappeus periytyi Kaffan kuninkaan ylipappien suvusta.

Vuoden 2007 väestönlaskun mukaan kaupungissa oli 20858 asukasta. 73 % väestöstä tunnusti ortodoksista kristinuskoa, 11 % islamia, 10 % protestanttista uskoa ja 6 % room.katolista uskoa.

 

Etusivu    Etiopiamateriaali