1. Genova, asema 2. Genova, San Lorenzo 3. Genova, keskusta 4. Genova, Ferrari 5. Portofino
6. Torino, San Carlo 7. Torino, Castello, Duomo 8. Roomalainen Torino 9. Basilica di Superga 10. Via Lattea
11. Susa 12.Ivrea 13. Roomalainen Aosta 14. Pyhä Orso, duomo

Sitten ollaan taas junassa, suuntana Torino. Genovasta lähdettäessä ylitetään ensiksi rannikkovuoristo, johon oli pari päivää aiemmin satanut runsaasti lunta, mutta nyt oli kirkas sää.

Tullaan tasangolle, josta hyvällä säällä erottuu selvästi Alppien silhuetti. Ollaan Piemonten maakunnassa eli ”vuoren juurella”. Savoijin suku teki Torinosta herttuakuntansa pääkaupungin 1574. Italian yhdistymisen jälkeen Torinossa syntynyt Viktor Emanuel II julistettiin 1861 Italian ensimmäiseksi kuninkaaksi. Piemontesta tuli Risorgimento-liikkeen pääpaikka.

Läheiset yhteydet Ranskaan ovat jättäneet merkkinsä Piemonteen. Eräissä vuoristokylissä puhutaan yhä ranskan murretta ja kaksikielisiä katukilpiä näkyy Aostan laaksossa, joka kuuluu maantieteellisesti vaikkakaan ei hallinnollisesti Piemonteen. Piemonten kuninkaallisen pääkaupungin Torinon klassiset palatsit ja aukiot ovat hengeltään lähempänä Ranskaa kuin Italiaa. Mutta nykyään kaupunki on italialaistunut, koska sen teräs-, kemian-, auto- ja tietotekniikan tehtaisiin tulvii työläisiä jatkuvana virtana Etelä-Italiasta. Giovanni Agnelli perusti Fiatin 1899 ja Renzo Piano uudisti Fiatin 1914-16 rakennetun tehtaan, Lingotton suureksi konferenssi-, messu- ja ostoskeskukseksi.

Olemme tulleet Torinon Porta Nuovan rautatieasemalle, joka on lähellä historiallista keskustaa. Siitä alkaa keskustaan johtava pääväylä, Via Roma. Toinen rautatieasema, Porta Susa on nimensä mukaisesti Susaan johtavan väylän varrella. Hotellimme Urbani sijaitsi ihan lähellä r-asemaa, vain yhden kadunkulman päässä. Huone oli 5. kerroksen ullakkohuone, johon kuului ulkoseinässä ujeltavan kyyhkysen ääni.

Torinon kaupungin väkiluku on noin 909 000 (2008), mutta Torinon suurkaupunkialueella on yhteensä noin 1,5 miljoonaa asukasta. Noin 400-luvulla e.Kr. seudulle asettuneella väestöllä oli nykyisen Torinon paikalla kaupunki nimeltä Taurasia, jonka Hannibal hävitti vuonna 218 e.Kr.

Roomalaiset perustivat paikalle sotilasleirin Castra Taurinorum, joka myöhemmin omistettiin keisari Augustukselle nimellä Julia Augusta Taurinorum. Sotilasleirin pääkadun (decumanus) paikka löytyy yhä Torinon asemakaavasta, nykyisin nimellä Via Garibaldi.

Ruutuasemakaavan Torino sai jo ollessaan roomalainen castrum. Kaupungin merkityksen kasvaessa 1600- ja 1700-luvulla sille laadittiin Italian ensimmäinen yhtenäinen kaupunkisuunnitelma. Kaupunkiin tutustuminen alkoi siten, että lähdimme kävellen kartan vasemmassa alalaidassa olevan i-pisteen kohdalta pitkin via Romaa kohti pohjoista.

Jonkin aikaa talsittuamme tulimme kahden lepoasennossa olevan veistoksen kohdalle (suihkukaivot Dora ja Po, Umberto Bagli 1937) joiden välistä katu jatkui eteenpäin

San Carlon aukiolle, jota kutsutaan ”Torinon olohuoneeksi”. 1600-luvulla rakennetut palatsit muodostavat otolliset kulissit kauppa- ja kahvila-arkadeissa kuhisevalle Passeggiatalle. Näkymän huipentaa kahden barokkikirkon, arkkitehti Juvarran suunnittelema Santa Cristinan ja sen kaksoisveljen San Carlon (Borromeo) viehättävä symmetria. Molemmat kirkot on rakennettu 1630-luvulla. Santa Cristinassa on barokkifasadi, jota koristavat Juvarran 1700-luvun alussa suunnittelemat patsaat. Keskellä aukiota sijaitsee herttua Emanuele Filiberton ratsastajapatsas (”Pronssiratsu” 1800-luvulta, Carlo Marochetti), merkkinä hänen vuonna 1557 saavuttamastaan voitosta Quentinon taistelussa. Patsaasta on tullut kaupungin tunnuksellinen merkki. San Carlon aukion laidalla olevat kahvilat pitävät yllä seuraelämää.

Etusivu    Seuraava