1. Genova, asema 2. Genova, San Lorenzo 3. Genova, keskusta 4. Genova, Ferrari 5. Portofino
6. Torino, San Carlo 7. Torino, Castello, Duomo 8. Roomalainen Torino 9. Basilica di Superga 10. Via Lattea
11. Susa 12.Ivrea 13. Roomalainen Aosta 14. Pyhä Orso, duomo
Kuljettaessa Via Lagrangea kohti hotelliamme tullaan Corso Vittorio Emanuele II –kadulle, joka kulkee Porta Nuovan rautatieaseman ohi itään Po-joelle. Via Lagrange jatkuu Corso Vittorio Emanuelen jälkeen Via Nizzana. Seuraava samansuuntainen katu itään on Via Saluzzo, jolla hotellimme sijaitsi. Kuvassa näkyy patsas, joka esittää kadun nimihenkilöä.

Upeat porttiholvit erottavat tämän alueen vilkkaasta ja leveästä pääkadusta, jolta liikenne valuu porttiholvin läpi myös Via Lagrangelle. Jalankulkijalle porttiholvit ovat hämääviä. Autot ajavat lujaa, kun valo näyttää niille vihreää. Porttiholvi ei turvaa jalankulkijaa. Joseph-Louis Lagrange (1736-1813) on italialainen Torinossa syntynyt matemaatikko ja astronomi, joka vaikutti myös Preussissa ja Ranskassa.

Hotellimme läheltä tekee mieleni mainita pari merkittävää rakennusta. Niistä toinen on synagoga vuodelta 1848. Siinä oli jatkuva sotilaspoliisivartio. Toinen oli Corso Vittorio Emanuel II:n varrella sijaitseva hieno kirkko, jonka huipulla oleva sädepallo ei antanut mitään merkkiä uskonnosta eikä tunnustuskunnasta. Ovessa luki kuitenkin Jeesuksen kirkko. Jälkiviisaudella oletan kirkon katolla olleen hugenottiristin. Kadun varrella oleva kyltti kertoi kirkon olevan Torinon englanninkielinen kirkko. Tarkemmalla tutkimisella kirkko paljastui Italian protestanttisen, valdolaisen seurakunnan kirkoksi. Vuonna 1975 valdolaiset solmivat kirkkoliiton metodistien kanssa. Kirkko on KMN:n ja Italian Protestanttisten kirkkojen liiton jäsen.

Iltapäiväkävelyllä kävin Po-joella, joka virtaa noin 500 metriä hotellistamme itään. Kävelin Ponte Umberto I -sillan itäpäähän ja nappasin sieltä pari kuvaa tulosuuntaan. Siellä on Po-joen sillan kupeessa Arc –niminen portti, riemukaari, jonka sisällä on naispatsas. Umberto-sillan ja Isabella-sillan jäävä puisto on nimeltään Valentino-puisto, kaupunkilaisten suosima, kävely-, hölkkä- ja pyöräilymaasto.

Sieltä pääsee myös jokiristeilylle. Kesäaikaan rantapaviljongit luultavasti pursuavat ihmisistä. Nyt näkyi joella vain muutamia kilpasoutajia verryttelemässä. Karttaa tutkiessani huomasin, että sillan kupeessa toimii melontakerho!

Mielenkiintoinen kohde Torinossa on Basilica di Superga, kirkko kukkulalla, keskustasta koilliseen. Kuva on otettu Mole Antonellianan näköalatasanteelta. Kukkulan juurelle pääsee ratikalla 15.
 Mennään joen toiselle puolelle Sassi-nimiseen paikkaan, mistä löytyy  tämä hammasratasratikka-asema. Ehdin käydä ostamassa kahvit tien toiselta puolelta odottaessa ratikan lähtöä. Näyttää siltä kuin junassa ei olisi tungosta. Itse asiassa sinne ahtautui suuri koululaisryhmä. Paluumatkalla oli vielä täydempää: toinen koululaisryhmä ja kauhea mekkala ja säpinä.
Ratikkamatka kesti reilut 15 min. Sitten olimme kukkulan huipulla. Sieltä avautuivat hienot näköalat kaupungin yli ja jopa Alpeille asti. Sää sattui olemaan näkyvyydeltään aivan erinomainen. Melkein keskellä kuvaa on Monte Antoniellan torni, joka on myös opaskirjamme kansikuvassa.

Filippo Juvarra suunnitteli tämän barokkityylisen basilikan vuosina 1717-31. Tehtävän hänelle antoi herttua Vittorio Amadeo II täyttääkseen vuonna 1706 antamansa lupauksen Neitsyt Marialle; tuolloin ranskalaiset piirittivät Torinoa.

 

Kaunista keltaista ja valkoista fasadia hallitsee suuri sisäänkäynti, joka on suunniteltu klassisen temppelin tyyliin. Kupoli on 65 m korkea. Sitä reunustaa kaksi kellotornia molemmin puolin. Sisätila on mahtava, vaaleansinisellä ja keltaisella värillä, lukuisin maalauksin ja veistoksin koristeltu.

Basilikan alla on suuri mausoleumi, jossa on Savoijin 1700-1800-luvun kuninkaitten, prinssien, prinsessojen hautoja. Basilikan takana oleva laatta on kiinnitetty vuonna 1949 Torinon lento-onnettomuudessa saaneiden uhrien muistoksi. Onnettomuudessa sai surmansa kaupungin jalkapallojoukkue.

Torni on saanut nimensä suunnittelijastaan, Alessandro Antonellistä; nimi tarkoittaa Antonellin pinoa. Tornista oli tarkoitus tulla synagoga, mutta kun kustannukset karkasivat käsistä, seurakunta luovutti rakennuksen kaupungille, joka muutti käyttötarkoituksen: tornista tuli kuningas Vittorio Emanuele II:n muistomerkki. Pysyvän käyttötarkoituksensa torni sai vasta sitten, kun siihen sijoitettiin elokuvamuseo.

  Mole Antonelliana on Torinon tunnetuin symboli. Se on kaupungin paras näkötorni. 

Torniin pääsee lasihissillä.

Kuva alla: Torinon historiallinen keskusta taustanaan Alpit, oikealla tuomiokirkko ja pakettiin kääritty käärinliinan kappeli.

Etusivu    Seuraava