17. sunnuntai helluntaista               Lappeenrannan kirkko 11.9.05

    Virret 297: 1-3, (703), 729, 249 (vuorovirsi), 517: 1- , 222, 622:3.

Evankeliumi: Joh. 11:21-45

Martta sanoi Jeesukselle: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.» Jeesus sanoi: »Veljesi nousee kuolleista.» Martta vastasi: »Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.» Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?» »Uskon, Herra», Martta vastasi, »minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.»

 Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: »Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.» Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. (Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.)

Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.» Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: »Missä hänen hautansa on?» »Herra, tule katsomaan», he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: »Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.» Mutta jotkut heistä sanoivat: »Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?»

Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. »Ottakaa kivi pois», käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: »Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.» Jeesus vastasi: »Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?»

Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: »Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.» Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: »Lasarus, tule ulos!» Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: »Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.»

Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.

Tänään puhumme kuolemasta. Älkää säikähtäkö! Kuolema on usein kutsumaton vieras, vihollinen, mutta on se joskus myös kutsuttu. 1300-luvulla Italiassa elänyt erakko Fransiscus Assisilainen kutsui kuolemaa ystäväksi.

Puhumme nyt Lasarus – nimisen miehen kuolemasta. Hän oli sellaisen perheen jäsen, jossa oli kolme sisarusta, kaikki naimattomia. Oletan, että Lasarus oli vielä hyvin nuori, ehkä Jeesuksen ikäinen, n. 30 vuotta. Kukaan ei osaa odottaa, että 30-vuotias kuolee. Ihminen on silloin parhaassa iässään ja odotamme, että jos hän ei vielä ole naimisissa, niin nyt alkaisi olla korkea aika perustaa perhe. Jakaisin elämän kolmeen osaan: ensin naimaton nuoruus, sitten avioliitto ja perhe ja kolmanneksi tyhjenevän pesän vaihe. Ensimmäiseen osaan sisältyy opiskelu ja totuttautuminen työelämään. 30 ikävuoteen mennessä voi oppia ne tarvittavat taidot ja vastuu, mitä perheen perustaminen vaatii. Toisessa vaiheessa solmitaan avioliitto ja saadaan lapsia, jos Luoja suo. On kiireistä aikaa. Tehdään kahta työtä, toista kotona perheen parissa ja toista ansiotyössä. Kolmas elämän osa on se, jossa omat lapset ovat lähteneet kotoa ja perustaneet oman perheen. Silloin omat vanhemmat kuolevat. Ollaan vanhin elossa oleva sukupolvi. Lapsenlapsia syntyy. Se on suuri ilo. Mutta omat voimat tuntuvat vähenevän. Voi itsekin jo sairastua ja on valmistauduttava poislähtöön.

Isäni kuolemasta on kulunut jo 8 vuotta. Hän oli jo iäkäs ja voimiltaan väsynyt. Suren hänen kuolemaansa, mutta ymmärrän, että hyviä vaihtoehtoja ei ollut. Isäni oli valmistautunut kuolemaan. Hän saattoi jo toivoa, että Jumala armahtaisi ja ottaisi hänet pois enempää kärsimästä. Hän oli elämästä kyllänsä saanut. Nuorena hän matkusti ja oli innostunut kaikesta. Viime vuosina hän ei ollut enää kiinnostunut menemisestä ja näkemisestä. Hän oli kokenut ja nähnyt tarpeeksi. Hän oli valmis luopumaan elämästä. Niin uskon. Mutta sen muistan, että isä suri minun lähtöäni Etiopiaan. Hän toivoi, että minä, hänen poikansa sentään siunaisin isäni haudan lepoon. Jumalan kiitos, tämän toivomuksen toteutuminen tuli mahdolliseksi, kun onnistuin käymään kotimaassa suorittamassa tämän viimeisen palveluksen isälleni.

Silloin kun ollaan elämän ensimmäisessä vaiheessa, ei valmistauduta vielä kuolemaan. Tuntuu, ettei vielä ole sen aika. On vaikea ymmärtää Jumalan tahtoa, jos kuolema tulee tässä vaiheessa. Kuoleva itse ei ehkä asiasta kärsi. Korkeintaan hän kärsii sairaudesta ja toivoo paranemista. Jos kuolema tulee, niin se on kuin uni. Silloin ovat kaikki huolet poissa. Uni on lepoa.

Jeesus puhuu usein kuolemasta unena. Joku voi ajatella, että kuolema on kaiken loppu. Jeesukselle kuolema on uni. Kuolema ei ole kaiken loppu eikä viimeinen sana. Se on kuin uni. Kerran herätetään. Alkukirkko käytti myös kuolemasta sanaa uni. Se kuvaa hyvin kristillistä ylösnousemususkoa. Silti läheisille nuoren omaisen kuolema on ahdistava. He surevat elämätöntä elämää, ehkä kyvyttömyyttä auttaa, auttaa ajoissa. Nämä kaksi sisarusta pitävät kyllä huolta veljestään jo, kun hän on sairaana. He yrittävät auttaa häntä. He turvautuvat ystäväänsä Jeesukseen. Ystävyys on molemminpuolista. Jeesukselle Martan ja Marian koti on ihana lepopaikka. Siellä on ystäviä, jotka kantavat kiertävän matkasaarnaajan murheita. Heidän seurassaan virkistyy ja tulee hoidetuksi. Martta tosin joskus touhuaa liikaa talousaskareissa, mutta voi olla hetkiä, jolloin kiertävä matkapuhuja iloitsee siitäkin. Kun on ollut pitkään nälissään ja vaeltanut pitkän matkan, silloin saattaa jo nälkä kurnia suolissa. Ja on iloinen, jos joku kiirehtii keittiöaskareissa ja kattaa pöydän. Matkasaarnaaja ei varmaan silloin moiti emäntää, että "mitä suotta puuhailet!" Päinvastoin hän kiittää Jumalaa molemmista sisaruksista, siitä, joka kattaa pöydän ja tarjoaa herkut sekä siitä, joka kuuntelee matkasaarnaajan huolia.

Koen, että Johanneksen evankeliumi on kuin kaksoisvalottunut filmi. Tässä puhutaan nykytodellisuudesta ja Jeesuksen ylösnousemisen jälkeisestä iäisyystoivosta samaan aikaan. Siksi hätä ei ole tämännäköinen. Apu on lähellä, kun uskomme Jeesukseen. Jeesus ei ole Herra vasta viimeisenä päivänä, vaan myös tänään. Hän on ylösnousemus ja elämä. Voimme jättää omaisemme turvallisesti Jumalan huomaan. Ei tarvitse ainakaan surra niin kuin niiden, joilla ei ole mitään toivoa. Lasaruksen kuolleista herättäminen ennakoi sitä, mikä on tapahtuva kaikille Jeesukseen uskoville ja turvautuville. Lasaruksen uskosta ei tosin Raamatussa kerrota, vaan ainoastaan Martan ja Marian uskosta. Mutta ehkä Lasaruksen nimi antaa viitteen siitä, mihin hän uskoo: "Jumala on apuni." 

Lasaruksen kuolema ja kuolleista herättäminen peittää alleen kokonaan toisen tarinan, sen, että Jeesuskin oli kulkemassa kohti kuolemaa. Toisin kuin Lasarus, Jeesus aavisti kuolemansa. Tämä raamatunkohta on Johanneksen evankeliumin keskus ja taitekohta. Tähän asti on eletty vielä jokseenkin huoletonta nuoruutta. Nyt ovat kohtalon hetket käsillä. Kohtalon kellot soivat. Jeesus tekee sellaisen tunnusteon, jota ei vastustajien pinna kestä. Jeesus osoittautuu liian vaaralliseksi juutalaisten johtomiesten kannalta. Hän tiesi, että paluu Juudeaan ja Jerusalemiin merkitsi kuolemanvaaralle altistumista. Jopa hänen opetuslapsensa tajusivat tämän vaaran ja kauhistuivat Jeesuksen ehdotusta lähteä sinne surman suuhun. Mutta Jeesus lähti. Hän tiesi, että tapahtui mitä tapahtui, se oli Jumalan tahto. Hän oli kuuliainen vain Jumalalle ja pelkäsi vain Jumalaa. Siksi hän ei pelännyt ihmisiä. Tuli mitä tuli Jumala oli hänen kanssansa. Jeesus tiesi joka tapauksessa, ettei hyvä seuraa Jerusalemiin menoa. Oli tuleva kärsimys. Evankelista Johannes näkee sen suurena välttämättömyytenä. Hän kuuluu siihen seurakuntaan, joka oli oppinut, että Jeesuksen piti kärsiä, ettei kukaan Jeesukseen uskova hukkuisi. Kärsimys kuului Jumalan pelastussuunnitelmaan. Jeesuksen ristinkuolema ei ole tappion hetki evankelista Johannekselle. Se on Jeesuksen kirkastamisen hetki, Joh.12:23. Tämän opetuslapset ymmärsivät, sen jälkeen, kun Jeesus oli kuollut ja ylösnoussut, Joh.12:16. Kuolemansa hetkellä Jeesus sanoi: "Se on täytetty." Hän ei huutanut: "Kaikki on menetetty. Koko homma on mennyt pilalle. On tapahtunut kauhea erehdys." Ei, vaan: "Kaikki on täytetty. Homma meni niin kuin oli tarkoitettu. Jumalan hyvä tahto on täytetty loppuun asti."

Jeesuskin oli nuori kuin Lasarus. Hän ei kuollut sairauteen eikä vanhuuteen. Hän kuoli toteuttaakseen Jumalan tahdon. Hän kuoli rakkauden tähden, pelastaakseen minut ja sinut iankaikkiselta kuolemalta. Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman tähden minä ja sinä voimme kuolla rauhassa, tapahtui se ennemmin tai myöhemmin. Kenenkään muun kuolemalla ei ole samaa tarkoitusta, ei ainakaan maailmanlaajaa pelastustarkoitusta. Sotilas voi antaa henkensä sodassa isänmaansa puolesta. Jeesus antaa henkensä kaikkien maailman ihmisten tähden kaikkina aikoina. Hän sovittaa syntimme niin, että rikkoutunut yhteytemme Jumalaan asetetaan ennalleen.

 Helluntaijakso