19. sunnuntai helluntaista       Lappeenrannan kirkko 10.10.2004

Matt.22: 34-40(41-45) Seurakunnan lähetyspyhä ja Punaisen ristin kirkkopyhä, Aleksis Kiven päivä

Virret: 393:1-3, 135, 376, 459:1- , 452, 222, 420:8-9.

 

 Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: »Opettaja, mikä on lain suurin käsky?» Jeesus vastasi: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.»

 

Lainopettajaa harmitti. Hänen teki melkein mieli sanoa ruma sana, koska häntä niin harmitti ja suututti. Rumaa sanaa hän ei kuitenkaan voinut sanoa, koska hänen oli pidettävä opettajana kielensä kurissa. Mutta harmitti tuo Jeesus. Se opettaa kansaa, niin että tekee vaikutuksen. Kaikki seuraavat häntä ja kuuntelevat hänen puheitaan silmät tapillaan. Kun kysytään, että miksi kansa häntä seuraa, vaikka hän on oppimaton puuseppä, niin vastaus kuuluu: hän opettaa niin kuin se jolla on valta eikä niin kuin kirjanoppineet. Ai, ai tekee ihan kipeää, kun lainopettaja ajattelee tätä asiaa. Hän, jolla on hyvä koulutus, sana hallussa ja väittelykokouksissa selättää vastustajan kuin vastustajan sananväännössä, joutuu tiukille puusepän kanssa omassa leipälajissaan! Lainopettajalla on kulmat kurtussa, sukat makkaralla ja pää riipuksissa.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin, hän ajattelee

Oli Jeesus näet antanut sentään nenille saddukeuksille, noille lainopettajien päävastustajille, Ylösnousemuksesta koskevassa kysymyksessä hän oli ihan oikeaoppisesti puolustanut ylösnousemusta raamatullisena oppina. Joku olisi voinut erehtyä luulemaan häntä ihan oikeaoppiseksi fariseukseksi. Mutta Jeesus ei ollut fariseus. Vapaamielisellä laintulkinnallaan hän aiheutti juutalaisessa uskonyhteisössä hajaannusta. Hän sotki uskontopoliittiset kuviot olematta fariseus yhtä vähän kuin saddukeuskaan. Lainopettajahan kuului täysin eri poppooseen kuin saddut, mutta tässä yhdessä asiassa he olivat samalla puolella: suhteessa Jeesukseen.

Jeesus oli molemmille vihollinen, tosin eri syystä.

Voisikohan Jeesuksen vielä saada kääntymään kunnon farisealaiseksi? Parasta tietysti olisi, jos saisi Jeesuksen keskustelussa tai väittelyssä sanattomaksi tai peräti nolatuksi. Ajatus tuotti lainopettajalle suurta mielihyvää. Sielunsa silmillä hän näki jo Jeesuksen änkyttävän ja toteavan nolostuneena: nyt tuli niin vaikea kysymys, ettei oppimaton rabbiinikokelas osaa siihen vastata. Aah, jos näin kävisi, kaikki katsoisivat suuren ihastuksen vallassa lainopettajaan, joka oli osoittautunut niin eteväksi, että pesee uuden nousukkaan. Jos taas ei käy ihan näin onnekkaasti, niin voi ainakin osoittaa omaa tietämystään kysymykseen, jonka itse hallitsee perin pohjin, mutta joka saattaa osoittautua Jeesukselle vieraaksi asiaksi. Kysyjä voi valita kysymyksen niin, että on niskan päällä suhteessa vastustajaansa.

 

Huolellisesti asiaa pohdittuaan lainopettaja päätti kysyä oman erikoisalansa peruskysymyksen, jolla voi samalla mittauttaa Jeesuksen oikeaa oppia. Onko hänen oppinsa puhdasta juutalaisuutta vai onko se harhaoppia. ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Tulipas keksittyä veijarikysymys. Katsokaas, jos hän vastauksessaan valitsee yhden käskyn joka on toisen yläpuolella, hän samalla syyllistyy toisten käskyjen halveksimiseen. Siitähän hänet voi saada sanoistaan kiinni. Niinpä lainopettaja astuu polleana poikana Jeesuksen eteen ja esittää jokerikysymyksensä. Jeesus vastaa: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden varassa ovat laki ja profeetat.”

Sanavalmis lainopettaja on änkkänä. Eihän tässä näin voinut käydä. Jeesus vältti vastauksessaan kaikki sudenkuopat ja vielä sen päälle tyrmäsi kirjanoppineen erityisosaamisen. Olisimme olleet hakoja isien perinnäissääntöjen tulkinnassa, mutta pelkällä Raamatun siteeraamisellaan Jeesus sulki portin jatkokeskusteluilta, ajattelee lainoppinut. Jeesuksen vastaus on selkeä, ytimekäs ja juutalaisen uskontunnustuksen mukainen: Väärästä opista ei kuullun perusteella ole mitään mahdollisuutta saada häntä kiinni.  Eikä jää edes mahdollisuutta selittää, että käskyt tarvitsevat selityksiä, kun ei muuten tiedä, miten niitä pitäisi noudattaa. Harmi, ettei päässyt snobbailemaan tiedolla, että käskyjä on kaikkiaan 613, niistä 365 on kieltoja, sillä kieltoja on vuoden jokaiselle päivälle. Käskyjä on 248 niin kuin ihmisruumiissa osia. Tämän opetuksen taka-ajatuksena on ilmoittaa, että ihmisen tulee totella Jumalan käskyjä vuoden jokaisena päivänä joka solullaan.

Jeesus taitaa olla selvillä myös kuuluisan rabbimme Hillelin opetuksesta, jolta kerran kysyttiin, pystyisikö hän opettamaan koko lain niin lyhyessä ajassa, että sitä jaksaisi kuunnella yhdellä jalalla seisten. Hillel vastasi: Älä tee lähimmäisellesi, mitä itse vihaat. Siinä on koko laki, kaikki muu on selitystä.

Mutta Jeesuksen vastaus on vielä parempi kuin Hillelin. Hän ei rajoitu vain lähimmäisenrakkauteen, vaan tuo esille myös ensimmäisen laintaulun, suhteen Jumalaan, lyhyessä vastauksessaan. Aika merkillinen muuten tuo Jeesuksen vastaus. Ensimmäisestä käskystä hän sanoo: Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toisesta hän sanoo: Tämä on yhtä tärkeä. Laissa ei sanota, että ne ovat yhtä tärkeitä käskyjä eikä siellä sanota niinkään, että ne ovat eriarvoisia. Vain tulkitsija laittaa niitä tärkeysjärjestykseen. Juuri niin me kirjanoppineet olemme tehneet, kun kierrämme yhtä lainkohtaa toisen varjolla. Oppimaton kansahan ei osaa tällaisia jippoja, mutta me lainopettajat vältämme lain rikkomisen parhaiten antamalla laille uuden tulkinnan. Tätä ei pidä vain kansalle kertoa. Jääköön se meidän lainopettajien tietoon, ettei kansa rupea syöttämään meille samaa lääkettä, millä me kansaa juksaamme.

Lainopettaja ei ehtinyt pohdinnoissaan pidemmälle, kun Jeesus siirtyi puolustuksesta hyökkäykseen. Sen voi kukin lukea Raamatustaan, mitä Jeesus kysyi lainopettajalta ja huomata kysymyksen jälkeen, että lainopettaja meni hiljaiseksi.

Lainopettaja oli hiljaa. Kaikki fariseukset olivat hiljaa. Kaikki yrittivät sanoa jotain, mutta kukaan ei tiennyt mitä pitäisi sanoa. Niinpä lopputulos oli hiljaisuus. Ja arvatkaas mitä, sen jälkeen? Kukaan ei enää uskaltanut kysyä Jeesukselta mitään. Että miksei? Koska he pelkäsivät tulevansa nolatuiksi tietämättömyytensä tähden. Jeesukselta oli vaikea kysyä mitään sellaista, mitä hän ei olisi tiennyt. Jos taas Jeesus rupesi kysymään, niin siinä paljastui oma tietämättömyys. Ja se teki kipeää korkeasti oppineille ja kansan kunnioittamille lainopettajille.

Niin kävi muuten Jukolan pojillekin, ja varsinkin Juhanille – sanottakoon näin Aleksis Kiven päivän kunniaksi - , että Jukolan Juhani oli kovin pollea sen jälkeen, kun hän luuli jo tuntevansa Raamatun ja yritti kiusata lukkaria mielestään vaikealla kysymyksellä: Mitkä olivat Sebedeuksen poikien nimet? Lukkarilla ei mennyt jauhot suuhun, vaan vanhana kettuna hän syötti Juhanille itselleen tarjotun myrkyn: Mikäs on Sebedeuksen poikien isän nimi? Kiusaaja sai ansaitsemansa rangaistuksen. Ei hän osannut vastata. Juhani joutui taipumaan lainoppineen lukkarin edessä: ”Minä en olekaan korkea kirjanoppinut ja jupisteeri…” Tuomas-veljestä tuli sovittelija, joka pyysi lukkarilta anteeksi veljensä moukkamaista käytöstä.

Palatakseni päivän evankeliumiin tekee mieleni näin seurakunnan lähetyspyhäksi nimettynä sunnuntaina tiivistää evankeliumissa esiintyvien ihmisryhmien uskonnot kolmeen:

1)      on saddukeusten yliluonnolliset asiat kieltävä, oman mukavuuden lähimmäisten auttamisen edelle laittava järkeisusko.

2)      on olemassa fariseusten tiukkapipoinen (vai pitäisikö sanoa –kipainen) yhden ainoan totuuden torvena olo, mikä kyllä asetti uskonnolliset velvollisuudet oman mukavuuden edelle, mutta tuomitsi armottomasti ja rakkaudettomasti toisia ihmisiä. Lähimmäisen rakastamisen edelle nousi lähimmäisen tuomitseminen.

3)      on Jeesuksen uskonto, jossa uskonto on elämän kallein asia. Mutta sitä ei voi käyttää lyömäaseena toisia ihmisiä kohtaan Lähimmäisen rakastaminen on ihan yhtä arvokasta kuin Jumalan rakastaminen. Jeesus asettui syrjittyjen, sorrettujen ja heikkojen (lenkkien) puolelle. Hän oli tullut maailmaa pelastamaan, ei tuomitsemaan.

Tänään vietämme myös Punaisen Ristin kirkkopyhää. Punainen risti on tunnetusti järjestö, joka toimii uskomme korkeiden eettisten ihanteiden mukaan, mutta kieltäytyy kiistelemästä uskon opillisesta sisällöstä. Jumalan rakastaminen toteutuu siinä lähimmäisen rakastamisen kautta. Luulen Jeesuksenkin opettaneen meille tätä asiaa.