2. sunnuntai helluntaista    Djaton kirkko (Etiopia) 20.6.1998

2.vsk Luuk.12: 13-21

 

Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: »Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon.» »Mitä?» kysyi Jeesus. »Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?» Hän sanoi heille kaikille: »Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.»
Ja hän esitti heille vertauksen:
»Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.' Hän päätti: 'Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu?'
Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.»

 

Jeesuksen kertomus rikkaasta maanviljelijästä on elävä ja ymmärrettävä esimerkkikertomus, olipa paikkana Palestiina 2000 vuotta sitten tai Etiopia tänään. Mieleni tekisi kuitenkin sanoa, että tässä on tämänpäiväinen suomalainen mies, suo, kuokka ja Jussi. Hän on vastuuntuntoinen ja rehellinen kansalainen, joka tekee työtä ahkerasti eikä laiskottele. Moni ihminen yrittää päästä menestykseen pettämällä toisia kaupankäynnissä tai voittamalla lotossa. Joku elää vain toisten siivellä. Hän odottaa, että yhteiskunta pitää hänestä huolta. Tämä mies on täynnä suomalaista sisua. Hän on uudisraivaaja, joku tekee erämaasta ja suosta itselleen pellon. Hän ei ole syntynyt rikkaaseen kotiin eikä omista hyvinvointia pelkkänä synnyinlahjana. Hän on aloittanut tyhjästä. Hän on nähnyt paljon vaivaa, tehnyt ympäripyöreitä päiviä. On kulunut vuosia ja kymmeniä vuosia. Hän on uhrannut varoja maataloustyökaluihin. Monesti elämä on ollut niukkaa, mutta ajan myötä hän on selviytynyt. Työ on ollut hänen elämänsä tärkein arvo ja itsenäisyys, riippumattomuus toisista. Minkä hän on itse tehnyt ja työllään ansainnut, sitä hän pitää omanaan. Hän ei tunne olevansa kiitollisuuden velassa kenellekään. Kesällä on maatöitä aamusta iltaan, talvella metsätöitä. Aamulla on lähdettävä töihin ani varhain, illalla kotiin tullessa ei jaksa muuta kuin rojahtaa sänkyyn ja on heti unten mailla. Rukoilla ei ehdi eikä jaksa. Mitä rukoilisikaan? Itse hän on kaiken tehnyt. Syömään käydessäänkin hän kiittää itseään. Hän ei ole ollut kenellekään toiselle rasitukseksi eikä ole ollut kenestäkään riippuvainen. Sen takia hän vastustaa sitä, että köyhiä ja toimettomia autetaan verovaroilla. Kaiken pahinta on hänen mielestään, että ulkomaalaisille annetaan maahanmuuttolupia ja heitä elätetään yhteiskunnan verovaroilla. Hän vaatii: Suomi suomalaisille. Joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä - siinä suhteessa hän on raamatullinen. Tietysti jos muille maksetaan avustuksia, niin siinä tapauksessa hän ottaa vastaan maataloustukea. Kaiken on kuitenkin oltava balanssissa. Saman verran kun maksetaan avustuksia, pitää saada takaisin erilaisina tukina. Niin kauan kuin maanviljelijä oli nuori, hän jaksoi tehdä pitkiä päiviä. Vanhemmiten hän alkaa huomata, ettei enää jaksa. Nyt hänen huolensa on vain, mistä saisi riittävän isot varastot, jotta voisi elää omaisuudellaan. Nyt hän voi siirtyä ansaitsemalleen vanhuuseläkkeelle nauttimaan työnsä tuloksista. Aikaisemminkin olisi tehnyt mieli "syödä, juoda ja iloita", mutta siihen ei ollut mahdollisuutta, ei ollut aikaa. Nyt hän on päässyt voitolle. Nyt on aika viettää onnellista elämää nauttien yltäkylläisyydestä, minkä on itse työllään ansainnut.

Mutta seuraavana yönä hän kuolee sydäninfarktiin. Sydän ei kestänyt kovaa työtä. Hän kuolee 45-vuotiaana. Mies ei kuolemansa jälkeen enää ehdi miettimään elämänsä filosofiaa eikä harmittelemaan sitä elämän "vääryyttä", että hänen suuri omaisuutensa nyt joutuu jonkun toisen käsiin, joka ei ole vaivaa nähnyt, vaan pääsee ilmaiseksi valmiiksi raivatulle mallitilalle, jossa voi elää vain nauttien toisen uurastuksen hedelmistä.

Jeesuksen antama tuomio tästä ahkerasta työntekijästä, joka ei toisia vaivannut eikä elänyt toisten kustannuksella, tuntuu yllättävän kovalta. Olisi voinut melkein odottaa toisenlaista loppupäätelmää kertomuksesta: olkaa tekin ahkeria, älkää laiskotelko, älkää eläkö toisten kustannuksella. Kerätkää varastoihin ja turvatkaa tulevaisuutenne.

Epäilemättä miehessä oli paljon hyvää. Mutta hän oli varottava esimerkki jumalattomasta ihmisestä. Raha ja omaisuus oli hänen jumalansa. Hän ei ehtinyt rukoilemaan eikä hän edes tarvinnut Jumalan apua, koska hän tuli omillaan toimeen. Hän oli itse oma jumalansa. Hän oli jumala, joka eli ylhäisessä yksinäisyydessään, riippumattomasti.

Hän oli täynnä itseänsä. Hän ajatteli aina itseään: "Mitä tekisin? Minun satoni... Minäpä teen näin puran aittani ja rakennan isommat... Niihin minä kerään koko satoni...kaiken.., mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää... Lepää nyt syö, juo ja nauti!" Hän keskusteli itsensä kanssa. Hän oli kristityn vastakohta. Hän ajatteli vain itseään, hän ei halunnut jakaa hyvinvointiaan muille. Hän jumaloi itseään. Ehkä hän ei ollut kunnon juutalainenkaan. Juutalaisen sentään pitää kunnioittaa Jumalaa yli kaiken ja uskoa saaneensa kaiken, mitä omistaa, lahjana Jumalalta. Jumalan siunauksen merkkinä on sitten rikkaus ja omaisuus, josta sai iloita ja käyttää sitä omanaan, mutta piti siitä toki olla kiitollinen lahjojen antajalle.

Rikas mies ei koskaan ajatellut elämänsä päättymistä. Se ei tullut hänen mieleensä. Ehkä hän ajatteli, että elämän pituus lasketaan vuosissa ja hänen aikansa ei vielä ollut tullut. Ehkä hän ajatteli ansaitsevansa monta eläkevuotta eikä voinut kuvitella, että elämä/kohtalo kohtelisi häntä niin epäoikeudenmukaisesti, että hän kuolisi juuri silloin, kun hän pääsisi nauttimaan kättensä töistä.

Kertomus ei vain tarkoitushakuisesti varoita itsekkyyteen ja ahneuteen taipuvan kohtalosta. Se osoittautuu tavattoman todeksi siinä, että monen elämä päättyy juuri  liialliseen työntekoon. Silloin kuin paine hellittää, silloin sydän pettää.

 

Käänteisesti voisi kysyä, mitä kristillisen elämän mallia Jeesus haluaa opettaa. Hän opettaa elämän mallia, jossa ihmisen tulee tunnustaa riippuvaisuutensa Jumalasta, elävästä Jumalasta. Itsensä jumaloiminen tai rahan ja omaisuuden asettaminen Jumalan asemaan johtaa elämäntapaan, jossa lähimmäiselle ei ole sijaa, ei ainakaan puutteessa olevalle lähimmäiselle. Joka ei rakkautta toisille jaa, ei sitä myöskään itselleen saa. Kaikki ihmiset eivät pysty tekemään työtä tai eivät tee sellaista työtä, josta saisivat itselleen toimeentuloa, rikkautta. He saattavat olla yhteiskunnalle yhtä arvokkaita tai arvokkaampia kuin tämä, joka kerää hyödyn vain itselleen. Rikas mies oli sikäli tyhmä, ettei hän ottanut huomioon elämän yllättävän päättymisen mahdollisuutta, joten hänen vaivannäkönsä hedelmät olivat menossa muille, jotka eivät olleet niitä ansainneet eli hänelle oli käymässä juuri se, mitä hän kaikkein vähiten halusi: jakaa oman vaivannäkönsä tuotteet toisille. Hän ei liioin ottanut missään vaiheessa huomioon, että hän olisi itsekin saattanut sairastua ja joutua elämään toisten hyväntahtoisuuden varassa elikä että hän olisi joutunut elämään juuri päinvastoin kuin halusi: olemaan riippuvainen toisten huolenpidosta. Ehkä yllättävä sairaus olisi ohjannut rikkaan miehen elämän toisille urille, turvautumaan - ei vain ihmisten - vaan myös Jumalan apuun.

Kristityn pitäisi elää elämänsä aina asettuen toisen asemaan, vahvana heikon asemaan, ymmärtäen, ettei esim. sairaus ole ihmisen oman laiskuuden tai valinnan syytä, vaan raskas elämänkohtalo, johon on pakko tyytyä ja pyytää Jumalalta voimaa kestää osansa katkeroitumatta. Työttömyyskään ei ole ihmisen oma valinta, vaan useimmiten matemaattisesti laskettavissa oleva seuraus työpaikkojen vähyydestä.

Kerrotaan englantilaisesta saarnaajasta John Wesleystä, että hänen elämän filosofiansa oli säästää niin paljon kuin voi ja jakaa toisille kaiken, mitä liikenee. Ollessaan Oxfordissa hänen tulonsa oli 30 puntaa vuodessa. Hän käytti elämiseensä 28 puntaa ja antoi pois 2 puntaa. Kun hänen vuositulonsa nousi 60, 90 ja 120 puntaan, hän eli edelleen 28 punnalla ja antoi ylimenevän osuuden toisille. Rikas on henkilö, jolla on enemmän kuin hän välttämättä tarvitsee.

Rahalla ja omaisuudella on tunnetusti samanlainen vaikutus kuin merivedellä: juotaessa jano vain yltyy. Elintason kohotessa ihmisen vaatimustaso myös samalla nousee eikä hän useinkaan tunne enää tulevansa toimeen sillä, mitä ilman hän aiemmin oli tullut erinomaisesti toimeen. Etiopiassa, meidän hiippakunnassammekin on monia, jotka saavat palkkaa 700-800 Birriä kuussa, mutta kokevat etteivät tule toimeen. On niitäkin, jotka elävät 150 Birrillä kuussa - ja toki valittavat, etteivät tule sillä toimeen. On myös niitä, jotka saavat 30 Birriä kuussa, mutta heidän asemansa on sellainen, ettei ole, kenelle valittaa. On myös niitä, joilla ei ole tuloja ollenkaan, mutta elää täytyy.

Minä olen ollut laatimassa seminaarimme henkilökunnan palkkataulukkoa. Olen saanut kuunnella monen työntekijän valitusta palkkansa riittämättömyydestä. Mutta kukaan ei ole tullut kertomaan, mitä ilman hän on aiemmin tottunut elämään. Suomessa olen tavannut monia vanhuksia, jotka elävät hyvin puutteellisissa olosuhteissa. Yhteiskunta haluaisi antaa heille uuden asunnon mukavuuksineen lahjaksi, mutta he estelevät sanoen, etteivät he tarvitse sellaisia mukavuuksia nyt, kun ovat kerran tottuneet tulemaan toimeen ilman niitä tähänkin asti. Enemmistö ihmisistä taittaa kuitenkin olla niitä, jotka aina valittavat. Joillekin rahasta on tullut kaiken pahan juuri, joka houkuttelee myös käyttämään epärehellisiä keinoja omaisuutensa kartuttamiseksi. Suurin ja vaikein rikollisuuden laji tämän päivän Suomessa taitaa olla useimmiten isokenkäisten harjoittama talousrikollisuus, jota on vaikea jäljittää. Varaton näpistelijä on helpompi saada kaupassa kiinni varastamisesta ja tuomita rikollisena kuin isotuloinen omaisuusrikollinen, joka elää kunnioitettuna kansalaisena korkeapalkkaisessa, mahdollisesti valtion virassa. Pitäisikö häneen tuomittaessakin soveltaa erilaista skaalaa kuin pikkurikolliseen? tuumii korkeimman oikeuden juristi.

Rikas viljelijä ei vain rikkonut ensimmäistä ja ehkä toista ja kolmattakin käskyä vastaan, jos hänen elämän asennettaan tarkastellaan käskyjen taustaa vastaan. Hän rikkoi myös seitsemättä käskyä vastaan. Näin voimme sanoa vain Jeesuksen tiukkaa lain tulkintaa ajatellen. Kun Jeesus vuorisaarnassaan tulkitsi seitsemättä käskyä, hän ei tunnetusti laskenut käskyn rikkomiseksi vain nimenomaista varastamista, toiselta anastamista, vaan myös sitä että niinkin elämiseen välttämättömien asioiden kuin vaatteiden, omistaja kieltäytyi jakamasta välttämättömyystarpeitaan suuremmassa puutteessa olevalle, Matt.5:40. Luther tulkitsee käskyjä tunnetusti myönteisessä muodossa. Käskyjä rikottaessa ei ole vain kysymys pahan tekemisestä, vaan myös hyvän tekemättä jättämisestä. Jeesuksen lain tulkintaa seuraten varas on yhtä hyvin hyvätuloinen ahkera rehellinen kansalainen, joka ei ole koskaan varastanut keneltäkään mitään kuin varaton, nälkäinen kerjäläinen, joka henkensä pitimeksi varastaa pellosta kaksi kaalia. Jälkimmäinen joutuu vankilaan. Edellinen nautti suurta kunniaa ja arvostusta, vaikkei hän ole antanut kenellekään mitään koskaan, vaan on elänyt vain itselleen.

 

Päivän evankeliumista on vaikea löytää evankeliumia. Se on lakia, joka tuomitsee inhimillisen itseriittoisuuden, ahneuden, rikkaan siinä kuin köyhänkin ihmisen, jolle raha näyttelee elämän suurinta osaa, joka hallitsee elämää. Evankeliumia voi olla korkeintaan se, että meitä muistutetaan elämän arvoista ja meille annetaan mahdollisuus aloittaa uusi elämä, korjata elämämme arvoja ja etsiä kestävää. Rikkaalta loppui aika kesken ja varoitus tuli liian myöhään. Meillä on vielä aikaa, edellyttäen että aloitamme parannuksen teon nyt ja heti. Antakoon Jumala meille viisautta käyttää armonaikamme oikein. Tehköön hän meistä ihmisiä, joille toisten tarpeiden huomioon ottaminen on tärkeätä!