13. sunnuntai helluntaista           Runo ja säveltuokio lähetyksen hyväksi Lappeenrannan kirkossa 10.9.00 klo 18.

Ps. 30:3-6, 12-13.

Herra, minun Jumalani,
sinua minä huusin avuksi,
ja sinä teit minut terveeksi.
        Herra, sinä pelastit minut tuonelasta.
        Hautaan vaipuvien joukosta
        sinä
toit minut takaisin elämään.
Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat,
ylistäkää hänen pyhää nimeään!
        Hänen vihansa kestää vain hetken,
        hänen
hyvyytensä läpi elämän.
Illalla on vieraana itku
mutta aamulla ilo.
        Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi,
        riisuit
yltäni suruvaatteen
        ja puit minut ilon pukuun.
Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun,
laulan koko sydämestäni enkä vaikene.
        Herra, minun Jumalani,
        sinua
minä ylistän nyt ja aina.
 

 

Tänään vietämme runon ja sävelen iltaa. Siinä mielessä tämä ilta ei poikkea muista iltakirkoista, että muulloin ei olisi runoa ja säveltä. Ei, sillä ainahan täällä on runoa ja säveltä. Nyt on vain ajankohtaisia ja paikallisia tuntoja puettu sanan ja sävelen muotoon.

Raamatun runollinen sana tälle pyhälle löytyy Psalmista 30. Tämä Psalmi ei kuulu niiden 52 Psalmin joukkoon, joista on myös tehty virsi virsikirjaamme. Muuten virsikirjamme tietysti jatkaa samaa tehtävää jumalanpalveluskäytössä kuin Raamatun Psalmien kirja.

Tämän sunnuntain Psalmiteksti kertoo kuolemanvaarasta, josta ihminen on pelastunut.  Kaikki onnettomuudet ja sairaudet eivät välttämättä johda kuolemaan, mutta usein pelkää sitä pahinta. Tämä on kuin Jolon saaren vankien vapautusvirsi. Illalla vielä näytti siltä, ettei tästä ahdistuksesta loppua tule. Kun vielä kuului laukauksen ääniä, saattoi pelätä sitä pahinta, onnetonta loppua kaiken turhan odotuksen jälkeen. Tänään soi kiitosvirsi. Ei voi sanoa, että se oli välittömästi Jumala, joka johti vapauteen, mutta mikäli monet rukoukset ovat kohonneet Jumalan puoleen, niin eipä unohdeta sitten kiitosta, kun sen aika on.

Psalmin tilanne voi olla teille tuttu omista henkilökohtaisista kokemuksistanne.  Jos sallitte minun mainita isästäni, jonka kuolemasta eilen tuli kuluneeksi tasan kolme vuotta, niin hän sairastui hyvin vakavasti siinä iässä, jossa minä nyt olen. Sairaudelle ei löydetty mitään syytä. Äitini alkoi jo valmistautua leskeksi jäämiseen nuorena. Mutta sitten kerran syy isäni sairauteen löytyi ja häntä pystyttiin auttamaan. Sairautensa seurauksena hän menetti vain kauniin lauluäänensä eikä valitettavasti pystynyt enää sen jälkeen laulamaan. Hänellä oli ollut kaunis tenoriääni. Minä olisin toki toivonut, ettei hän olisi luovuttanut niin helpolla, vaan olisi alkanut trimmata ääntään. Eläkeiällään isäni matkanpää tuli ainakin yhden kerran, jolloin hän yhtäkkiä kaatui maahan, niin että luultiin hänen viimeisen hetkensä koittaneen. Sairaalassa hän kuitenkin virkosi henkiin ja taas tuli elämälle pidennystä kaksikymmentä vuotta – ei muuten mikään vähäpätöinen Aikalisä ihmiselämälle! Kolme vuotta sitten tuli sairaus, josta hän ei toipunut. Ja hän menehtyi nopeammin kuin kukaan osasi odottaa. ”Niin pitkä ei päivämme konsana lie, ettei tulis ehtoota kerran” sanoo virren kirjoittaja osuvasti kuvatessaan kuoleman väistämättömyyttä.

Joillakin teistä voi myös olla kokemus siitä, että olette saaneet lisäaikaa, vuoden tai useammankin. Olisi siis voinut käydä huonomminkin, ellei Jumala olisi ollut armollinen ja antanut lisäaikaa. Olette kiittäneet kuin psalminkirjoittaja: ”Laulan sinulle kiitoslaulun, laulan koko sydämestäni enkä vaikene.” Psalminkirjoittajan elämässä oli ollut illalla itku – peli oli näyttänyt menetetyltä - mutta aamulla oli ilo – taudinkuva oli yön aikana muuttunut. Psalminkirjoittajan Jumala oli pelastanut hänet ”tuonelasta.”. Kyseessä oli ollut jo niin varma kuolemantapaus, että oli asennoiduttu pahimpaan mahdolliseen, mutta sitten tapahtui kuin ihme: ” Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.”

Tällaista on meidän elämämme, aina epävarmaa, mutta toivoa ei pidä koskaan heittää. Aina on oltava varautunut siihen pahimpaan, jonka tuloa ei voi väistää. Me, jotka olemme tähän iltaan asti selvinneet, voimme panna kiittimet ristiin. Tähän asti on Herra auttanut.