5. sunnuntai helluntaista (pöytälaatikkosaarna)

Luuk. 6: 36-42

Jeesus sanoi:
    "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.
    Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan."
    Hän puhui heille vielä vertauksin:
    "Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.
    Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi'? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä."

Kuluneen kesän kipein kokemus oli lähetysjuhlilla esille noussut eripuraisuus, joka koski seksuaalisesti poikkeavien siunaamista lähetystyöhön. Toinen näistä vihittiin samassa tilaisuudessa papiksi. Nämä kaksi miestä eivät ole tehneet mitään muuta ”pahaa” kuin että he olivat rekisteröineet parisuhteensa. Vähin, mitä tässä tilanteessa voi odottaa, on se, mitä teol. tri Eero Junkkaala sanoi lähetysjuhlien raamattutunnissaan: pitää suvaita erilaisia mielipiteitä. Meissä vaikuttaa vahvasti toisten ihmisten tuomitsemisen halu ja suvaitsemattomuus omista näkemyksistämme poikkeaviin käsityksiin. Aika hassua, että erityisesti tunnustavilla uskovilla on voimakas halu pitää omia moraalisia käsityksiään ylivertaisina. Siitä seuraa kovuus ja toiset mitätöivä oikeassa olemisen vakaumus. Jeesus varoittaa toisten tuomitsemisesta. Hän tekee tämän sen puheensa yhteydessä, jossa hän erityisesti kertoo suhteestaan Vanhan testamentin lakiin, juutalaisen isiensä uskon perustaan. Matteuksen evankeliumissa tätä Jeesuksen puhetta kutsutaan Vuorisaarnaksi, koska Matteus sommittelee puheen vuorella puhutuksi. Luukkaan evankeliumissa samansisältöistä puhetta kutsutaan ”kenttäsaarnaksi”, koska Luukas sijoittaa puheen tasaisella paikalla pidetyksi. Onko Jeesus pitänyt koko saarnan yhdellä kertaa vai ovatko evankelistat poimineet samaan aiheeseen liittyneet puheet yhteen, sitä emme tiedä. Eikä sillä ole varmaan merkitystä. Tärkeintä on katsoa tarkkaan, miten Jeesus tulkitsee isiensä uskon pyhimmäksi koettua lakikokoelmaa. Miten kristityn tulee suhtautua Jumalan lakiin ja kuinka sitä tulee noudattaa?

Jeesus ei turhenna lakia eikä julista sitä nykytilanteeseen sopimattomaksi, mutta hän ottaa siihen etäisyyttä. Lakikirjaa ei saa Jeesuksen mukaan käyttää lyömäaseena, jolla ihmisiä luokitellaan eri kategorioihin tuomittaviksi. Joillekin Raamattu on lyömäase, joka on tarkoitettu eri tavoin ajattelevien nuijimiseksi. Jeesuksen mielestä olisi parempi käyttää Raamattua vain siten, että asettuu itse sen tuomittavaksi. Toisten tuomitseminen on Jeesuksen mukaan kardinaalivirhe. Joka tuomitsee toisia, joutuu itse tuomittavaksi. Kun juutalaiset kirjanoppineet ajautuivat lakia tulkitessaan etsimään yksityiskohtaisia ohjeita jokaista mahdollista tapausta varten niin että käskyt ja niiden selitykset paisuivat mahtavaksi lainoppineisuuden kirjallisuudeksi, Jeesus yksinkertaisti ja pelkisti lakia. Hän halusi nähdä metsän puilta. Laki on tiivistettävissä rakkauden kaksoiskäskyyn ja ns. kultaiseen sääntöön. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi – tämä periaate riittää. Kun asettuu toisen ihmisen asemaan – intiaanit sanovat, että kulkee päivän matkan toisen ihmisen mokkasiineissa – suomalainen sanoo, että asettuu toisen housuihin. Kuuluisa juutalainen rabbi Hillel on hänkin neuvonut. ”Älä tuomitse lähimmäistäsi, ennen kuin olet joutunut itse hänen asemaansa.” Kultainen sääntö, joka esiintyy lähes kaikissa uskonnoissa, kuuluu myös Jeesuksen opetukseen: ”Mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille.” Alkukirkko oli vakuuttunut siitä, että Jeesus oli kieltänyt kadotustuomioiden lausumisen jumalattomiin ja toisuskoisiin nähden. Sillä rikottiin Jeesuksen antamaa uutta rakkauden käskyä vastaan. Kiellon perimmäisenä perusteena oli Jumalan armo. Siitä indikatiivista, että Jumala on armollinen, seuraa imperatiivi, armahtavaisuus.

Armollisuutta tulee osoittaa myös seksuaaliseen poikkeavuuteen. Raamattu ei ole meille lakikirja, jolla tuomitsemme. Toinen kysymys on se, olemmeko ymmärtäneet Raamattua oikein. Tässä saarnassa ei voi millään käsitellä ongelmaa kaiken kattavasti ilman että puhe venyy kohtuuttoman pitkäksi. Mutta sen verran on pakko sanoa, että Vanhassa testamentissa homoseksuaalinen käyttäytyminen ymmärretään väkivaltaisuudeksi ja toisten häpäisemiseksi.  Muukalaisvihamielisyys on yleisin häpäisemisen motiivina. Tässä ei siis ole alkuunkaan kysymys samasta asiasta kuin mitä ymmärretään rekisteröidyllä parisuhteella, jossa kaksi toisiinsa kiintynyttä pistää hynttyyt yhteen. Apostoli Paavali kuvaa Roomalaiskirjeessä samaan sukupuoleen liittyvää kiintymystä luonnonvastaiseksi toiminnaksi. Hän pitää sitä esimerkkinä sukupuolikurin höltymisestä. Valitettavasti valtaosa seksuaalista holtittomuutta esiintyy heteroseksuaalisessa käyttäytymisessä. Tietämyksemme seksuaalisesta käyttäytymisestä on kallistunut nykyään sille kannalle, että luonnossa esiintyy poikkeavaa seksuaalista taipumusta. Voi olla, että luonnonvastaistakin käyttäytymistä on, mutta kaikki samaan sukupuoleen kohdistuva kiintymys ei ole luonnonvastaista, vaan poikkeavuutta. Historia opettaa, että ihmisen on vaikea sietää poikkeavuuksia. Kaikki yritetään mieluummin puristaa samaan muottiin. Vähemmistön on mukauduttava enemmistön noudattamiin tapoihin. Erilaisuutta ei voi sietää. Lapsuudessani vasenkätisyyttäkään ei voitu sietää. Heidät pakotettiin harjoittelemaan oikealla kädellä kirjoittamista. Jos kristillisen uskon normiksi tulee heikko erilaisuus-toleranssi, olemme kaukana Jeesuksen opetuksesta ja esimerkistä. Jeesus sieti erilaisuutta. Hänet tavattiin vastoin juutalaista tapakulttuuria seurustelemasta syntisiksi leimattujen ihmisten kanssa. Juutalaisille kirjanoppineille syntiä oli mm. epäisänmaallisuus ja lakia huonosti tuntevien, oppimattomien ja sivistymättömien ihmisten kanssa seurustelu. Naisia ei miesten sopinut puhutella ollenkaan, olipa naisilla hyvä tai huono maine. Tähän peliin Jeesus ei mennyt mukaan. Ihmisten leimaaminen syntisiksi oli Jeesuksen mukaan lähtökohtaisesti armotonta ja Jumalan rakkaudelle vierasta. Jumala rakastaa pakanoitakin, opetti Jeesus vuorisaarnassaan. Se oli muutamille hurskaille kauhistuttavaa puhetta. Heidän mielestään pakanoille ei Jumalalla ollut muuta käyttöä kuin helvetin lämmitystarpeiksi. Jumala rakasti heidän mukaansa vain hyviä, kilttejä ja hurskaita ihmisiä. Sillä ei ollut väliä, että hurskas oli omahyväinen ja kaksinaismoralistinen tekopyhä. Jeesus ei valikoinut ihmisiä, joiden kanssa hän seurusteli. Kaikki olivat hänelle Jumalan rakkauden kohteita. Niin muodoin hän itse halusi osoittaa heille armollisuutta.

Jos kristityt eivät voi osoittaa armollisuutta, niin heitä ei voi kutsua Jeesuksen seuraajiksi.

 

Toinen päivän evankeliumissa esiintyvä Jeesuksen rakkauden käskyn sovellus koskee anteliaisuutta.

Passiivinen sanonta ”teille annetaan” viittaa Jumalaan kaikkien hyvien lahjojen antajana. Jumalan lahja on vapaasti ja ehdoitta annettu ja tuhlailevan suuri. Sellainen tulee myös Jeesuksen opetuslapsen antamisen olla: ”Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen”. Jos opetuslapsi rupeaa laskemaan palveluksensa hintaa tai tinkimään velvollisuudesta antaa ja lahjoittaa, hän sulkee itsensä Jumalan armollisen järjestyksen ulkopuolelle. Silloin hän valitsee itselleen vanhan järjestykseen, ”mitta mitasta”. Se oli Mooseksen ja Hammurabin laki. Islamilaisessa sharija-laissa tuntuu vaikuttavan tällaisia piirteitä, kun varastamisesta katkaistaan käsi tai ainakin sormet. Kristillisessä uskossa on anteeksiantamus sovituksen alku. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.

Se tie, jolle Jeesus meitä kutsuu seuraajinaan, ei ole helppo tie. Helpointa on kulkea enemmistön ja joukon mukana, toimia ennakkoluuloisesti ja tehdä pinnallisia tuomioita. Voimme pönkittää omaa arvoamme halveksimalla toisia. Joskus omaan uskon pitäytyminen tuntuu vaativan muiden uskon vähättelemistä ja häpäisemistä. Näin maailmassa tehdään. Meidän on seurattava Jeesusta. Emme siihen aina pysty eikä meistä koskaan tule opettajamme veroisia. Mutta tälle tielle Jeesus meitä kutsuu: ”noudattakaa kaikkea mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa”.

Etusivu    Helluntaijakso