Helluntaipäivä (11. su helluntaista)  Lehmuskoti 8.8.99

Joh. 3:16-17

Virret: 455: 1-3, 135, 457:1,5-7, 602:6-7, 260:1-3, 270:3-4.

 

16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

17 "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.

 

Lappeenrannan kirkon alttaritaulu

Kirkon taiteellisen koristelun on suunnitellut arkkitehti Ilmari Launis. Alttaritauluna on hänen vaikuttava lasimaalauksensa "Kristus ristillä". Tämä lasimaalaus oli aikanaan suurin Suomessa poltettu lasimaalaus. Talvisodan ilmapommituksissa kirkkoalueella olevat komeat kuuset tuhoutuivat. Kirkosta särkyivät kaikki ovet ja ikkunat, myös alttarilasimaalaus ja kuori-ikkunoitten lasimaalaukset, mutta lyijypuittensa varassa riippuivat kehyksissään alttarilasimaalauksesta täysin ehyinä Kristuksen kädet ja pää. Kaikki muu oli sirpaleina alttaripöydällä ja lattialla. Kesällä 1940 teetettiin alttarilasimaalaus alkuperäisten piirustusten mukaan uudestaan ja se poltettiin Helsingissä samassa Vuorion liikkeessä, missä alkuperäinenkin oli valmistettu. Sama polttomestari, joka oli polttanut lasimaalauksen kesällä 1924, sai tehdä sen uudelleen kesällä 1940!

Espanjalaisen surrealistin Salvador Dalín (1904-89) vuonna 1951 syntyneessä maalauksessa Ristin Pyhän Johanneksen Kristus ristiinnaulittu näyttää syöksyvän taivaasta kohti maata. 

Christ of St John of the Cross, Salvador Dali, 1951.  CGFA. Christ of St. John of the Cross, 1951, oil on canvas, The Glasgow Art Gallery. 91KB

http://cgfa.sunsite.dk/dali/p-dali18.htm

Tänään meillä on edessämme saarnatekstinä Raamatun keskeisin teksti, pienoisraamattu tai pienoisevankeliumi, niin kuin sitä kutsutaan, Mutta vaikka on kyseessä keskeinen ja tärkeä asia, niin ei siitä välttämättä ole helppo puhua. Saman voitte kokea te, jotka olette katselleet Lappeenrannan kirkon alttaritaulua monet vuodet ja nähneet siinä ristiinnaulitun Kristuksen. Olette tottuneet siihen. Ehtoolliselle tullessanne olette myös nähneet tekstin, joka on lasimaalauksen alaosassa: niin rakasti Jumala maailmaa.

Näistä kolmesta tärkeästä sanasta "Jumala rakasti maailmaa" on tänään puhe. Ehkä tuo niin -sanakin on oleellinen. Se herättää kysymyksen, että miten niin?

1) Aloitamme kuitenkin sanasta Jumala. Jumala on kaiken pelastuksen alkuperä ja aloitteentekijä. Yleensä uskonto ymmärretään ihmisen pyrkimykseksi lepyttää oikullinen jumala tai jumalat. Inhimillisen elämän epävarmuus ja yllätyksellisyys panee ihmisen toimimaan. Jos on Jumala, joka johtaa elämän kohtaloita, niin parasta olla hänen kanssaan hyvissä väleissä! On keksitty uhreja ja lepytyskeinoja, joilla on uskottu voitavan vaikuttaa Jumalaan. Ehkä moni haluaa nähdä kristillisessä uskossakin tällaisia piirteitä. Lempeä, ihmisiä rakastava, anteeksiantava Jeesus lepytti vihaisen, ihmisiä vaanivan oikullisen Jumalan. Olipa Jumala aika ilkeä, kun vaati Jeesuksen ristille syntiemme sovitukseksi! Tällainen asian ymmärtäminen kääntää totuuden päälaelleen. Jumala on pelastustapahtuman subjekti: rakkaudessaan hän tahtoi pelastaa syntiin langenneen ja tuhoon tuomitun ihmiskunnan. Uhraamalla Poikansa Jumala uhrasi itsensä. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Mutta vaatihan Jumala kuitenkin Jeesuksen ristille, joku vielä inttää. Siihen sopii paremmin lauseen kääntäminen toisin päin: niin rakasti maailma Jumalaa. Ihminen rakasti Jumalaa niin vähän, että antoi hänet ristiinnaulittavaksi.

2) Jumalan toiminnan motiivina on rakkaus. Siksi kolmesta sanasta keskimmäinen on rakasti. Helpompi olisi todella ajatella Jumalasta, joka katseli ylpeyteen, suruttomuuteen ja tottelemattomuuteen langennutta ja Jumalaa vastaan kapinoivaa ihmistä, että hän ajatteli: "Tuhoan nuo luomani ihmisretaleet, jotka eivät osaa antaa asiaan kuuluvaa arvoa luojalleen ja kauniille luomistyölle. Rankaisen heitä ja kidutan heitä, kunnes he tekevät parannuksen." On helppo ajatella Jumalasta, että hän vaatii ihmisten kuuliaisuutta tyydyttääkseen vallanhimoaan ja näyttääkseen herruuttaan. Pienoisraamattu osoittaa kuitenkin Jumalan toimivan toisin. Hän ei toimi kohottaakseen omaa imagoaan, vaan rakkaudesta ihmisiin. Hän ei halua tyydyttää vallanhaluaan. Hän haluaa tyydyttää rakkauttaan. Jumala ei ole tyranni, joka musertaa alamaisensa rautaisen kurin alle; tällaisista itsevaltaisista hallitsijoista kyllä löytyy esimerkkejä. Jumala on Isä, joka suree lastaan, niin kauan kuin tämä vaeltaa tuhlaajateillään. Luukkaan evankeliumin versio saman teologisen totuuden esille tuomiseksi on havainnollinen kertomus rakastavasta isästä, mikä kertomus tunnetaan paremmin tuhlaajapojan nimellä. Evankelista Johannes operoi enemmän käsitteillä.

Jumala ei kurita ihmisiä sokeaan tottelevaisuuteen, vaan koettaa taivuttaa heidät puoleensa kaipaavalla rakkaudella.

3. Kuinka laaja on Jumalan rakkaus, sen osoittaa kolmas sana maailma. Jumala ei rakastanut vain määrättyä etnistä ryhmää, kansaa, ei hyviä ihmisiä, ei niitä jotka häntä rakastavat, vaan maailmaa. Jumala rakasti sitä, joka ei rakkautta ansaitse, kiittämätöntä, yksinäistä, josta kukaan ei välitä, ihmistä, joka ei Jumalasta välitä, sellaistakin, joka halveksii Jumalan rakkautta. Kirkkoisä Augustinus on sanonut: "Jumala rakastaa meitä jokaista niin kuin olisimme hänen rakkautensa ainoa kohde."

Näin kerran pienen taulun, jossa olivat sanat: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että ..." Lisäksi taulussa luki: "Toisella puolella näet sen, jota Jumala niin on rakastanut." Minä ajattelin, että kukahan se mahtaa olla! Voiko sitä kuvata yhdessä kuvassa? Jos siellä on yksi, niin mitenkäs muiden käy? Käänsin taulun. Mitä minä näinkään? Sieltä näkyi minun oma naamatauluni! Kääntöpuoli oli peili. Peili sopii epäilemättä kuvaamaan osuvasti Jumalan rakkauden kohdetta. Kuka tahansa lukee tekstin ja kurkistaa taulun taakse nähdäkseen Jumalan rakkauden kohteen, löytää sieltä oman kuvansa. Rippikoulussa joskus opetellaan pienoisevankeliumia synninpäästössä siten, että jokainen sanoo "yksikään" -sanan kohdalla oman nimensä. Näin yleisestä armonvakuutuksesta tulee henkilökohtainen synninpäästö.

Vaan mikäpä riittää tekemään syntien anteeksisaamisesta henkilökohtaisen asian? Ei sitä voi kokea muodollisilla kikkakonsteilla eikä millään tempuilla. Siihen tarvitaan Jumalan Pyhän Hengen kosketusta. Ilman Pyhää Henkeä kaikki on vain ulkokohtaista tietoa. Uskoa ei saa aikaan poppakonsteilla, ei edes hengellisellä tunnelmoimisella - "liukas lattia ja värivalot" hengellistettynä. Usko tulee Jumalan sanan kuulemisesta.

4) Niin on Jumala maailmaa rakastanut. Muutaman ajatuksen haluan sanoa tästäkin. Kuinka niin? Niin, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen. Kaikki, mitä tekstissä tämän jälkeen seuraa, on vain tämän jakeen selitystä. Ettei yksikään joutuisi kadotukseen. Kuka voi joutua kadotukseen, jos Jumala on kerran kaikkia rakastanut? On olemassa mahdollisuus jäädä Jumalan rakkauden kokemista vaille. Analogisen esimerkin vuoksi ajatelkaapa ihmistä, joka rakastaa musiikkia! Hän haluaa tarjota ystävälleenkin kokemuksen hyvän musiikin tuomasta nautinnosta. Hän vie ystävänsä sinfoniakonserttiin. Mutta yllätyksekseen hän huomaa ystävänsä katseen harhailevan ikävystyneenä pitkin seiniä ja kattoja. Ystävä on vetänyt tuomion päällensä. Hän on jäänyt suurta musiikkinautintoa vaille. Hänen sisimmässään musiikki ei synnytä suurta kokemusta. Jollekin toiselle avautuu maalaustaiteen maailma suurena kokemuksena. Eräälle vierailijalle näytettiin suuren taidegallerian aarteita, mestariteoksia. Vierailun päätteeksi kävijä sanoi: "En arvosta kovinkaan paljon näitä vanhoja kuvia!" Esittelijä lausui hiljaa: "Hyvä Herra. Muistutan Teitä siitä, että tässä eivät näemmä ole nyt arvosteltavina kuvat, vaan niiden katselijat!" Miehen reaktio oli paljastanut vain hänen säälittävän sokeutensa suhteessa taiteeseen, ei taiteen heikkoa tasoa suhteessa arvostelijaan.

Näin on myös suhteessamme Jeesukseen. Jos ei voi nähdä Jeesuksessa mitään ihailtavaa, kaunista ja inhimilliset mitat ylittävää viisautta, silloin on tuominnut itsensä. Jumala ei tuomitse sitä, joka hylkää Jeesuksen. Ihminen tuomitsee itse itsensä torjumalla Jeesuksen. Se, joka suhtautuu Jeesukseen vihamielisesti, rakastaa enemmän pimeyttä kuin valoa.

Joskus ihminen joutuu häpeämään itseänsä jonkun toisen, suuremman rinnalla. Nuori ateenalainen oppinut Alcibiades, Sokrateen ystävä joutui joskus sanomaan: "Vihaan sinua Sokrates, sillä kohdatessani sinut näen oman huonouteni!" Hyvän ihmisen lähellä näkee oman huonoutensa. Siinä on kaksi mahdollisuutta: joko osoittaa toiselle sen kunnioituksen, jonka hän ansaitsee tai sitten vihaa häntä hävetessään omaa huonouttaan.

Kerrotaan, että eräs arkkitehti tarjosi Platonille määrätystä rahasta taloa, joka on niin suojattu, ettei sen huoneisiin kukaan voi nähdä. Platon sanoi: "Annan sinulle kaksinkertaisen summan, jos rakennat talon, minkä jokaiseen huoneeseen voi jokainen katsoa!"

Pahantekijä ei halua tulla nähdyksi ja paljastetuksi, ei edes itse tunnusta, millainen hän on. Hänen on varmaan vaikea kohdata Jeesusta, koska Jeesus paljastaa ihmisen, millainen tämä on.