9. sunnuntai helluntaista    Kirkko Konfirmaatiomessu Lappeenrannan kirkossa 25.7.99

Matt. 7: 15-23

Virret: Isosten kuoro: kulkuelaulu Laudate omnes gentes, 135, 236:1-3, 6, 507:1- , (511, 517), päätösmusiikki uruilla.

 

Väärät profeetat

15 "Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. 16 Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. 17 Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. 18 Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. 19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. 20 Hedelmistä te siis tunnette heidät.

21 "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. 22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' 23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'

 

Varokaa, sanoo Jeesus oppilailleen. Tällä samalla kehotuksella ovat monet vanhemmat saattaneet lastansa koulutielle, vapaa-ajanviettoon siinä kuin vaellusrippikouluunkin. Varokaa! Murrosikäistä varoitukset vähän ärsyttävät. Lapsi etsii turvallisuutta, murrosikäinen seikkailua ja jännitystä. Hän kokeilee rajojaan. Yllytyshullu tekee jopa temppuja, joihin varoitus on enemmänkin kuin paikallaan.

Useimmiten varoitukset kuitenkin ymmärretään eikä niihin suhtauduta ylpeästi tai ylimielisesti. Kuinkahan suuri osa liikennemerkeistä on varoitusmerkkejä? Ne ovat niitä kolmion muotoisia erotukseksi pyöreistä, jotka ovat kieltomerkkejä ja sinisistä pyöreistä, jotka ovat määräysmerkkejä. Suorakaiteen muotoiset ovat opasteita. Kuinkahan suuri osa liikennemerkeistä on varoituksia? 37 merkkiä sadasta on varoituksia. Kokonaisluvusta puuttuu opasteiden määrä. Varoitukset ovat liikenteessä tosi tarpeellisia. Varoitusmerkki merkitsee useimmiten kuolemanvaaraa.

Uskonnosta meillä vallinnee jokseenkin yleinen käsitys, että se sisältää varoituksia ja kieltoja. Kymmenestä käskystä kahdeksan on kieltoja ja kaksi niistä käskyjä. Juutalaiset kehittivät Jeesuksen aikana 613 lakipykälän viidakon. Jumalan kaiken kaikkiaan antamasta 613 käskystä kieltoja oli 365 eli yksi vuoden joka ainoalle päivälle ja käskyjä 248 eli yksi kutakin ihmisen ruumiinosaa kohti. Tämä sääntöjen kuvaannollinen merkityskin antaa ymmärtää, että koko elämä perustuu sääntöjen noudattamiseen. Tarkoittaako usko ja uskonto sitten nimenomaan ja vain sitä, että on koko ajan noudatettava kaikkia pykäliä ja että varsinkin kaikki hauska on kiellettyä? Rippikoulun alusta lähtien olemme - toivottavasti – oppineet, että meille kristittyinä usko on elämää kannattava voima, ei elämää täynnä rajoituksia ja kieltoja.

Jeesuksen varoitus vääristä profeetoista tuntuu kaiken jälkeen kuitenkin hyvin oudolta ja marginaaliselta. En pitäisi Jeesuksen opetuksille luonteenomaisena varoittamista. Mutta muutamia varoituksia hänen opetuksiinsa kyllä sisältyy. Ei hän voinut niitä täysin välttää. Kuinka olisi voinutkaan, kaiken sen perusteella, mitä mekin elämästä ymmärrämme kaikkine liikennesääntöineen ja kasvatusohjeineen? Sellaisia vääriä profeettoja kuin Jeesuksen aikana ei meidän keskuudessamme ole. Sillähän tarkoitetaan varhaiskirkossa esiintyneitä synkretistisiä ja lahkoihin kuuluvia harhaopettajia, joiden tuntomerkkinä oli henkivoimainen esiintyminen hurmoksellisine puheineen ja ihmetekoineen. Ulkonaisten kykyjen ja ihmevaikutusten kääntöpuolena oli puhtaan elämän ja rakkauden tekojen puute. Heidän opetustaan siis leimasi eettinen löyhyys. Kun tämän asian nyt siis näin monisanaisemmin selitin, saatatte jo ajatella, ettei kyseessä oleva käyttäytyminen ehkä sittenkään ole aikanamme tuntematonta. Aikanamme esiintyvät uususkonnot, joista käytetään myös nimitystä New age, vetoavat erityisesti nuoriin. Uus- eli nuorisouskonnoille leimaa antavaa on mm. mystiikka, salaperäisyyden verho, pirstaleisen maailman eheyttämisen tarve, voimakas ryhmään kuulumisen tunne, toivolla ja pelolla manipuloiminen ja voimakkaan auktoriteetin seuraaminen. Uususkonto edustaa valtauskontoon nähden uskonnollista ala- ja vastakulttuuria, mikä sellaisenaan innostaa vanhoja auktoriteetteja vastaan kapinoivia nuoria. Mitä pahaa siinä sitten on, jos nuoret innostuvat uskonnosta? Eikö ainakin täältä saarnastuolista käsin pitäisi antaa kaikki tuki tämänkaltaiselle kehitykselle? Eikö tämä nosta meidänkin kristillisen yhteisömme arvostusta?

Jeesukseen opetukseen viitaten on nyt kuitenkin sanottava: Varokaa vääriä opettajia ja oppeja! Ne eivät ole harmittomia, vaan saattavat olla suorastaan vaarallisia.  Luettelen seuraavassa vaarallisen uskonnollisen yhteisön tuntomerkkejä:

-         sillä on johtaja, joka väittää olevansa jumalallinen tai saaneensa jumalaltaan henkilökohtaisen valtuutuksen lähetystehtäväänsä

-         johtaja tai perustaja vaatii ehdotonta tottelevaisuutta

-         yhteydenpito perheen ja ystävien kanssa lakkaa

-         ryhmän ulkopuolisen elämän selitetään olevan pahaa tai paholaisesta lähtöisin

-         jäsenen psyykkistä puolustusvalmiutta alennetaan esim. suomalla vain vähän aikaa nukkumiseen ja tarjoamalla proteiiniköyhää ravintoa

-         alistetaan jäsen intensiivisiin hengellisiin harjoituksiin

-         hänet eristetään ulkomaailmasta

-         vaaditaan epäinhimillisiä työsuoritteita varojen hankkimiseksi, uusien jäsenten värväämiseksi ja yhteisön ylläpitämiseksi

-         alistetaan jäsen jatkuviin opin sisäistämiseen tähtääviin luentoihin ja keskusteluihin

Äärimmillään skitsoidisoitunut (mieleltään sairastunut) uskonnollinen yhteisö voi tehdä johtajansa johdolla vaikka joukkoitsemurhan.

Tuskinpa kohtaamassanne uususkonnollisessa yhteisössä kohtaatte heti aluksi kaikki nämä piirteet. Niiden luonteeseenkin sisältyy ajatus, että aluksi velvoitteita on mahdollisimman vähän ja uskonnollinen yhteisö saadaan näyttämään mahdollisimman houkuttelevalta ja ihmisen tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunteeseen vastauksen antavalta. Yhteisön todellinen luonne paljastuu vasta, kun Punahilkka tunnistaakin suden mummonsa vaatteissa. Sen jälkeen yhteisöstä irtautuminen onkin äärettömän hankalaa ja voi johtaa itsetuhoon. Heitä varten on perustettu Suomessa yhteisö Uskontojen uhrit ry. En uskalla väittää, että tämä steriili, kaikesta vieraasta vaikutteesta puhdistettu luterilainen kirkkokaan voisi varjella meitä uskonasioista syntyviltä ristiriidoilta. Varsinkin nuoruuden innolla ja ehdottomuudella herätykseen ja uskoon tullut voi hyvin mitätöidä vanhempiensa lattean, missään näkymättömän uskon jumalattomuutena. Vanhempi taas toivoo, että nuoren fanaattiseksikin herkistynyt usko pian latistuisi, niin kuin ehkä käykin.

 

Olenpa edellisessä melkein maalannut piruja seinille. Se kristillinen opetus, jota luterilaisen kirkkomme rippikoulussa olemme tarjonneet, tähtää siihen, että nuori ymmärtää kristillisen uskon elämän voimaksi jaksaakseen taistella elämän houkutuksia ja kiusauksia vastaan. Toivomme opetuksen johtavan sekä puhtaaseen oppiin että elämään. Emme lupaa, että kristittynä eläminen tulee olemaan helppoa ja ongelmatonta. Ei se tule olemaan sitä. Se tulee toivottavasti olemaan itse sisäistettyjä arvoja, tavoitteita ja periaatteita, joiden avulla saavutetaan hyvä elämä. Nuhteettomuuteenkin pyritään – se säästää sekä itseä että lähimmäisiä – mutta lankeemuksilta ja erehdyksiltä ei voi välttyä. Niihin on olemassa anteeksiantamus. Heikko ja erehtynyt saa palata aina Jumalan armoliittoon. Taistelu syntiä ja pahaa vastaan tulee vaatimaan ponnisteluja ja uhrauksia. Siinä taistelussa voi joskus haavoittua, toivottavasti ei sentään kaatua. Mutta kävi niin tai näin, Jumala ei lastansa hylkää, vaan armahtaa ja nostaa.