9. sunnuntai helluntaista Lappeenrannan kirkko 10.8.14

Matt. 7: 13-14

Virret: 533:1-3, 475:4, 364, 298: 1-, (221), 362:11-12.

Jeesus sanoo:

"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”

Viime vuosina paikkani on ollut pääasiassa kirkon penkissä sanankuulijana. Sananjulistajalle on ihan välttämätöntä olla välillä sanankuulijana. Ja onhan messu muutakin kuin saarnaa ja muilta osin varmaan usein saarnaa koskettavampaa. Toisten pitämistä saarnoista voi myös oppia paljon. Joskus voi toisten pitämistä saarnoista myös ärsyyntyä. Olen minä välillä ärsyyntynytkin. Mentyäni kotiin olen kirjoittanut pöytälaatikkosaarnan, johon olen purkanut ajatukseni, että näinhän se pitäisi mennä. Ei pöytälaatikkosaarnanikaan ole  tarkkaan ottaen joutunut pöytälaatikkoon. Olen pannut sen kotisivuilleni muidenkin luettavaksi.

Tämän päivän evankeliumi tuo esiin yhden tutuimmista ja käytetyimmistä Jeesuksen metaforista: ahdas ja lavea tie. Yllätysmomentti on siinä, että ahdas tie on Jeesuksen mukaan oikea ja hyvä tie. Leveä tie on huono ja väärä. Tierakennuslaitokselle tällainen puhe kuulostaa varmasti hullutukselta. Kyllä kapeat tiet ovat huonoja ja leveät hyviä. Tie on niin yleinen kristillinen käsite, että ennen kuin kristittyjä kutsuttiin nimellä kristityt, heitä kutsuttiin ”sen tien kulkijoiksi”.

Jeesuksen vertaus tuo mieleeni kansakoulun lukukirjan sadun, joka on otettu Topeliuksen Lukemisia lapsille –kirjasarjasta. Sadun nimi on Parempi tie. Se kertoo kahdesta lapsesta, Tuttelista ja Puttelista, jotka äiti lähetti kauppamatkalle ostamaan leipää. Matkan varrella tuli tienhaara, jossa piti valita, kumpaan suuntaan lähteä. Oikealle johtavan tien varrella lauloi leppälintu: ”Kuivaa leipää, kuivaa leipää!” Vasemmalle johtavan tien varrella varis raakkui: ”Rinkeleitä ja piparkakkuja, rinkeleitä ja piparkakkuja!” Tutteli lähti edellistä tietä, osti kuivaa leipää ja palasi kotiinsa. Ruoka oli vaatimatonta, mutta se oli täyttä tavaraa, jolla köyhän mökin eläjät saattoivat säästeliäästi kitkuttaa elämäänsä eteenpäin. Poika valitsi tien, joka vei monenlaisten herkkujen ja houkutusten ääreen. Puttelin teki mieli herkullisia rinkeleitä ja makeita piparkakkuja eikä hän voinut vastustaa kiusausta. Houkutusten äärellä aika kului ja tuli nälkä. Putteli söi aina rinkelin ja piparkakun kerrallaan ajatellen vievänsä loput kotiin. Kotiin palatessa tuli vielä matkalla nälkä eikä viimeisestä rinkelistä enää olisi ollut kotiin jaettavaksi, joten hän söi senkin ja palasi kotiin tyhjin käsin – mutta kaiken lisäksi edelleen nälkäisenä. Nolona pojan oli selvitettävä, miten kauppareissulla kävi. Poika ei saanut muuta rangaistusta kuin opetuksen siitä, mikä on parempi tie.

En muista, että koulussa olisi satua tulkittu. Mutta ehkä siitä jäi mieleen ainakin se ajatus, että vanhemman käskyn noudattaminen on tärkeää. Vanhempia on toteltava. Jos sadun äiti sattuikin olemaan armollinen, niin omat vanhemmat saattavat olla ankarampia. Toinen opetus koski herkkujen valintaa. Lapsena oli tuttu tunne se, että herkkuja sai harvakseltaan. Ei minulla ollut edes karkkipäivää. Siihen aikaan se ei ollut vielä tapana. Elämä opetti, että ihminen ei elä herkuista, mutta rahat niihin voivat kyllä huveta. Parempi tie on rukiinen leipä pullan sijasta. Kolmas opetus, äidin anteeksianto, ei ehkä tullut mieleeni. Ei varmaan kuulosta edes oikeudenmukaiselta, että poika pääsee niin helpolla. Joku rangaistus hänelle pitäisi antaa, että poika muistaisi toimineensa väärin.

Aikuinen ymmärtää asian jo paljon laajemmin. Askeettinen elämä on herkuttelua ja nautiskelua parempi elämä. Jälkimmäinen voi tuottaa mielihyvää, mutta lyhentää elämää ja aiheuttaa laadullistakin heikkenemistä, elintasosairauksia. Kohtuullinen askeesi parantaa elämän laatua, vaikka ei ole niin mukavaa. Valintatalo ei ole vain kaupan nimi, se on hyvinvointiyhteiskunnan koko nimi, jossa olemme aina haasteen edessä, enkä tarkoita vain ruokapuolta. Elämäntapavalinnat ovat edessä kaikkialla. Ne koskevat kuitenkin vain ajallista elämää. Ne eivät vaikuta iäisyyskohtaloomme. Rohkenisin kuitenkin väittää, että Jeesus puhuu likimain samasta asiasta tunnetussa metaforassaan kaidasta ja laveasta tiestä.

Jeesuksen opetuksen pietistinen tulkintahistoria on keksinyt tie- ja portti -metaforalle hengellisen, armonjärjestykseen liittyvän merkityksen, joka peittää alleen sanojen yksinkertaisen jokapäiväiseen elämäntapaan liittyvän merkityksen. Jeesuksen alkuperäinen opetus voi olla oikeasti pelkkää talonpoikaiseen päättelykykyyn perustuvaa elämän totuuksien julkituomista. Eikä Jeesus varmaan jakanut elämää maalliseen ja hengelliseen sillä tavalla kuin me teemme.

Pelkistäen ajatellen edessämme on usein kaksi tietä, äärivaihtoehtoa. Elämä itse asettaa meidät aina valinnan eteen, jokaisen henkilökohtaisesti. On tehtävä valinta 1) vaikean ja helpon tien välillä. Helppo tie on välttää vaivaa, mennä ali siitä, missä aita on matalin, laiminlyödä tehtävät ja velvollisuudet, jättää ne ehkä toisten tehtäväksi ja nauttia itse vain helpoista tilaisuuksista. Mutta silloin ei kyllä paljon saavuta. Menettää työtilaisuudet, menettää sen tyytyväisyyden, minkä vaivan ja ponnistelun tuloksena olisi voinut saavuttaa. Urheilija, joka tyytyy vain riman pitämiseen alhaalla, ei edisty urheilun alalla. Hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia. Sellaista urheilija ei olekaan, joka ei yrittäisi jatkuvasti parantaa suoritustaan. Urheilussa on kunniakasta pistää kaikkensa peliin. Työpaikalla on sellainen henkilö ärsyttävä, joka luista tehtävistään ja lykkää niitä vaivihkaa toisten hoidettaviksi. Lusmuilija ei ärsytä vain työn valvojaa, vaan myös työtovereita. Nykyajan kovassa kilpailussa työpaikoista ei kannata pilata mainettaan. YT-neuvottelujen tullessa voi joutua ensimmäiseksi ulos potkittavien listalta.

2) On tehtävä valinta pitkän ja lyhyen tien välillä. Mestariteosta ei kukaan ole luonut hetkessä. Platonin Valtio-teoksen käsikirjoituksessa on ensimmäiselle lauseelle 13 eri versiota. Vain harkiten tehty teos saattoi saada kuolemattoman maineen. Äkkiä kyhäisty luonnos olisi kadonnut historian roskalaatikkoon. Oikotie ei ole monipuolisia kokemuksia antava. Leveä moottoritie siirtää nopeasti paikasta toiseen. Pieni sivutie johdattaa hitaasti halki kauniiden maisemien, kulttuuripaikkojen ja nähtävyyksien, missä täytyy myös pysähdellä.

Elämää eletään nykyään pikavoittojen toivossa. Moni lottoaa ja sijoittaa siinä toivossa, ettei tarvitse kitkuttaa raskasta työtä koko elämänsä. Jos saisi jättivoiton, niin koko loppuelämän toimeentulohuolet olisi voitettu. Useimmille kasinotalous kuitenkin muodostuu kohtaloksi, joka kuluttaa varoja ja riskisijoittamisella pikaköyhdyttää itseään rikastumisen sijasta. Kasinotalous on kupla, jonka varaan ei kannata rakentaa elämäänsä. Parhaimmillaan työ on elämälle myös sisältöä ja merkitystä antavaa, vaikka se kuluttaakin voimia. Vanha viisaus sanoo, että ”silloin elämä on ollut parasta, kun se on ollut työtä ja vaivaa!”

3) On valittava kurittoman ja kurinalaisen elämäntavan välillä. Apostoli Paavalin kirje galatalaisille mainitsee yhtenä Hengen hedelmistä itsensä hillitsemisen. Sana tarkoittaa alun perin kesytettyä eläintä, joka tottelee tarkoin isäntäänsä. Kristuksen hallitsema ihminen toimii Pyhän Hengen ohjauksessa, ei omien himojen ja mielihalujen mukaan. Kurinalainen ihminen voi niin hallita itsensä, että soveltuu toisten palvelijaksi.. Nykyään mukavuuksien aikana itsehillintä on suoranaisesti terveydellinen hyve. Pysyäkseen terveenä on harrastettava liikuntaa, noudatettava terveellistä ruokavaliota ja rajoitettava mielitottumuksia sekä ruoan laadun että määrän suhteen. Muutamia vuosia sitten Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun rehtori kirjoitti Etelä-Saimaan yläkerta-artikkelissa kesämietteitä pahoitellen nykyajan viihteellisyyttä, jossa kaikki yritetään tehdä helpoksi ja hauskaksi. Korkeakoulun on yhä vaikeampi saada opiskelijoita, joilla on riittävä pohjakoulutus ja kyky vaativaan opiskeluun, jos oppivelvollisuuskoulu ei ole opettanut näkemään vaivaa.

4) On valittava harkitsevan ja ajattelemattoman elämäntavan välillä. On tietysti helpointa ja suoraviivaisinta toimia pelkkien vaistojensa ja viettiensä ohjaamana, kuin eläin. Olla vaivaamatta päätään ajattelemisella. Tehdä vain sitä, mikä itseä miellyttää ja tuntuu mukavalta. Pahimmillaan ajattelemattoman käyttäytymisen seurauksia joutuu miettimään neljän seinän sisällä lukemassa tiilenpäitä. Aina harkitsemattomat ratkaisut tulevat myöhemmin elämässä eteen ja silloin harmittelee sitä, kuinka tyhmä ja ajattelematon sitä tuli joskus oltua.

5) eli viimeiseksi valinta koskee myös totuutta ja harhaa, oikeaa ja väärää. Älä tee päätöksiäsi yleisen mielipiteen ja alhaisten siveellisten ihanteiden pohjalta. Tee sen mukaan kuin omatuntosi vaatii ja Jumalan sana vahvistaa oikeaksi. Jeesuksen seuraamiseen kutsuva ahdas tie ei tarkoita ahdaskatseista, synkkämielistä uskovaisuutta, missä kaikki hauska on kiellettyä, vaan epäitsekästä elämänasennetta, jonka Kristuksen seuraaja valitsee mielellään. Se tie on sittenkin parhain, koska se on oikea tie.

Vanha hengellinen laulu ilmaisee sen näin: Totta sekä oikeaa horjumatta puolla, Herran tiellä ihanaa elää on ja kuolla.

Vertausta kahdesta tiestä on suomalaisessa herätyskristillisessä perinteessä valjastettu palvelemaan julistusta, jossa on pientä uhkauksen ja tungettelun makua, kuten nuoruudessani paljon käytetty laulu antaa ymmärtää: "Kuinka on sun sielus laita. Minne kuljet, matkamies? Lavea on tie tai kaita, Kumpi niistä sinun ties? Kumpi on? Sä vastaa, oi, Molemmat ei olla voi.” Pietistinen uskonkäsitys huipentui armonjärjestykseen, jossa ensiksi jätetään parannuksessa ja katumuksessa synnit Jeesuksen ristin juurelle, minkä jälkeen kuljetaan uskontietä vilkuilematta oikealle tai vasemmalle houkutuksiin ja kiusauksiin. Maailman iloille on käännettävä selkänsä ja käytävä ahkerasti seuroissa ja jumalanpalveluksissa, harjoitettava raamatunlukua ja rukousta yhteisesti ja yksityisesti. Ahtaasta tiestä on tehty keinotekoisen ahdas: on määritelty pukeutumis- ja tervehtimisohjeita ym. herätysliikkeelle ominaisia tunnusmerkkejä, joita noudattamalla varmimmin osoittautuu Jumalan lapseksi ja pysyy oikeassa seurassa. Nämä viime mainitut ovat hieman kyseenalaisia oikean uskon merkkejä, mutta edellä mainitut, uskonelämän hoitamiseen liittyvät ohjeet ovat toki aiheellisia. Luontevin uskonelämää koskeva tekstin sovellus liittyy kuitenkin Jeesuksen sanoihin, joissa hän ei anna katteettomia lupauksia uskon tien ja Jumalan tahdon noudattamisen helppoudesta. Jeesus ei julista menestysteologiaa, jonka mukaan uskova menestyy ja vaurastuu ja saa nauttia arvonantoa ja kunniaa. Ei, näin ei käy. Joka tahtoo tälle tielle lähteä, laskekoon ensin kustannukset. Uskosta voi seurata pilkkaa ja vainoa. Apostoli Paavalikin todistaa: Monen ahdistuksen kautta teidän pitää käydä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Jos uskon tie kerran on näin vaikeaa, niin miksi kukaan sitten lähtisi sille. Ei nyt ihan pelkästään taivastoivossa ja kadotuksen pelossa. Jumalan tahdon tie antaa elämälle tarkoituksen ja mielekkyyden. Se on totuuden ja oikeuden tie. Se on omantunnon rauhan ja sisäisen ilon tie. Siksi sille tielle kannattaa pyrkiä.

 Etusivu    Helluntaijakso