2. sunnuntai loppiaisesta, 1. rukouspäivä, Lappeenrannan kirkko 20.1.02

2.vsk  Joh. 4: 7-26

 

Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: »Anna minun juoda astiastasi.» Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: »Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?» Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
Jeesus sanoi naiselle: »Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.» Nainen sanoi: »Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.» Jeesus vastasi hänelle: »Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.» Nainen sanoi: »Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.»
Jeesus sanoi hänelle: »Mene hakemaan miehesikin tänne.» »Ei minulla ole miestä», nainen vastasi. Jeesus sanoi: »Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.» Nainen sanoi: »Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.» Jeesus vastasi: »Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.»
Nainen sanoi: »Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.» - Messias tarkoittaa Kristusta. - »Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.» Jeesus sanoi: »Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.»

1.    rukouspäivän saarnateksti: Joh. 15:4-5

Jeesus sanoo: Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. 5 "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään

 

Ranskalainen taiteilija Gustave Doré (1832-83) oli aikansa kuuluisin, tuotteliain ja mielikuvitusrikkain kuvittaja, enimmäkseen itseoppinut. Hänen kuvittamanaan ilmestyi aikanaan suomalainen Perheraamattu.

Dore: Jeesus ja samarialainen nainen http://catholic-resources.org/Art/Dore-John.htm

Sovellan hallituksen määräämää saarnatekstiä saarnani loppupuolella samarialaisen naisen tapaukseen.

 

Kun matkasta väsynyt ja janoinen poikamies kohtaa keskipäivän hiljaisena hetkenä yksinäisen naisen, on siinä ainesta vaikka minkälaiseen tarinaan. Länsimaisen kulttuurin edustaja ajattelisi kertomuksen etenevän niin, että mies tekee aloitteen: viheltää ja jää odottamaan naisen reaktiota. Siitä riippuu miehen seuraava siirto.

Mutta nytpä ei ollakaan suomalaisen kylän kaivolla yhtä vähän kuin kaupungin puiston suihkukaivolla, vaan ihan erilaisessa kulttuurissa. Täällä on toiset tavat. Tapojen mukaan mies ei puhuttele naista, vielä vähemmän nainen miestä. Naisen katse välttää miestä. Hän toimittaa vain sukkelasti asiansa ja häipyy sinne, mistä tulikin. Mies voi katsella naista arvioidakseen, onko tämä siveellinen ja kunniallinen nainen. Palestiinalaisessa kulttuurissa oli ajanlaskumme alussa paljon ajattelua, jonka mukaan nainen oli alempiarvoinen ja miehellä oli oikeuksia, jotka naiselta puuttuivat. Esim. tämä toisen ihmisen moraalin arvioiminen. Vain naisen moraali oli arvioinnin kohteena. Miehen käyttäytymistä ei arvioitu. Se oli kaiken arvostelun yläpuolella. Nainen ei ollut palestiinalaisessa kulttuurissa seksiobjekti sanan nykyisessä merkityksessä. Jonkinlainen objekti nainen kuitenkin oli, miehen ylenkatseen objekti. Lapsettomuus ja siveelliset hairahdukset menivät helposti naisen piikkiin. Naisen elämä ei ollut helppoa. Tunsiko Samarian nainen olonsa kiusalliseksi juutalaisen miehen katseen alla kaivolle saapuessaan, sitä ei evankeliumi kerro, mutta hämmästyksen kyllä, kun juutalainen mies häntä yllättäen, liekö sopimattomasti, puhuttelee. Keskustelun kuluessa naiselle käy ilmi, että hänen kohtaamansa mies on ihan erilainen kuin hän päältä päin luuli. Hän ei ole ollenkaan sellainen juutalainen kuin hän oletti. Episodin päättyessä nainen tajuaa, että hänen kohtaamansa mies ei sovi juutalaisten yhtä vähän kuin samarialaistenkaan uskonnollisten käsitysten puitteisiin.

Tämän uuden uskonnon puitteissa, mikä nyt on astunut kuvaan, vanhat raja-aidat murtuvat. Uuden uskonnon edustajan on sopivaa puhutella samarialaista, olipa hän mies tai peräti nainen. Puhutteluun ei sisälly toisen halveksimista eikä uskonnollista väittelyä. Nainen ei ole pelkkä objekti. Mies pyytää häneltä ystävällisesti pientä palvelusta, vettä janoonsa. Niin jumalallisia piirteitä kuin tämä mies - Jeesus - evankeliumissa ja myös tässä yhteydessä saa, hän osoittautuu ihan tavalliseksi, matkasta väsyneeksi, janoiseksi ihmiseksi. Vesi ihmisen perustarpeena tarjoaa hyvän lähtökohdan small talkiinkin, minkä taidon Jeesus hyvin saattoi omata, mutta ei hän siihen tyytynyt. Todellinen toisen ihmisen kohtaaminen ei voi tapahtua ulkokohtaisessa jutustelemisessa. Ehkä nyt ei ollut aikaa hukattavissa turhanpäiväiseen huulenheittoon, sillä kohta nainen häippäsee maisemasta. Paras puhua heti elämän peruskysymyksistä ja hengellisistä tarpeista. Tässä kulttuurissa uskonnosta puhuminen ei ole punainen vaate, joka aiheuttaa kuulijassa torjunnan. "Niin kuin janoinen ihminen kaipaa vettä, niin ihminen pohjimmiltaan janoaa elävää Jumalaa syvimpien tarpeidensa tyydyttäjäksi. Ihminen on levoton, sisäistä rauhaa vailla niin kauan kuin suhde Jumalaan on retuperällä." Mitäpä naisella on siihen sanomista, paitsi, että mistä tämä vieras mies sen elävän veden muka ottaa!

Nainen on Jeesukselle jumalallisen rakkauden kohde. "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään (tämäkään nainen) joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." Jumalan rakkaus toimii ihmisen parhaaksi. Se ei tarkoita rakkauden nimellä kulkevaa toisen ihmisen hyväksi käyttämistä. Jumala tahtoo lahjoittaa ihmisille mielekkään ja hyvän elämän. Menneet rikkomukset annetaan anteeksi. Ihmiselle annetaan rauha hänen sieluunsa. Sellaista olotilaa ei voi saada aikaan omilla edellytyksillä, ei edes rauhoittumalla ja vetäytymällä mietiskelemään. Jumala antaa sen lahjaksi sille, joka vain suostuu sen vastaanottamaan.  "Vesi, jonka Jeesus antaa, tulee sen veden lähteeksi, joka pulppuaa iankaikkiseen elämään." Jeesus on jumalallisen rauhan välittäjä. Jumalan luo ei ole muuta tietä kuin se, joka kulkee Jeesuksen kautta. Jeesus ei ole vain opas. Hän on itse tie.

Nainen kokee Jeesukseen puheen vakuuttavana ja puhuttelevana. Ei hänellä ole mitään sitä vastaan, että hän saa sellaista vettä, joka sammuttaa kaiken janon. Hän on kovia kokenut ihminen. Hän on ollut monta kertaa avioliitossa, mutta viisi miestä on hänet hylännyt. Johtuuko hylkääminen lapsettomuudesta vai muusta syystä, ei mainita. Yksikin hylkääminen on jo niin raju kokemus, että tekee kipeää edes ajatella. Jos hylkääminen johtuu vielä asiasta, jolle ei mitään mahda, olkoon se sitten lapsettomuus tai vanheneminen, mitkä miehelle voivat olla syitä naisen jättämiseen, niin hylkääminen loukkaa entistä enemmän. Oman arvon tunto romahtaa täysin. Ihminen kokee itsensä niin vähäpätöiseksi ja mitättömäksi, että tuskin paljon elämisen halua on. Tämä nainen oli tullut hylätyksi peräti viisi kertaa. Pelkään monen Raamatun lukijan luulevan naista kevytkenkäiseksi miesten hurmaajaksi. Joku voi jopa luulla häntä prostituoiduksi, mutta siitä tuskin on kysymys. Viisi kertaa hylätyksi tullut nainen on menettänyt luottamuksensa avioliittoon. Aviolupauksille ei ole löytynyt katetta. Ne ovat olleet tyhjää puhetta, pelkkää valetta. Mies on aina keksinyt syyn, millä lupauksen voi pettää. Nyt hän elää miehen kanssa, jonka kanssa ei ole lupauksia vaihdettu, ei ehkä edes pyydetty. Olisiko pettymys sitten pienempi, kun ero tulee?  Taitaa nainen kyllä pettää nyt jo itseään. Tuskin ero tämän jälkeen on paljoakaan helpompi. Eroamiskynnys vain on matalampi. Kun ei kerran ole mitään luvattukaan, niin eroaminen on vain entistä helpompaa. Sympatiani ovat kuitenkin naisen puolella. Kun on monta kertaa tullut petetyksi, niin epätoivoissaan tekee mitä vain. En lue liioin Jeesuksen sanoista moitetta, paitsi ihan viimeisessä kohdassa, että kaiken sen jälkeen kun nainen on tullut monta kertaa petetyksi, hän vielä pettää itse itseänsä. Jeesus on täynnä armoa ja totuutta. Armo näkee epätoivoisen naisparan, joka tarvitsee jumalallista hyväksymistä nostamaan oman arvon tuntoa. "Kun Jumala armossaan sinutkin loi, hän tarkoitti samalla näin: arvokas oot, osaat ja voit, tuollaisna rakastan sua." Tarvittiin myös totuutta. En sano, että nainen eli synnillisessä suhteessa. Hän eli itsepetoksessa. Siinäkin totuuden näkeminen on tervehdyttävää.

 

Tämän keskustelun jälkeen nainen ymmärsi, että Jeesus ei olekaan ihan tavallinen maankiertäjä. Hän on suoranaisesti Jumalan lähettiläs, jos ei enkeli, niin profeetta. Muta jos hän on juutalainen profeetta, niin hän edustaa eri uskoa kuin nainen. Kuinka voi sovittaa yhteen juutalaista ja samarialaista uskontoa?  Vai pitäisikö naisen kääntyä juutalaiseksi? Mutta se onkin vaikea kysymys. Yhtä vaikeaa kuin juutalaisen on kääntyä samarialaiseksi, on samarialaisen kääntyä juutalaiseksi. Kiista koskee jumalanpalveluspaikkaa ja pyhiä kirjoituksia. Yhteinen perintö on patriarkoissa ja Messias-toivossa. Jeesus osoittaa, ettei naisen tarvitse kääntyä juutalaiseksi, muttei liioin samarialainen uskonto voi tyydyttää naisen syvimpiä tarpeita eikä saattaa hänen jumala-suhdettaan oikealle tolalle. Jeesus edustaa uutta uskontoa, missä jumalanpalvelus- ja pyhiinvaelluspaikoilla ei ole merkitystä. Sykarin kaivostakin on tullut pyhiinvaelluskohde, mikä on ironista, koska juuri sillä paikalla Jeesus lausui kuolemattomat sanansa, jonka mukaan jumalanpalveluspaikalla ei ole merkitystä. Kysymys on sisäisestä ja henkilökohtaisesta Jumala-suhteesta tässä ja nyt. Siinä, missä olet, rukousasennostakaan välittämättä, voit purkaa sydämesi huolet ja paineet Jumalalle. Hän kuulee sanattomatkin huokauksesi ja näkee ahdistuksesi. Kun jätät itsesi luottavaisesti rakastavan Jumalan käsiin, hän antaa elämällesi uuden sisällön ja uuden voiman. Voit lähteä puhtain mielin jatkamaan elämäsi matkaa. Herra on antanut syntisi anteeksi. Tämän synninpäästön julistaa naiselle jumalallisen vallan omistava Jumalan Poika, Jeesus, joka on Kristus, Messias. Hän ei ole vain juutalaisten Messias, vaan myös samarialaisten.

Evankeliumitekstimme päättyy tähän, mutta jatkon voit itse lukea Raamatustasi, jos jäät kiinnostuneena kyselemään, mitenkä tämä yllättävä tarina mahtoi jatkuakaan. Jättikö Jeesuksen kohtaaminen naiseen mitään vaikutusta, vai unohtiko hän äkisti koko jutun, joten elämä jatkui taas entistä rataansa.

Palatakseni nyt hallituksen määräämään saarnatekstiin totean, että ilman yhteyttä Jeesuksen ei ole kristillistä uskoa, ei yhteyttä elävään Jumalaan; on vain Jumala-kaipuu ja paremman elämän, pelastuksen kaipuu. Naisella oli sellainen, että ei muuta tietoa asiasta kuin perinteinen samarialainen käsitys, jossa sukset menivät ristiin juutalaisten kanssa. Oleelliseksi kysymykseksi nähtiin jumalanpalveluspaikka. Jeesuksen kohtaaminen kiinnitti naisen kertaheitolla Jumalaan, jota viinipuu vertauksessa edustaa. Mikä on sitten elävän uskon hedelmä? No se on tietenkin uuden elämän versominen, mahdollisuus irtautua menneistä sidonnaisuuksista ja varsinkin häpeästä, jolla nainen syyllisti itseään, niin kuin usein uhrit tekevät. Jeesus auttoi naista pois itsepetoksesta. Sen lisäksi että nainen vapautui menneisyyden taakasta, hänestä tuli Jeesuksen todistaja, lähetystyöntekijä kotikyläänsä.

 

Sinäkin voit kohdata Jeesuksen, tässä ja nyt. Hän näkee sinun elämäsi ongelmat ja ahdistukset, joita et mielelläsi kenellekään kerro, et Jeesuksellekaan, jos sinulla on häpeämistä. Turvallisimmalta tuntuisi elää häpeänkin kanssa pitämällä se vain omana tietonaan. Mutta Jeesuspa näkee sydämesi tilan ja hän näkee häpeäsikin. Jos et sinä kerro sitä hänelle, niin hän kertoo sen sinulle. Kestätkö kuulla totuuden itsestäsi? Älä pelkää, ei Jeesus paljasta totuutta sinusta moittiakseen, kuinka huono ja kelvoton olet. Hän sanoo sen suuressa ihmisrakkaudessaan, ettet pettäisi itseäsi, ettet jatkaisi kadotuksen johtavaa tietä, vaan astuisit pelastuksen tielle, totuuteen ja elämään johtavalle tielle.

Mitenkä elämäsi jatkuu tämän jälkeen, on avointa, niin kuin käsittelemämme päivän evankeliumiteksti jättää jatkon avoimeksi. Olisipa mukavaa, jos elämäsi jatkuisi samaan malliin kuin samarialaisen naisen sen jälkeen, kun hän oli kohdannut Jeesuksen.