Toivokoti (yksityinen vanhainkoti), 1. sunnuntai loppiaisesta, 13.1.04

 

Evankeliumi: Matt. 3: 13-17

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: »Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!» Mutta Jeesus vastasi hänelle: »Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.» Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.

Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.»

 

Kristuksen kaste, Baptism of Christ, Andrea del Verrocchio with Leonardo da Vinci, 1472-75.

http://www.kfki.hu/~arthp/html/v/verocchi/painting/baptism.html

Joulu on kristillisistä juhlista suurin. Näin Suomessa ajatellaan. Mutta koko kristikuntaa ajatellen ei ole niin. Eikä edes historiallisesti. Kaikkihan sai alkunsa pääsiäisestä. Ylösnousseen kohtaamisesta syntyi kristillinen usko. Ja jouluakin vanhempi on vanha joulu eli loppiainen, jota aluksi vietettiin Jeesuksen kasteen muistoksi. Kaste oli Jeesuksen julkisen toiminnan alku.  Ennen kuin evankeliumiin oli kirjoitettu Jeesuksen syntymä- tai lapsuuskertomuksia, evankeliumi alkoi Jeesuksen kasteesta. Historiallisestikin Jeesuksen kaste oli merkittävä käänne tapahtumien kulussa. Niin kauan kuin Jeesus oli lapsi tai nuori tai jopa aikuinenkin, mutta hoiti kodin piiriin kuuluvia tehtäviä lapsuudenkodissaan, ei mitään erityistä tapahtunut. Ei mitään käänteentekevää kristinuskon historian kannalta. Mutta kun Jeesus tuli kastettavaksi, silloin tapahtui merkittävä käänne.

Jeesus koki nyt oikean hetken koittaneen. Oli tullut aika, jolloin ihmiset etsivät uutta yhteyttä Jumalaan eivätkä tyytyneet syntiseen elämään. Jeesus tunsi messiaanisen kutsumuksensa vaativan häntä nyt liikkeelle. Oli aika astua esiin. Mikä aika nyt oli koittanut? Se oli Johanneksen kaste. Käsitys Jumalalle kelpaamisesta oli muuttunut Johanneksen kasteen myötä. Ennen Johanneksen kastetta jokainen juutalainen oli syntymänsä perusteella Aabrahamin perillinen. Jos ei ihan syntymänsä, niin sitten ainakin ympärileikkauksensa perusteella. Johanneksen saarnan perusteella ihmiset tajusivat olevansa syntisiä ja Jumalalle kelpaamattomia, niin Aabrahamin perillisiä kuin olivatkin. Tunnustamalla syntinsä ja ottamalla vastaan kasteen he tunsivat pääsevänsä todella Jumalan kansan jäseniksi. Aiemmin kaste koski vain proselyyttejä, pakanuudesta juutalaisuuteen kääntyneitä, joiden oli sekä kastatettava että ympärileikkautettava itsensä, jos mielivät päästä Jumalan kansan jäseniksi. Johanneksen saarna kohdistui kuitenkin etupäässä julkisyntisiin. Jeesus oli Johannekselle aito israelilainen, jossa hän ei nähnyt mitään vilppiä. Jeesuksen rinnalla hän koki itsensä alamittaiseksi ja tunsi, että suhteessa Jeesukseen hänen itsensä pitäisi olla kasteen vastaanottaja eikä kastaja. Niinpä hän esteli Jeesusta. Ei pyhä ja nuhteeton tarvitse kastetta. En tiedä, ymmärsikö Johannes Jeesuksen perustelua kastetuksi tulemisen tarpeelleen vai kastoiko hän Jeesuksen pelkästä kuuliaisuudesta Jeesuksen toivomukselle: Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon. Jeesus halusi samaistua syntiseen kansaan, joka tarvitsee elävää Jumalaa pelastajakseen. Jeesuksen ajatuksissa juutalaisen kansan jäsenyys ja Aabrahamin perillisyys ei automaattisesti merkinnyt Jumalan kansaan kuulumista. Ylösnoussut Jeesus viimein sääti kasteen portiksi Jumalan kansan jäsenyyteen. Eikä ollut eroa juutalaisella, kreikkalaisella eikä barbaarilla. Kaikki olivat yhtä vieraantuneita Jumalasta. Jokainen tarvitsi kastetta voidakseen tulla kristillisen yhteisön jäseneksi. Sen jälkeen, kun Jeesus oli astunut kastettavaksi, ei kukaan enää voinut väittää kelpaavansa Jumalalle sellaisenaan. Jeesuksen kaste oli ensimmäinen kristillinen kaste. Jeesus ei saanut vain vesikastetta, vaan Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä. Jeesuksen kaste oli myös kärsimyksen kaste. Se oli alkukohta tiellä, joka johti hänet ristille. Mekin kuljemme kasteessa tapahtuvan kuoleman kautta ylösnousemukseen, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa kasteessa tapahtuvaa uudesti syntymistä.

Jeesusta kastettaessa kuului ääni taivaasta: »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.»  Tässä on oikeastaan yhteen liitetty kaksi Raamatun sitaattia. Ensimmäinen on Psalmista 2:7: Tämä on minun Poikani.” Se on Messias-psalmi, joka kertoo tulevasta Messiaasta, Jumalan lähettämästä mahtavasta Vapahtajasta. Toinen sitaatti, ”johon minä olen mielistynyt” on Jes. 42 kuvaus Herran kärsivästä palvelijasta, mikä kertomussikermä huipentuu Jes. 53 kuvaukseen Messiaan kärsimyksestä. Jeesusta kastettaessa varmistui se, että hän on Jumalan valitsema Messias, jonka tie johtaa ristin kärsimykseen. Jeesukselle selvisi sekä hänen messiaaninen kutsumuksensa että sen sisältö. Hän ymmärsi olevansa voittoisa hallitsija, jonka on kuljettava voittoon kärsimyksen kautta. Hän oli oleva kuningas, jonka valtaistuin tuli olemaan ristillä.

Johannes ei tiettävästi vakuuttunut vielä paljon mistään. Hän oli myöhemmin vankilassa vielä epävarma, olikohan Jeesus todella se, joka oli tuleva, vai pitikö vielä toista odottaa. Eikä kansa tajunnut kovinkaan paljoa. Ehkä he luulivat Jeesuksen olevan samalla tavalla syntinen kuin he itsekin olivat. Vasta jälkeenpäin, vuosien kuluttua, Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen opetuslapsipiirille, apostoleille alkoi hahmottua Jumalan pelastushistorian ääriviivat. Kun evankelista Filippos kohtasi etiopialaisen käännynnäisen, joka myös etsi yhteyttä elävään Jumalaan, silloin Filippos tiesi kertoa, että etiopialaisen lukema Jesajan kirja, jota tämä ei ymmärrä, kertoo juuri kärsivästä Messiaasta. Filippokselle oli ilo kertoa, kuka tämä kärsivä Messias on. Pitemmittä puheitta Filippos saman tien kastoi etiopialaisen käännynnäisen kristillisen kirkon jäseneksi.

Tarkkaan ottaen evankeliumi ei kerro meidän kasteestamme mitään. Se kertoo vain Jeesuksen kasteesta. Mutta rivien välistä voidaan kuitenkin lukea se, että Jeesuksen kaste hänen kärsimystiensä alkuna on meidän kasteemme perusta. Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen ja hänen kirkkoonsa.

Meidän kasteemme ei ole Johanneksen kaste. Se on Jeesuksen kaste, jossa syntimme sovitetaan Jeesuksen kärsimyksen perusteella. Jeesus sovitti meidän syntimme. Johanneksen kasteeseen riittää, kun tuntee katumusta ja tunnustaa syntinsä, niin saa ne anteeksi katumuksensa ja synnintunnustuksensa perusteella. Kasteesta on tullut kiistakapula kristillisten kirkkojen kesken. Mitä itse asiassa meidän kasteessamme tapahtuu ja millä perusteella. Minä ymmärrän asian niin, että jos kaste merkitsee vain ihmisen tunnustustointa, että hän siirtyy Jumalan lapseksi ja kristillisen seurakunnan jäseneksi synnintunnustuksensa ja katumuksensa perusteella, niin se on Johanneksen kaste. Jeesuksen kaste on se, jossa Jumala ottaa omaksensa ilman ihmisen omia ansioita, sulasta jumalallisesta rakkaudestaan. Kasteessa Jumala itse vakuuttaa sinulle ja minulle: ”Tämä on minun rakas lapseni.” Jeesus astui syntisen osaan, jotta minä ja sinä voisimme astua vanhurskaan osaan. Meidän kasteemme on autuas vaihtokauppa, jossa minä annan Jeesukselle syntini ja hän antaa minulle vastalahjaksi vanhurskautensa. Kasteen ehto ei ole uusi elämä, mutta kasteen seuraus se kuitenkin on. Luterilaisessa kirkossa ei torjuta uuden elämän vaatimusta. Se ei vain ole ehto Jumalan anteeksiantamukselle. Se on pelkkää seurausta hänen hyvyydestään. Kaste on lahja, Jumalan lahja.

 

 

Kaste on se toimitus, jolla liitytään kristillisen yhteisön jäseneksi. Moniin uskontoihin liitytään syntymän perusteella. Uskonnot ovat usein etnisiä. Kun syntyy jonkin kansan jäseneksi, silloin kuuluu automaattisesti siihen uskonyhteisöön, johon kansan enemmistö kuuluu. Lapsikaste voi meilläkin edistää ajattelua, että syntyä suomalaiseksi on sama asia kuin kuulua evankelisluterilaiseen kirkkoon.  Meillä ei kuitenkaan ole koskaan menty tällaiseen käytäntöön toisin kuin Ruotsissa, jossa oli vallalla sellainen valtiokirkkojärjestelmä, että syntymä merkitsi automaattisesti Ruotsin kirkkoon kuulumista. Nyt siellä on purettu valtiokirkkojärjestelmä, mutta kaikkia kirkon jäseniä ei tiettävästi vieläkään kasteta. Toisin on meillä. Ja yleensä kaikkialla kristillisen kulttuurin parissa. Varsinaisesti kaste ja vain kaste siirtää kristillisen kirkon jäseneksi.

Päivän evankeliumi kertoo Jeesuksen kasteesta. Mitä varten Jeesus olisi pitänyt kastaa? Johannes tunnetaan lisänimellä Kastaja, koska hän oli aloittanut tällaisen käytännön kastaa ihmisiä parannuksen kasteella. Hän tiesi, ettei pohjimmiltaan juutalainen tarvinnut kastetta. Juutalainen kuului uskonyhteisöön syntymän, ja jos siihen pitää jotain lisätä, ympärileikkauksen perusteella. Tosin ympärileikkaus taisi olla käytössä myös jonkin verran muissakin kulttuureissa. Mutta joka tapauksessa juutalaista ei tarvinnut kastaa. Vain muiden kansojen ja uskontojen jäseniä piti kastaa, jos joku halusi liittyä juutalaisen kansan jäseneksi. Siitä käytettiin nimeä proselyytti -kaste, käännynnäiskaste. Johannes Kastaja laajensi juutalaista kastekäytäntöä. Hän alkoi kastaa myös julkisyntisiä. Aiemmin ajateltiin, että juutalaisen kansan jäsenyys syntymän perusteella tarkoitti, että on Aabrahamin jälkeläinen ja sellaisenaan puhdas. Johanneksen saarnan seurauksena ihmiset alkoivat tuntea, ettei etninen juutalaisuus takaa heidän synnittömyyttään. Nyt ihmiset tajusivat syntisyytensä ja he tajusivat tarvitsevansa elävää Jumalaa. Siksi ihmiset tulivat Johanneksen kastettaviksi. Kasteessa heidän syntinsä annettiin anteeksi. Heistä tuli elävän Jumalan lapsia.