Uudenvuodenpäivä, Lappeenrannan kirkko 1.1.2003

 

Virret: 39, 317:1-2, 40, 600:1- , (41, 42), 329:4-5

Evankeliumi: Matt. 4:12-16

Kun Jeesus sai kuulla, että Johannes oli vangittu, hän siirtyi Galileaan. Nasaretiin hän ei enää jäänyt, vaan hän asettui Kapernaumiin, joka on järven rannalla Sebulonin ja Naftalin heimojen alueella. Näin tapahtui, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana:

-  Sebulonin maa ja Naftalin maa, Meren tie, Jordanin takainen maa ja muukalaisten Galilea -kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.

Hyppy vanhasta vuodesta uuteen ei tarvitse aina olla kovin dramaattinen. Monen ihmisen kohdalla elämä jatkuu niin kuin ennenkin. Samaa harmaata arkea. Paitsi että joulunpyhiä on sentään vietetty. Juhlimisessakin on vain se ”ongelma”, että arjen ja juhlan välillä ei ole suurta eroa nykyaikaisessa elämäntavassa. Suuret elämänmuutokset eivät välttämättä noudata kalenterivuoden rytmiä. Enemmänkin muutoksista johtuvat kriisit koetaan silloin kuin ne tapahtuvat, olipa kyse sitten läheisen ihmisen kuolemasta, lapsen syntymästä, vakavasta sairaudesta, työttömyydestä, työpaikan vaihtumisesta, muuttamisesta uuteen asuntoon, ehkä uudelle paikkakunnalle tms. Ehkä uudenvuoden päivä kuitenkin vielä aktualisoi menneenä vuonna koetun suuren elämänmuutoksen. Tappion tai vastoinkäymisen karvas kalkki polttaa vielä mieltä. Elämän iloa ei pysty nostattamaan uuden vuoden vastaanottajaisten riehakas meno; päinvastoin oma surkeus ja epäonnistuminen tuntuu entistä masentavammalta. Voittajan puolestaan on helppo hymyillä, toiveet uudelle vuodelle ovat korkealla. On ilo kohdata elämän uusia haasteita ja kulkea suosion aallonharjalla.

Seurakunnassamme uusi vuosi tuo uudet tuulet tavanomaista vuodenvaihdetta enemmän. Uusi kirkkoherra astuu virkaansa ja aloittaa työt. Kokonaisen vuoden kestänyt valintaprosessi on ehkä ollut koko seurakunnalle pieni koettelemus. Ei ole osattu oikein ryhtyä täystoimiin, kun on jääty odottelemaan uuden kirkkoherran painava sanaa tehtäviin toimintasuunnitelmiin. Uusi talousjohtaja pääsi aloittamaan hieman aikaisemmin. Kun talousnäkymät erityisesti yhteisöverojärjestelmään kohdistuvien muutospaineiden johdosta ovat epävarmat, eli säästökuuriin on varauduttava, niin talousjohto on jo ehtinyt ryhtyä toimenpiteisiin entistä niukemman talouskulttuurin aikaan. Luottamushenkilövaalitkin ovat tuoneet jälleen kerran neljään vuoteen pientä verenvaihtoa seurakunnalliseen päätöksentekoon. Kun aika moni entinen luottamushenkilö väistyi vapaaehtoisesti, jäi uusilla yrittäjillä pettymyksen maku mieleen, kun ei ura auennutkaan seurakunnalliseen luottamustehtävään, vaikka olisi niin mielellään ryhtynyt toimiin. Yksi valitsematta jääneistä luottamushenkilökandidaateista totesi kuitenkin, että seurakunnallisessa vapaaehtoistyössä on aina sijaa halukkaille ja että hän haluaa olla käytettävissä, vaikkei tullutkaan valituksi korkeimpaan seurakunnalliseen luottamustehtävään.

Samat kuviot, mitä me täällä koemme aika pienessä ja vaatimattomassa mittakaavassa, koettiin kerran Galilea- nimisen sekä väestöpohjaltaan että maantieteelliseltä kooltaan aika lähellä Etelä-Karjalan aluetta olevilla ylängöillä. Se vanha, joka väistyi uuden tieltä, ei ollut uuden vastustaja; päinvastoin hän koki olevansa uuden edeltäjä, tien valmistaja tälle tulevalle Jumalan lähettiläälle. Päivän evankeliumista ei käy ilmi tämän miehen uskomattoman nöyrä olemus; toisen evankeliumin todistuksen mukaan nimittäin tämä väistyvä tulisieluinen saarnamies lausui seuraajaansa viitaten: hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi. Täytyy sanoa, että sellainen nöyryys ei ole tavanomaista. Vanhan profeetan väistymiseen ei vaikuttanut hänen seuraajansa astuminen kehiin, vaan oman suorasanaisen profeetan toimen hoitamisen poliittiset seuraukset. Mies, joka suoraan arvosteli vallanpitäjiä, ei voinut jatkaa toimintaansa vapaasti julkisuudessa. Hänestä tuli poliittisen vallankäytön uhri. Vaikka meidän yhteiskuntamme on ihan erilainen kuin Palestiinassa, voi evankeliumin pohjalta olla aiheellista kysyä, saako täällä vapaasti toteuttaa omaa hengellistä näkyään, vai joutuuko tieltä raivatuksi, jos on liian rohkea ja uudistusmielinen.

Evankeliumissa kuvatut Jumalan tahdon julistajat olivat jossain mielessä saman tyyppisiä. Molemmat olivat karismaattisia johtajia. Molemmat kokosivat ympärilleen oppilaita. He toimivat Jumalalta, ylhäältä saamansa innoituksen ja työnäyn mukaisesti. Molemmat olivat tinkimättömiä Jumalan tahdon noudattamisessa. Molempien loppu oli marttyyrikuolema poliittisen vallankäytön uhrina. Jälkimmäinen Jumalan tahdon julistaja poikkesi työmenetelmissään kuitenkin edeltäjästään. Edellinen nimittäin edusti vielä vanhaa lakihurskautta, kun taas jälkimmäinen julisti Jumalan varauksetonta armoa ja hyvyyttä heikkoja ja sorrettuja kohtaan. Tämän jälkimmäisen julistajan seuraajia olemme me kristillinen seurakunta. Seuraamme sitä Jumalan tahdon julistajaa, joka kyllä kärsi kuoleman vallanpitäjien julmuuden ja häikäilemättömyyden takia, mutta uskomme mukaan Jumala herätti hänet kuolleista. Jeesuksesta alkoi uusi aikakausi. Uudenvuodenpäivää vietetään Vapahtajamme nimi- ja ympärileikkauspäivänä. Hänet siis liitettiin lapsena kahdeksan päivän ikäisenä juutalaiseen etniseen yhteisöön, mutta hän itse perusti uuden ylikansallisen ihmisten yhteisön, Jumalan perheen. Siihen liitytään kasteessa, mikä siis on ympärileikkauksen kristillinen vastine, riitti, jos niin saa sanoa, jossa liitetään Jumalan kansan jäseneksi. Sen lisäksi, että meidät on kerran kasteessa liitetty Jeesuksen seuraajiksi, aloitamme jokaisen uuden vuotemme siinä kuin jokaisen päivämmekin Jeesuksen nimessä.

Jeesus julisti Jumalan tahtoa. Julistaa on sama sana, joka vastaa kirkossa tapahtuvaa saarnaamista. Alun perin tämä sana kuvaa airueen ilmoittamaa hallitsijan kuulutusta, kuninkaan käskyä. Ei ole Jeesuksen vika, jos saarna-sanalle on tullut ikävystyttävän tai tuomitsevan puheen sivumaku. Samalla on hyvä muistaa, ettei saarna tarkoita liioin pakinaa eikä esitelmää. Saarna on Jumalan tahdon julistamista ja pääasia Jumalan tahdossa on se, että hänellä on hyvä tahto meitä kohtaan. Yksi papin tehtävien suurimmista vaikeuksista ja haasteista on julistaa Jumalan sanaa niin, että siinä on uutuuden tuoreutta ja yllättävyyttä samalla kun pidetään kuitenkin kiinni evankeliumin muuttumattomasta sisällöstä.

Evankeliuminamme oleva lukukappale edustaa käännekohtaa Jeesuksen toiminnassa. Hän jättää isän – tai osuvammin sanottuna - äidin kotinsa, luopuu kodin lisäksi taloudellisen toimeentulon tuottavasta rakentajan ammatistaan ja siirtyy ihmisten hyväntahtoisuuden varassa eläväksi kiertäväksi saarnamieheksi. Jeesus jäi äitinsä kanssa hoitamaan kotia ja puusepän liikettä ilemisesti vielä kasvatusisän Joosefin kuoleman jälkeen. Mutta mitään mamman poikaa hänestä ei tullut ennen jumalallisen kutsumuksensa kokemusta. Vanhimpana veljenä hän oli kuibn tuhlaajapojan vanhempi veli, mutta Jeesuksen kodissa tuskin oli tuhlaajalasta. Luultavasti kaikki veljekset olivat saman puusepänverstaan palveluksessa ja liike toimi hyvin ilman vanhinta veljeäkin.

Jeesus ei muuta maisemaa vain kotikaupunkiansa lähellä olevaan Seforikseen, joka on myöhemmissä kaivauksissa paljastunut suureksi hellenistiseksi kasvukeskukseksi. Evankeliumit eivät hämmästyttävää kyllä tunne koko kaupunkia, jonka on pitänyt kaiken järjen mukaan olla myös Jeesuksen puusepän verstaan tuotteiden merkittävä markkina-alue. Ymmärrän niin, ettei Jeesus ollut ymmärtänyt tehtäväänsä pakanalähetykseksi – ainakaan tässä vaiheessa. Sen tähden hän siirtyi merkittävään juutalaiskaupunkiin vuorten ympäröimän kauniin järven rannalle, Kapernaumiin. Galilea oli suuren meren tien varrella, siis vilkkaan kauppareitin varrella, oleva tiheään asuttu, viljava alue, jossa juutalaisen asutuksen lisäksi oli runsas ei-juutalainen väestö. Naftalin ja Sebulonin juutalaisheimot eivät olleet etnisillä puhdistuksilla kunnostautuneita sotaisia heimoja, vaan tyytyivät, liekö sitten olosuhteiden pakosta, rauhanomaiseen elämään pakanallisen ympäristön keskellä. Sopu antoi tilaa erilaisille etnisille ryhmille ja uskonnoille. Merkittävästä kalastuskaupungista meritien varrelta Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Hänen profeetallinen kutsumuksensa ei siis tyytynyt vain kotikaupungin ahtaisiin ympyröihin. Toisaalta voi olla niinkin, ettei profeettaa arvostettu kotikaupungissaan eikä hän viitsinyt jäädä sinne lyömään päätään seinään. Hän teki irtioton, uuden alun. Näistä Jeesuksen radikaaleista otteista pitäisi kai saarnamiehen tehdä omakohtaisia johtopäätöksiä, mutta en rohkene asettaa itseäni millään tatavalla Jeesuksen profeetallisen persoonan rinnalle. Seurakunnan kohdalla kuitenkin toivon, että uusi vuosi merkitsisi rohkeutta ryhtyä uusiin avauksiin. Myöskin riskejä on otettava. Tämä koskee myös seurakunnan taloutta. Vaikka taloudelliset tulevaisuudennäkymät ovat epävarmat, ei koko työtä pitäisi jäädyttää parempien aikojen odotukseen. Ei pidä olla sen Jeesuksen vertauksen kaltainen taloudenhoitaja, joka kätkee ainoan talenttinsa koko omaisuutensa menettämisen pelosta. Ovatko nämä sanat juuri sitä hurskastelua, mihin seurakuntayhtymämme talousjohtaja edellisen päivän lehdessä viittaa, en tiedä.

Itse asiassa seurakunnallinen toiminta ei tarkoita pelkästään taloudellista toimintaa. Monissa köyhissä maissa seurakunnallinen toiminta on erinomaisen vilkasta. Palkattujen työntekijöiden määrä on paljon pienempi kuin meillä. Pappikin voi olla ns. teltantekijäpappi, joka saa osan toimeentulosta siviilityöstä. Vapaaehtoisten seurakuntalaisten määrä on suuri. Pyhäkouluja, kerhoja ja nuorten tilaisuuksia on runsaasti. Jokaisessa jumalanpalveluksessa on ainakin yksi kuoro. En jaksa ymmärtää, miksi jotkut vielä vaativat, että maallikot olkoot hiljaa paikallaan, kun virkamiehet hoitavat ammattitaidolla ja moitteettomasti messun. Siitähän heille- siis meille – palkkakin maksetaan. Ei tässä siitä ole kysymys. Messu on koko seurakunnan juhla. Ei muutama virkamies voi eikä saa omia yhteistä juhlaa omaksi soolokseen. Alkavana vuonna toivoisin, että jumalanpalveluksen merkitys seurakuntaa kokoavana ja yhdistävänä asiana nousisi uuteen arvoonsa. Tarvitaan sitoutumista yhteiseen jumalanpalvelukseen. Tarvitaan yhteisöllisyyttä. Jumalanpalvelus-elämä tulee jatkossa olemaan monimuotoista. Päiväjumalanpalvelukset ovat perinteisiä, vaikkakin uuden jumalanpalveluskaavan mukaisia, iltajumalanpalveluksissa on vaihtelevuutta. Jumalan sanan ja sakramenttien pitopöytä on siis runsaana ja monipuolisesti tarjolla alkavana vuonna.