Jumalanpalvelus/Ehtoollisen vietto

 

Kohderyhmä: Aikuiset

 

Kerrotaan lapsista, jotka leikkivät jumalanpalvelusta. Isompi taisi tehdä ehdotuksen pienemmälleen: ”Ole sinä se leipäpappi, niin minä jaan kaljaa.”

Seurakuntamme jumalanpalveluskasvatusaiheena tällä viikolla on ehtoollisen vietto. Olisikohan jumalanpalvelus-uudistus tuonut jotain uutta ehtoollisen viettoon? Ehtoollisen vietto jakautuu kohtiin: kutsu, ateria ja päätössanat.

Ensiksi kutsu. Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: »Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.» Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon - kaikkiaan sataviisikymmentäkolme - verkko ei revennyt.

Jeesus sanoi: »Tulkaa syömään.» Joh 21: 1-14

Liturgi lausuu kutsun Jumalanpalvelusten kirjan sanoin tai vapaasti. Jos hän käyttää evankeliumin sanoja, niin silloin kutsuja on itse Kristus. Liturgilla ja ehtoollisen avustajilla on leipälautanen ja malja kädessään.  Jumalanpalvelusten kirjassa on kolme vaihtoehtoista kutsusanaa:

1. L Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle. Tulkaa, kaikki on jo valmiina.

2. L Jeesus sanoo: »Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.»

3. L Tulkaa, ottakaa vastaan Kristuksen ruumis. Tulkaa, juokaa kuolemattomuuden lähteestä.

Perhemessu 1. L Jeesus sanoo: »Tulkaa minun luokseni.»

Perhemessu 2. L Jeesus kutsuu: »Tulkaa, kaikki on valmiina.»

Ateria. Latinankielinen ehtoollista merkitsevä sana communio (= yhteys) ilmaisee paremmin ehtoollisen sisältöä kuin suomenkielen vanhahtava illallista merkitsevä sana. Ehtoollinen on yhteysateria. Se yhdistää meidät ylösnousseeseen herraan, toinen toisiimme perille päässeeseen riemuitsevaan seurakuntaan. Sitähän kuvaa puoliympyrän muotoinen alttarikaidekin. Me täällä ajassa polvistumme puoliympyrän muotoisen kaiteen äärelle, jonka toinen puoli on näkymätön ja kuvaa jo perille päässeiden taivaallista seurakuntaa. Communio-sanan vastineeksi Jumalanpalvelusten kirjaan on merkitty sana ateria. Liturgi jakaa yleensä leivän ja avustaja viinin. Liturgi jakaa leivän lähinnä sen tähden, että hän vastaa siitä, kenelle ehtoollinen jaetaan ja leipähän jaetaan ensin eli hän kulkee edeltä. Jakamisen yhteydessä ei käytetä tarpeettomia eleitä, esim. kättenpäällepanemista. Mitä varten ei? Sellainen voi kiinnittää huomion pois pääasiasta ja korostaa kokonaan toiseen yhteyteen kuuluvaa symbolista elettä. Alun perin sellainen ele ei kuulu ehtoollisen viettoon.

Ehtoollinen on perinteisesti jaettu pöytä kerrallaan ja päätössanat lausuttu jokaiselle pöydälle erikseen. Kun ehtoollisella käynti on yleistynyt ja ehtoollisvieraiden lukumäärä huomattavasti lisääntynyt, on tullut tarpeelliseksi s. jatkuvan pöydän käytäntö, jolloin ehtoollisvieras ehtoollisen nautittuaan poistuu pöydästä omatoimisesti.

Ehtoollinen jaetaan tavallisimmin kuorista alttarikaiteen äärestä, jolloin ehtoollisvieras polvistuu vastaanottamaan ehtoollisen. Mutta vastaanottaja voi myös seisoa. Varhaiskirkon tapa oli seisominen. Polvistuminen tuli käyttöön vasta keskiajalla. Varsinkin sellaisen, joka ei voi polvistua, ei tarvitse jäädä pois ehtoolliselta vammansa takia. Hän voi ottaa ehtoollisen vastaan seisten. Pyörätuolilla liikkuva ottaa ehtoollisen vastaan pyörätuolissa istuen. Hän voi tulla alttarikaiteen ääreen.  Liikuntarajoitteiselle ehtoollinen voidaan tuoda kirkon penkkiin. Edellyttäen että siitä ilmoitetaan. Muuten meillä ei näet ole tapana kiertää penkeissä kysymässä kuka haluaa ehtoollista. Pyynnön voi tuoda ehtoollispöytään vaikkapa liikuntarajoitteisen vierustoveri tai ystävä. Jos väkeä on erityisen runsaasti, ehtoollista voidaan jakaa eri puolilla kirkkoa. Myös kastetut lapset voivat osallistua ehtoolliselle yhdessä vanhempansa tai kumminsa kanssa. Holhooja sanoo lapsen puolesta, ottaako tämä vastaan ehtoollisen vai siunauksen. Jos lapselle nimittäin on opetettu ehtoollisen merkityksestä sen vähäisen verran, että hän tietää ehtoollisella saatavan synnit anteeksi ja ettei kyseessä ole tavanomainen ateria. Seurakunnassa on sovittava, millä tavalla lapset siunataan. Tavallisin tapa on se, että leivän jakaja siunaa lapsen kättenpäällepanemisella sanoen: Siunatkoon sinua N.N, kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Viinin jakaja ei toista siunausta.

Useimmiten ehtoollisleipä ja viinipikari annetaan ehtoollisvieraan käteen. Jakajan velvollisuus on joustaa ja jakaa ehtoollinen vastaanottajalle tämän haluamalla tavalla, käteen tai suoraan suuhun. Mikäli ehtoollinen jaetaan intinktiomaljalla siten, että leipä kastetaan viiniin niin kuin perhemessuissa tavallisesti menetellään, silloin ehtoollinen on syytä jakaa suoraan suuhun, sillä kostutettua leipää ei voi enää siirtää toiseen käteen. Erityistilanteessa ehtoollinen voidaan myös jakaa vain toisessa muodossa (tarkoittaa leipää). Roomalaiskatolisessa kirkossahan se on yleinen ehtoollisenjakotapa, että annetaan pelkkä leipä seurakuntalaiselle. Pappi itse laittaa viiniä säästeliäästi ehtoollismaljaan ja juo sen itse, kaikki. Ja pyyhkii sen jälkeen maljan kangasliinalla puhtaaksi. Tällaista tapaa meillä ei ole, vaikka suositellaankin, että kaikki siunattu ehtoollisaine käytetään loppuun ehtoollisella. Missään tapauksessa meillä ei varastoida siunattuja aineita puhumattakaan niiden palvomisesta. Sairaan ehtoollisellakin otetaan uudet aineet käyttöön ja siunataan asetussanat lukemalla.  Kaunis ja suositeltava tapa ottaa ehtoollista vastaan on ojentaa molemmat kädet siten, että vasen käsi tukee oikeaa. Myös yksityispikari on syytä ottaa vastaan kaksin käsin. Silloin ehtoollisen jakajalle ei jää epäselväksi, pysyykö pikari kädessä vai ei. Yhteismaljaa on ehtoollisen vastaanottajan tuettava ainakin toisella kädellään ja huolehtia kallistamisesta, koska jakajan on vaikea arvioida maljan oikeaa kallistuskulmaa. Jakaja sanoo jakosanat: [Herramme Jeesuksen] Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu.

[Herramme Jeesuksen] Kristuksen veri sinun puolestasi vuodatettu. Sana edestä on vaihdettu uuden raamatunkäännöksen mukaiseksi ”puolestasi”. Ehtoollisen vastaanottaja ottaa ehtoollisaineet vastaan lausumalla aamen (ja tekemällä ristinmerkin). Jotta erikoistapauksissakin olisi mahdollista nauttia ehtoollista, on tullut tavaksi varata gluteenitonta leipää ja alkoholitonta rypäleviiniä. Kaiken varalta ehtoollisvieraan olisi syytää etukäteen ilmoittaa dieetistään.

Muuhun kirkkokuntaan kuuluva henkilö, joka ei voi nauttia ehtoollista, mutta haluaa osallistua kommuunioon, voi tulla siunattavaksi. Ekumeenisen käytännön mukaan hän ilmoittaa asiasta asettamalla oikean kätensä vasemmalle olkapäälleen. Tällöin liturgi siunaa hänet. Näin saattaa tehdä roomalaiskatolinen tai ortodoksi. Ja näin on hyvä luterilaisen menetellä osallistuessaan ehtoollisenviettoon katolisessa kirkossa. Se on korrekti ja kunnioittava suhtautumistapa toisen kirkon käytäntöön.

Ehtoollisenvieton hygieenisyydestä huolehditaan ennen muuta siten, että meillä käytetään pääsääntöisesti erillisiä pikareita, jotka sijaitsevat lasitiskin alla tai ovat jakopöydällä nurin ja käyttöön otettaessa käännetään oikein perin. Yhteismalja, joka sinänsä vastaa paremmin alkuperäistä ehtoollisen ideaa, on käytössä harvoin ja silloinkin voidaan halukkaille jakaa ehtoollista pikarissa, jos siitä vain on etukäteistietoa. Viinijakaja pyyhkii liinalla maljan reunan jokaisen vastaanottajan jälkeen ja vaihtaa pyyhettä usein.

Ehtoollisen aikana voi olla virsilaulua tai muuta laulua, soitinmusiikkia tai hiljaisuus. Ehtoollismusiikin tulee ilmentää ehtoollisen sisältöä ja olla tilaisuuteen sopivaa.

Kun kaikki halukkaat ovat saaneet ehtoollisen, liturgi lausuu päätössanat. L Me olemme ottaneet vastaan Herran Jeesuksen. Hän varjelkoon meidät iankaikkiseen elämään. S Aamen. tai Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri kätkeköön henkemme, sielumme ja ruumiimme [koko olemuksemme,]iankaikkiseen elämään. S Aamen.  Päätössanojen yhteyteen ei kuulu lähettäminen eikä leipälautasen ja maljan kohottaminen. Seurakunta lausuu päätössanoihin aamenen. Päätössanojen jälkeen liturgi, avustava pappi tai diakoni peittää

ehtoollisastiat ja siirtää ne apupöydälle. Tästä käy tietysti ilmi, että seurakunnan hengellisen työntekijät, jopa luottamushenkilöt, voivat kirkkoherran luvalla toimia ehtoollisen avustajina.

Aterian jälkeen seurakunta kiittää ehtoollisen lahjasta. Kiitosrukouksessa ilmenee myös seurakunnan toivo päästä kerran osalliseksi taivaan juhla-ateriasta. Liturgi johtaa kiitosrukouksen alttarilta tai lukupulpetista. Rukous on rakenteeltaan päivän rukouksen kaltainen. Seurakunta vastaa kiitosrukoukseen aamenella, laulettuna tai lausuttuna. Kiitosrukouksena voidaan käyttää myös virttä. Tällöin seurakuntaa kehotetaan esim. näin: Nouskaamme kiittämään Jumalaa ehtoollisen lahjasta laulamalla virrestä - -.  Kiitosvirsi voi korvata päätösosan ylistyksen. Rukouskehotuksen lausuu liturgi. Ehtoollisen avustajat palaavat istumapaikoilleen päätössanojen tai kiitosrukouksen jälkeen.  

Virret: 110: 3-5, 220:8-9, 221:10