Jumalanpalvelus/Isä meidän Tyysterniemi, Peltola a-a 2.5.02 V. 366

 

Seurakuntamme jumalanpalveluskasvatusaiheena alkavalla viikolla on Isä meidän –rukous. Sopii hyvin tämä aihe tähän kohtaan, kun ensi sunnuntaina vietetään rukoussunnuntaita. Evankeliumi on juuri Matt. 6, johon kuuluu Herran rukous.

Vanhat heränneet, jotka vieroksuivat jäykkää ja kaavamaista papillista kirkonmenoa, sanoivat kuitenkin käyvänsä kirkossa niin kauan kuin siellä Isä meidän luetaan. Vaikka kaikki muu siis menisi penkin alle, sujuisi huonosti ja mielenkiintoisesti, niin pelkästään tämän rukouksen takia kannattaa mennä kirkkoon.

No, itse asiassa ei tarvitse mennä Herran rukouksen takia kirkkoon. Voihan se lukea koulunkin päivänavauksessa tai ihan yksin kotonaan. Onnettomuuden satuttua aprikoidaan, ehtiköhän äkkikuoleman kohdannut lukea edes Isä meitää.

Rukoileminen ei tyhjenny Herran rukoukseen. On monenlaista rukoilemista. Jeesus itse vetäytyi usein yksinäisyyteen ja vuorelle rukoilemaan.  Hän saattoi viipyä koko yön rukouksessa. Varmaan kysytte, kuinka voi niin pitkään rukoilla. Eivätkö sanat ja aiheet jo lopu? Rukoileminen tässä merkityksessä tarkoittaa ymmärtääkseni sen miettimistä, kuinka tulisi elämässä toimia jatkossa, siis kysellä Jumalan tahtoa ja pyytää, että Jumala johdattaisi tästä eteenpäin. Rukous tarkoittaa siis asian suunnittelua ja miettimistä mielessä . Miettimiseen liittyy Jumalan tahdon kysely. Tunnetuin vaikea tilanne, jossa Jeesus juuri kyseli mielessään Jumalan tahtoa, oli rukoustaistelu Getsemanen puutarhassa. Itse rukous oli hyvin lyhyt, vaikka uskon rukoilemisen, Jumalan tahdon kyselyn kestäneen pitkäänkin: Isä, jos se on mahdollista, niin säästä minut kärsimykseltä. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”

Tällainen pyyntö kuuluu myös Isä meidän –rukoukseen: Tapahtukoon sinun tahtosi.  Tavallisesti me ymmärrämme rukouksen nimenomaan omien toiveidemme tynnyriksi, jota pyydämme Jumalan täyttämään meidän juoksupoikanamme. Mutta Jumala rakastaa meitä eikä sen tähden suostu juoksupojaksemme.

Herran rukouksessa on neljä osaa. Ensiksi puhuttelu: Isä meidän – ruotsinkielestä maahamme tullut vanhahtava ilmaus, joka tarkoittaa Meidän isämme. Se on rukouksen puhuttelusana, jolla Jumalaa lähestymme. Puhuttelemme Jumalaa siinä Isäksi suurella kirjaimella kirjoitettuna. Jumala on meidän isämme. Hän on meitä lähellä, rakastaa meitä kuin paras mahdollinen Isä ja pitää meistä huolta. Jumala on tässä meidän Jumalamme. Jumalalla on paljon lapsia ja rukoillessa se on aina pidettävä mielessä, että rukouksemme on yhteisöllistä.

Toinen osa sisältää pyyntöjä, joissa on juhlava sävy: Pyhitetty olkoon, tulkoon, tapahtukoon. Nämä pyynnöt liittyvät Jumalaan aivan samoin kuin kymmenessä käskyssä ensimmäinen laintaulu. Rukouksessa eivät tärkeintä ole meidän asiamme; ne ovat niin arkisia ja jokapäiväisiä asioita ja ne ovat vain ohimeneviä tarpeita, siis ajallisia. Kolmas osa rukousta sisältää kuitenkin meidän ajallisia tarpeita, kuitenkin niistä vain elämän perustarpeita. Jumalalta emme rukoile luxustarpeita: maailmanympärysmatkoja, lottovoittoja, emme menestystä ja kunnia itsellemme. Ajallisia tarpeitamme pyydämme arkisessa muodossa ja liitämme nämä pyynnöt toisiinsa yhdistävällä ja –sanalla.  Pyydämme jokapäiväistä leipää, se on meille välttämätöntä, että pysyisimme hengissä. Pyydämme anteeksi rikkomuksiamme ja liitämme tämän pyyntömme vastavuoroiseen velvollisuuteen: niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Anteeksipyytäjä tarvitsee usein itsekin anteeksi. Sen takia pitää armahtaa toisia, että on itsekin armahduksen tarpeessa. Kiusauksista varjeltuminen on pyyntö, jossa rukoilemme että Jumala varjelisi meitä sellaisilta koettelemuksilta, jotka käyvät yli voimiemme, niin ettemme jaksaa enää uskoa, toivoa emmekä rakasta. Nuori, joka koko ajan kiroilee ja purkaa pahaa mieltään, kuulostaa minusta ihmiseltä, joka on liian täynnä katkeruutta ja elämän tarkoituksettomuutta.

Neljäs osa Herran rukouksessa ei kuulu Jeesuksen opettamaan rukoukseen. Se on siihen jälkeenpäin lisätty rukouksen päätös, joka kuitenkin hyvin kauniisti palauttaa rukouksen alkuun, ikään kuin sulkee ympyrään. Kiitetään lopuksi Jumalaa ja jätetään asiat hänen haltuunsa.

Useimmiten tämä rukous lausutaan yhteen ääneen. Se voidaan myös laulaa. Uusien virsikirjojen liitteestä löytyy nuotti. Pappi voi polvistua Herran rukouksen ajaksi, miksei seurakuntakin. Tällä polvistumisella halutaan osoittaa, että Herran opettama rukous on kaikin puolin parempi ja ytimekkäämpi kuin kaikki meidän muut jorinamme yhteensä.

Päätösrukous: Herran rukous yhteen ääneen