Jumalanpalvelus/Sanctus Lönnrotin koulu 23.4.02

 

 

Seurakuntamme jumalanpalveluskasvatusaiheena alkavalla viikolla on Pyhä –hymni. Se tunnetaan vanhoissa kirkkosävellyksissä latinankielisellä nimellä Sanctus.

Mitä tarkoittaa sana pyhä? Se ei tarkoita hyvä, nuhteeton puhumattakaan erinomainen tai omahyväinen. Pyhä tarkoittaa Jumalalle erotettu, hänelle kuuluva. Esimerkiksi pyhäpäivä on Jumalalle erotettu päivä. Eli se on päivä, jota on tarkoitus viettää eri tavalla kuin muita päivä. Monissa maissa pyhäpäivät ovat vapaapäiviä. Kun nykyään lauantaikin on monelle työstä vapaa päivä, ei ole niin helppo erottaa pyhäpäivää vapaapäivästä. Alun perin pyhä tarkoittaa kuitenkin päivää, jota vietetään Jumalalle pyhittäen, rukoillen. Pyhänä pidetään aina jumalanpalvelus. Pyhäpäivä voi olla viikonpäivänä arkipäiväkin. Tunnetuimpia arkipyhiä ovat loppiainen ja helatorstai. Ne ovat sattumoisin myös vapaapäiviä, kun kerran työmarkkinajärjestöjen kanssa on asiasta sovittu. Ihminenkin voi olla pyhä. Se tarkoittaa sitä, että ihminen kuuluu Kristukselle. Itse asiassa apostoli Paavali nimittää pyhiksi niitä seurakuntia, joille hän kirjoittaa kirjeen. Kasteen perusteella useimmat meistä olemme pyhiä, Jumalalle kuuluvia, hänen omiansa. Pyhyys ei ole meissä olevaa erinomaisuutta, vaan Jumalalle kuulumista.

Kun sanon, että pyhä on Jumalalle erotettu, niin pyhä on erityisesti tietysti Jumalan ominaisuus. Hän on erilainen kuin ihmiset. Häntä emme voi edes oikein käsittää emmekä ymmärtää. Hän on niin suuri. Voi sanoa, että Jumala on sekä ihastuttava että pelottava. Ihastuttava siinä mielessä, että hän omistaa kaiken onnen ja hyvyyden salaisuudet ja hän jakaa niitä’ meille ihmisille. Jumala on ilon ja hyvyyden lähde. Tekee mieli olla hyvissä väleissä näin rikkaan henkilön kanssa. Jumala on myös pelottava. Emme voi omistaa häntä emmekä sanella hänelle vaatimuksiamme. Hän ei tanssi meidän pillimme mukaan. Jumalan vihakin voi kohdata meitä.

Pelkäämme jopa sitä, että hän syöksee meidät onnettomuuteen ja kadotukseen, jos rikomme hänen tahtoaan.

Pyhän Jumalan me kohtaamme mm. jumalanpalveluksessa ja siinä aivan erityisesti ehtoollispöydässä. Ehtoollisessa Jumala antaa meille synnit anteeksi sovitusateriassa, jossa vastaanotamme Herran Jeesuksen leivässä ja viinissä. Tästä Jumalan hyvyydestä seurakunta nousee seisten ylistämään Jumalaa yhtyen samalla taivaassa enkelten ja perille päässeiden Jumalan omien kanssa kiitoslaulua Pyhä. Siihen on useita messusävelmiä. Tämä (kalvolle kopioitu) on perhemessun sävelmä. Pyhä hymnin sanat tulevat Raamatusta, Ensimmäinen kohta on profeetta Jesajan kutsumusnäyssä esiintyvä serafi-nimisten enkelten huuto: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan” (Jes. 6:3) Myös Ilmestyskirjan kuvaamassa taivaallisessa jumalanpalveluksessa neljä olentoa lausui ”taukoamatta, päivin ja öin”: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva.”(Ilm. 4:8) Ehtoollista viettävä, Pyhä-hymniä laulava seurakunta tunnustaa, että kolminkertaisesti Pyhä Jumala on läsnä. Meille tutuksi tulleessa vanhasta Bysantista peräisin olevassa rukouksessa sanotaan: ”Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon.” (Trishagion-rukous)

Alkuosaltaan Pyhä-hymni liittyy messun sanaosan Kunniaan ja kiitosvirteen Pyhälle Kolminaisuudelle. Toinen osa hymnistä, hoosianna-huuto on puolestaan sukua Herra armahda –huudahdukselle (hepr. hoosianna = Herra, auta, pelasta = Kyrie eleison. Tässä pyynnössä seurakunta liittyy Raamatusta tuttuun adventtikulkueeseen, joka palmunoksia heiluttaen toivottaa Kristuksen tervetulleeksi ja pyytää pelastusta. Kansanjoukko huusi aasilla Öljymäen rinnettä ratsastavalle Jeesukselle: Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa! (Matt. 21:9, Ps. 118: 25-26) Tämä siunauksen toivotus esiintyy hieman arvoituksellisesti myös eräässä Jeesuksen puheessa, joka koski lopunaikojen tapahtumia: ”Minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’” (Matt.23:39)

Ehtoollisrukouksen Pyhä-hymni yhdistää mukaillen serafien ja kansanjoukon huudot yhdeksi kokonaisuudeksi. Nyt emme vietä ehtoollista, koska ehtoollista vietetään tavallisesti vain Jumalalle erotetuissa rakennuksissa eli kirkoissa, mutta laulamme perhemessun pyhä-hymnin.