Jumalanpalvelus – symbolikieli                 

 v. 490:1-3

Seurakuntamme jumalanpalveluskasvatusaiheena tällä viikolla on symbolikieli. Suomalaisessa kristillisessä perinteessä on pitkään uskottu puhutun sanan voimaan. Paljon sanoja, pitkä saarna on ollut tehokkaaksi koettu kristillisen julistuksen väline. Nykyään on sanoja liikaa. Ainakin niin koetaan. Ei kukaan jaksa kuunnella pitkiä puheita. Ei lapsi eikä aikuinen. Siksi halutaan palata symbolikielen, vertauskuvien käyttöön julistuksessa. Vertauskuvien kieli lähtee jo Jeesuksen julistuksesta, ellei haluta palata vanhan testamentin profeettoihin, jotka tekivät hauskoja, tai ainakin näyttäviä tempauksia puhumatta mitään. Mm. Jeremia puki pellavavyön ja opetti sen avulla.

Kun minä olin koululainen, papit pukeutuivat mustaan papin virkapukuun, johon kuuluu liperikaulus. Jumalanpalveluksessa käytettiin lisäksi batman -viittaa muistuttavaa mustaa kappaa. 50-luvun lopulla alettiin käyttää liturgisia värejä. Vuonna –63 Luterilaisen maailmanliiton Helsingin kokouksen jälkeen alettiin käyttää kapan sijasta albaa ja stolaa. Alba on jokaisen kristityn perusasu. Se on kastepuku, johon sinutkin on kasteessa puettu ja konfirmaatiossa puetaan uudelleen. Ja avioliittoon vihkimisessä ainakin morsian pukeutuu valkoiseen, albaan. Alba kuvaa sitä, että Jumala vaatettaa ihmisen uudelleen puhtaaseen asuun antaessaan synnit anteeksi ja ottaessaan yhteyteensä langenneen tai vieraantuneen. Stola on liturgisia värejä noudattava nauha, jonka pappi pukee jumalanpalveluksessa. Se kuvaa Kristuksen iestä. Siitä Jeesus sanoo: Minun ikeeni on sopiva ja kuormani kevyt. Pappi kutsutaan kantamaan Kristuksen iestä. Ies tarkoittaa alun perin härkäparin yhteen liittävää puuta, jolla härkäparia ohjattiin kynnettäessä. Ehtoollisjumalanpalveluksessa pappi pukeutuu lisäksi kasukkaan. Se on juhla-asu. Jos sinut kutsutaan merkittävään juhlaan, niin sinulle annetaan pukeutumisohjeet, mitä tilanteen arvokkuus edeltää. Voi olla, että seurakuntalainen tulee kirkkoon ryysyissään. Tulkoon, jos ei parempaan pysty tai halua. Mutta pappi toimittaa virkaansa ja pukeutumisellaan osoittaa tehtävänsä juhlavuuden. Tavallinen seurakuntalainenkin kuuluu Jumalan perheväkeen ja kuninkaalliseen papistoon. Pappi kuuluu erityisesti Jumalan hoviväkeen. Kasukkaan niin kuin stolaankin on kirjailtu erilaisia kristillisiä vertauskuvia, risti tai Kristusmonogrammi eli kreikankielisen Kristus-sanan kaksi alkukirjainta.

Jotta voisin laveammin kertoa kristillisestä vertauskuvien kielestä, täytyisi pitää vähintään yksi oppitunti. Silloin voisi kertoa monista vertauskuvista sekä myös elekielestä, käsien kohottamisesta siunaukseen tai ylistykseen, käsien ristimisestä, polvistumisesta, maahan heittäytymisestä, ristinmerkin tekemisestä ym. Moni luulee, että juhla-asuun pukeutunut pappi koreilee ja elehtivä pappi temppuilee. Voi olla temppuiluakin, mutta sovitut elekielen kuviot ovat näkyvää sanaa, joilla ilman puhuttua sanaa julistetaan . Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Näiden merkitystä täytyy opettaa. Merkit vahvistavat sanojen sanomaa. Kaikki nähtävä, kuultava ja tapahtuva, jopa itse ihmiset ja paikka viestivät. Jumalanpalvelus on jokaista aistia varten. Ja päinvastoin: ihminen on kutsuttu palvelemaan ja ylistämään Jumalaa koko olemuksellaan.

Isän ja (+) Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Albaa puettaessa: Tee minut puhtaaksi, Herra. Puhdista sydämeni, niin että Karitsan verellä pestynä nauttisin iankaikkista iloa.

Stolaa puettaessa: Sinun ikeesi, Herra, on hyvä kantaa ja sinun kuormasi on kevyt. Auta minua arvollisesti hoitamaan antamaasi tehtävää.

Vyötä puettaessa: Vyötä, Herra, minut Pyhän Hengen viisaudella ja voimalla.

TAI Vyötä, Herra, minut totuuteen.

Kasukkaa puettaessa: Anna, Herra, arvottoman palvelijasi iloita pyhän sakramentin osallisuudesta ja seurakuntasi palvelemisesta.