Kyrie

 

Alkusoittona Kyrie Bachin h-mollimessusta.

 

Joskus voi radiosta tai muusta töötistä kuulua edellä kuultuja säveliä. Äänitykseni saattoi olla heikkotasoinen, mutta tarkalla korvalla saattoi kuulla musiikkiin liitettyjä sanojakin: Kyrie eleison.  Latinalaisen messun kreikankieliset sanat tarkoittavat Herra armahda. Näillä sanoilla alkaa messu, ei vain tuhkakeskiviikkoisin, mitä kirkollista juhlapäivää tänään vietetään paastonajan alkamisen merkkinä, vaan kaikkina pyhäpäivinä. Kirkkomusiikin sävelteos voi hyvinkin parikymmentä minuuttia pyörittää kahta sanaa sävelkielellä, joka kuin muratti kiipeää ylöspäin ja leviää, haarautuu ja jatkaa kiipeämistään. Kun Suomessa esitetään edellä kuultua Bachin h-molli –messua, niin kirkossakin se esitetään pelkkänä sävelteoksena. Siitä on karsittu pois liturgin osat, siis esim. päivän rukous, raamatunluku ja saarna. Kun messu esitettiin televisiossa riemuvuonna 2000, se tuli nimenomaan messuna eli jumalanpalveluksena Saksasta.

Meidän evankelisluterilaisessa kirkossammekin on otettu käyttöön vanha ehtoollisjumalanpalveluksen nimi messu. Samalla messuun on sävelletty uudet liturgiset sävelet ja ennen kaikkea moni-ilmeistetty messun kulkua.

Kun perinteiset kirkkomusiikkiteokset ovat alkaneet Herra armahda –rukouksella, niin meidän messuumme on liitetty johdannoksi yhteinen rippi eli synnintunnustus ja synninpäästö. Varsinainen messu alkaa kuitenkin Kyriellä. Se ei ole osa synnintunnustusta, vaan niin kuin viime sunnuntain evankeliumissa Jerikon tien varrella olevan sokean hätähuuto, jossa hän pyytää Jeesuksen apua. Hän pyytää parantumista vaikeasta vammastaan, sokeudesta. Herra armahda on meidänkin rukouksemme, jossa ilmoitamme tarvitsevamme Jumalan apua hätätilaamme, olkoon se sitten sairautta, ruumiillista tai henkistä vammaa, kiusatuksi tulemista, onnettomuutta, työttömyyttä tai muuta hätää. Silloin kun kiroilemme, olemme myös turhautuneita, mutta emme niinkään käänny Jumalan puoleen eikä ahdistuksemmekaan lie järin suuri. Kun todellinen hätä kohtaa meitä, ovat vitsit vähissä, herjaaminenkin jäänee vähemmälle. Ehkä pyydämme todella Jumalan apua: Herra armahda. Se tarkoittaa: Sinä Jumala, joka olet kaiken luonut ja jolle mikään ei ole mahdotonta, kuule nyt minua ja auta, käänny minun puoleeni, huomaa minun hätäni.

Uudistetussa messussamme on kaksi tapaa toteuttaa Herra armahda. Jälkimmäinen tutumpi vaihtoehto on laulaa Herra armahda meitä, Kristus armahda meitä. Mikäli halutaan edetä edellä mainitun muratin suuntaan, joka kiemurtelee vähän pidempään, voidaan tehdä vaikka niin, että esilaulaja laulaa aina säkeen kerrallaan, minkä seurakunta enkelikuorona tai kaikuna toistaa, ja sen jälkeen voidaan vielä kuulla jälkikaikuna sama säe jollain instrumentilla, vaikka viululla soitettuna. Tällöin Herra armahda tulee 9-kertaisena lauluna.

Toinen, ortodoksisen kirkon Rauha litaniaa (Rukoilkaamme rauhassa Herraa) muistuttava vaihtoehto on Kyrie –litania. Siinä esilaulaja laulaa kirkkovuoden aikojen mukaan vaihtuvia, kolminaisuusajatukseen pohjautuvia säkeitä, joita aina seuraa seurakunnan vastaus Herra armahda joka yksi tai kolmisäkeisenä. Nyt laulan sekä esilaulajan että seurakunnan osuuden Kyrie –litaniasta, joka kaiken lisäksi sopii erinomaisen hyvin paastonaikaan.

E Rukoilkaamme Vapahtajaa,

joka meidän tähtemme tuli köyhäksi,

että hän köyhyydessään näyttäisi meille rikkautemme.

[Rukoilkaamme Herraa.]

 

S Herra, armahda. [Kristus, armahda. Herra, armahda.]

 

E Rukoilkaamme Lunastajaa,

joka ristillä maksoi velkamme,

että hän ristissään näyttäisi meille sovituksemme.

[Rukoilkaamme Herraa.]

 

S Herra, armahda. [Kristus, armahda. Herra, armahda.]

 

E Rukoilkaamme Herraa,

joka nousi kuolleista,

että hän ylösnousemuksessaan näyttäisi meille elämämme.

[Rukoilkaamme Herraa.]

 

S Herra, armahda. [Kristus, armahda. Herra, armahda.]