Siunaus ja lähettäminen

Mäntylän koulu (lk 1-6)  18.9.02            Virsi 500:1-2

 

Lappeenrannan seurakunnassa on tällä viikolla jumalanpalveluskasvatusaiheena siunaus ja lähettäminen.

Siunaus? Vanhemmat ihmiset toivottavat siunausta toisilleen onnitellessaan tai hyvästellessään. Siunaus on sama asia kuin onni ja menestys, mutta se on hengellinen asia. Sanaa siunaus käytetään säästeliäästi. Iltarukouksessa meillä on kyllä tapana siunata isää ja äitiä, siskoa ja veljeä, mummia ja pappaa ja muita läheisiä. Kun pyydämme siunausta, uskomme läheisemme Jumalan huomaan erittelemättä, mitä asioita tarkoitamme. Uskomme Jumalan tietävän parhaiten tarpeemme ja läheistemme tarpeet, niin ettei meidän tarvitse Jumalaa neuvoa.

Sana siunaus tulee vanhasta latinasta, joka on periytynyt myös Euroopan kieliin, esim. saksan segnen, ruotsin välsigna ja suomen siunata tulevat signum – merkki nimisestä sanasta. Joka on siunattu, hänet on merkitty. Jo kasteessa meidän yllemme on piirretty ristinmerkki: Ota pyhä ristinmerkki kasvoihisi ja rintaasi… Kaste on siunaamista. Hautaan siunaaminen on siunausta. Kaikissa kirkollisissa toimituksissa siunataan.

Jumalanpalveluksessa myös siunataan. Jumalanpalvelus sekä alkaa että päättyy siunaukseen. Alkusiunauksessa pappi sanoo Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen sekä tekee ristimerkin seurakunnan ylle. Seurakunta vastaa siunaukseen kolminkertaisella aamenella, useimmiten laulaen, mutta jos aamenta ei lauleta, jokainen lausuu sen. ja voi itsekin siunata itseään ristinmerkillä.

Jumalanpalveluksen päätössiunaus päättyy alkusiunauksen sanoihin, joihin seurakunta laulaa saman aameneen tai lausuu sen. Siunaussanoina käytetään tavallisesti ns. Aaronin siunausta, jolla lopuksi siunaan teidät. Se löytyy Raamatusta 4. Mooseksenkirjan 6.luvusta. Siunaus jakautuu kolmeen osaan. 1.osassa toivotetaan siunausta ja varjelusta. Se tarkoittaa Jumalan huolenpitoa, jonka varassa itse asiassa olemme elämän joka hetki. Uusi katekismus sanoo siitä, että Jumalan armo ja hyvyys ympäröi meidät. Herran varjelus on todellista silloinkin, kun emme sitä itse tunne tai huomaa. 2. toivotuksessa pyydetään Jumalaa kirkastamaan kasvonsa.  Jos joku tumma hahmo lähestyy meitä syyspimeässä, me säikähdämme, vaikkemme mörköjä pelkäisikään. Mutta jos lähestyvä ihminen valaisee taskulampulla kasvonsa meitä lähestyessään, emme pelästy, koska tunnistamme hänet. Jumala näyttää meille kasvonsa Jeesuksen persoonassa. Jumala on sellainen kuin Jeesus. 3. toivotaan Jumalan kääntävän kasvonsa ja antavan rauhan. Tämän voi hyvin ymmärtää Jumalan Pyhän Hengen toiminnaksi. Kaukainen ja pelottava Jumala tulee meitä lähelle Jeesuksessa ja Pyhän Henkensä kautta hän asettuu meihin asumaan ja antaa meille turvallisen mielen – rauhan.  Näin siunaukseen sisältyy sama kolminaisuuskaava, johon siunaus päättyy ja pappi piirtää ristinmerkin seurakunnan ylle. Seurakuntakin voi siunata itsensä samalla merkillä. Pappi voi laulaa tai lausua siunauksen. Tänään minä laulan siunauksen ja te laulatte kolminkertaisen aamenen.

Seurakunta ottaa siunauksen vastaan seisten, paitsi jos on sairas tai liikuntakyvytön. Seisomaan nouseminen on yleensä jumalanpalveluksessa Jumalan kunnioittamisen merkki, mutta tässä tapauksessa se on lähtemisen alkua. Että voi lähteä liikkeelle, täytyy nousta ylös. Meidät lähetetään jumalanpalveluksesta Jumalan siunauksen saattelemana elämän arkeen. Koulussa lähetetään päivänavauksesta arkiseen koulutyöhön. Siinäkin tarvitaan siunausta. Jumalanpalveluksessa on lisäksi päätössanat. Ensimmäinen vaihtoehto lähettämissanoiksi on hyvin lyhyt ja ytimekäs – ei mitään jaaritteluja tarvita. Mutta on hyvä ymmärtää, että meidät Jumalan sanan siunauksen vastaanottaneet lähetetään levittämään iloa ja valoa ympärillemme.  Jokainen kastettu on kutsuttu Jeesuksen todistajaksi. Sanoin ja varsinkin ystävällisin teoin voimme levittää hyvää mieltä ympärillemme.

 

Nouskaa vastaanottamaan Herran siunaus.