Synninpäästö

Virastohartaus 29.1.02         Virsi 537:1,3,5

 

Kristillisen jumalanpalveluksen vastaus ihmistä alati kaivavaan syyllisyydentuntoon on synninpäästö. Se kuuluu puolestaan osana yläkäsitteeseen yleinen rippi, joka alkaa kehotuksella synnintunnustukseen ja jatkuu synnintunnustuksena päätyäkseen synninpäästöön eli anteeksiantoon.

Kristillisessä elämässä synnintunnustus ei ole monologi, huuto tyhjyyteen mykälle Jumalalle, joka ei vastaa. Hän on jo vastannut. Hän on antanut seurakunnalleen avainten vallan, jolla synnit voidaan julistaa anteeksi. Mikään mu instanssi tässä maailmassa ei voi julistaa syntejä anteeksi eikä edes yritä tehdä sellaista kuin kristillinen seurakunta. Teemme sen Jumalan antamalla vallalla, sillä vallalla, jonka Jumala antoi Vapahtajallemme Jeesukselle, joka puolestaan siirsi vallan seurakunnan käyttöön. Seurakunnassa on oikein erityinen virka tätä vallankäyttöä varten, papin virka. Psykoterapiassa ihmistä autetaan itse löytämään apu sielunelämänsä rikkinäisyyteen. Moni ihminen tarvitsee sellaista apua. Kemiallisilla lääkevalmisteillakin voidaan auttaa ihmistä, mutta syyllisyyttä Jumalan edessä se ei poista. Siihen tarvitaan jumalallista anteeksiantamusta. Jumalanpalveluksessa tämä jumalallinen sana välitetään ihmisen kuultavaksi ja vastaanotettavaksi yleisessä ripissä. Yksityisen ripin synninpäästö on voimakkaan julistava, sanamukaisesti absoluutio = ehdoton syntien anteeksianto. Usein jumalanpalveluksessa on käytetty optatiivista armonvakuutusta = Jumalan auttakoon sinua ja antakoon anteeksi. Se on vähän toivotuksen luonteinen lupaus, jota toki voidaan perustella Jumalan sanalla. Jumalanpalvelusuudistuksen myötä jumalanpalveluskäytössä on lisääntynyt deklaratiivinen synninpäästö: minä julistan syntisi anteeksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Indikatiivinen synninpäästökin on enemmän kuin toivotus: Jumala antaa syntisi anteeksi Jeesuksen Vapahtajamme sovitustyön tähden. Julistava sanamuoto korostaa synninpäästön henkilökohtaisuutta, ja sitä voidaan käyttää erityisesti silloin, kun seurakunta on osallistunut synnintunnustukseen hiljaisessa rukouksessa.

Jumalanpalvelusoppaan mukaan yhteisen ripin johtaja lausuu synninpäästön, sitä ei siis toimita liturgi, jolla on paljon muuta tehtävää jumalanpalveluksessa eikä diakoni tai seurakuntalainen, joilla on omat tehtävänsä, vaan ns. avustava pappi. Synninpäästönä käytetään Jumalanpalvelusten kirjassa olevia vaihtoehtoja. Papit ovat niin villejä ja omapäisiä, että ilman tätä rajausta synninpäästön sanoina kuultaisiin vaikka minkälaisia murjaisuja. Pelkäänpä, että tästä säännöstä tullaan poikkeamaan, ei vain hyvästi vaan myös pahasti.

Synninpäästön yhteydessä pappi voi tehdä ristinmerkin. Seurakunta ottaa vastaan synninpäästön lausumalla tai laulamalla aamenen (ja tekemällä ristinmerkin). Aamenen laulaminen on suositeltavaa, koska se ilmentää vastauksen kiitosluonnetta.

Rippi voidaan laulaa virtenä. Se on virsi 279. Seurakunta laulaa säkeistöt 1,3 ja 5, minkä jälkeen ripin johtaja laulaa synninpäästönä saman virren 6. säkeistön. Tämän jälkeen seurakunta laulaa aamen-säkeistön (7.säkeistö). Aamen –säkeistö on samalla ripin kiitosrukous, joka on muutenkin uudistukseen kuuluva muutos entiseen käytäntöön. Synninpäästöön siis liittyy kiitosrukous, joka voidaan lukea yhteen ääneen (kts. vkl 715-717) Yhteisesti luetun kiitosrukouksen jälkeen aamenta ei lausuta. Mikäli ripin johtaja lukee kiitosrukouksen yksin, seurakunta liittyy siihen aamenella. Kiitosrukous voidaan toteuttaa virtenä.

Ehdotan, että toteutamme nyt yhteisen ripin siten, että ensiksi tunnustamme syntimme itse kukin hiljaa Jumalalle. Sen jälkeen minä lausun synninpäästön ja teen ristinmerkin, ja tekin teette ristinmerkin ja laulatte kanttorin johdolla synninpäästön kolminkertaisen aamenen (Kanttorin poissa ollessa sanoisitte yksinkertaisen aamenen). Sen jälkeen minä luen kiitosrukouksen ja, johon te vastaatte lausumalla aamen.

Kaikkivaltias, armollinen Jumala on suuressa laupeudessaan armahtanut meitä. Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden hän antaa meille synnit anteeksi

ja lahjoittaa elämän ja autuuden. »Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.»

S Aamen. (laulettuna)

Kiitosrukous

Rakas taivaallinen Isä. Kiitos, että annat syntimme anteeksi Jeesuksen tähden. Auta meitä elämään armosi varassa. S Aamen.