Synnintunnustus

Kimpisen lukio 23.1.02       Virsi 510:1

 

Ilmoittauduin varusmiesaikanani vapaaehtoiseksi iltahartauksien pitäjäksi. Eräänä iltana siteerasin iltarukouksessa minulle tuttua iltavirttä: Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle, häveten Herra mä tunnustan sen, huono on ollut mun palveluksen. Vaan anna armosta anteeksi mulle, unhoita kaikki mun puutokseni, myös tämänpäiväiset rikokseni. Iltahartauden jälkeen alikersantti otti minut puhutteluun. ”Mitäs pahaa Perttilä on tehnyt?” Olin ihan hämilläni, kun en tiennyt tehneeni mitään pahaa. ”Pyysitte iltarukouksessanne anteeksi rikkomuksianne ja valititte huonoa palvelusta. Armeijassa pitää palvella hyvin eikä laiminlyöntejä sallita!” totesi alikersantti.

 

Täytyy myöntää, että olin omaksunut kristillisen tavan tunnustaa omaa huonouttani, vaikkei mitään erityistä ollutkaan tunnollani eikä varsinkaan sellaista, mikä olisi ollut varusmiehelle rike.

 

Tämänpäiväisen päivänavauksen aiheenani on synnintunnustus. Se liittyy seurakuntamme kasvatusohjelmaamme tänä vuonna, kun aiheena on jumalanpalvelus.

Sen lisäksi, että synnintunnustus kuuluu kristityn jokailtaiseen iltarukoukseen, kuuluu se myös osana jumalanpalvelukseen. Oikeastaan synnintunnustus edeltää jumalanpalvelusta. Varsinkin ehtoollisjumalanpalveluksilla on historiallinen perinne, jonka mukaan jokaisen ehtoolliselle osallistuvan on ripittäydyttävä ennen jumalanpalvelusta. Alun perin rippi tapahtui yksityisenä synnintunnustuksena ja synninpäästönä. Nykyään tällainen yksityinen rippi ei ole ehtoollisen edellytys, mutta yleinen rippi aina edeltää ehtoollista. Yleinen rippi tarkoittaa, että koko seurakunta yhtyy papin johdolla synnintunnustukseen, jonka jälkeen pappi julistaa synninpäästön.

Jumalaa vastaan olemme teemme syntiä joka päivä, tahtoen tai tahtomattamme. Vaikka olisimme kilttejä koululaisia, niin kilttejä, ettei meitä voitaisi syyttää salaisistakaan rikkomuksista koulun sääntöjä vastaan, Jumalan edessä olemme aina puutteellisia. Kouluvertausta käyttäen puutteellisuutemme johtuu siitä, että Pyhälle Jumalalle ei kelpaa mikään puute, täytyy olla täydellinen. Täytyy koko ajan saada pelkkiä kymppejä. Mutta itse asiassa Jumala ei edellytä meiltä kymppejä. Hän tietää, että sellainen vaatimus uuvuttaa ihmisen. Meidän ei tarvitse yrittää olla hyviä. Rehellisempää on tunnustaa puutteemme. Jumala on luvannut antaa meille anteeksi Jeesuksen tähden. Tällaista on kristillinen usko. Ei siis pyrkimystä olla niin nuhteeton, ettei tarvitsisi pyytää anteeksi, vaan pyytää anteeksi silloinkin, kun ei ole tietoisia rikkomuksia tunnolla.

Kirkossa synnintunnustukseen voidaan polvistua, vaikka meillä Suomessa ei nykyään ole polvistumispalleja, niin kuin etelän maiden kirkoissa kun siellä vierailette. Siellä polvistuminen onkin yleistä, meillä sen sijaan vain rukousta johtava pappi polvistuu. Meillä kuitenkin synnintunnustus lausutaan nykyään useimmiten yhteen ääneen.

Tämän päivänavauksen synnintunnustusta emme lue yhteen ääneen, mutta voimme ajatuksissamme yhtyä siihen (se on erityisesti nuorten jumalanpalveluksen synnintunnustus).   Synnintunnustuksen jälkeen julistan synninpäästön.

 

Taivaallinen Isämme. Sinä olet luonut meidät vapaiksi, mutta synti turmelee vapauden. Sinä et pakota meitä seuraasi. Kuitenkin sinä tahdot, että eläisimme lapsinasi. Me kuljemme usein omia teitämme ja välttelemme vastuutamme. Kuitenkin aavistamme elämän syvyyden ja rikkauden

paljastuvan vain sinun yhteydessäsi. Me tunnustamme syyllisyytemme ja pyydämme: Anna meille anteeksi itsekeskeisyytemme ja haluttomuutemme noudattaa sinun tahtoasi.

 

Synninpäästö

Jumala kuulee rukouksemme.

Hän antaa meille Jeesuksen tähden

kaikki syntimme anteeksi.