(”Minä uskon Jeesukseen Kristukseen,) joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt Mariasta.”

Katekismus/uskontunnustus keväällä 2001

Virret: 16: 1-3, 256, 532:1-3.

 

Tosi Jumala ja tosi ihminen

Joka sunnuntai tunnustamme tämän jumalanpalveluksessa, tai ainakin kasteessa ja konfirmaatiossa. Ehtoollisjumalanpalveluksessa eli messussa käytetään nykyään Nikean uskontunnustusta, joka on varsinainen jumalanpalvelustunnustus, jakamattoman kirkon yhteisesti hyväksymä tunnustus. Nikean tunnustuksessa vastaava kohta ilmaistaan näin: ”tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi.” Tämä uskontunnustuksen kohta on herättänyt epäilyä, ei täysin aiheetta. Onhan tämä kohta Raamatussa vain kahdessa paikassa, Matt. 1:18- ja Luuk. 1:26- . Paavali ei puhu koko asiasta. Kun asia kuitenkin mainitaan kahdessa evankeliumissa ja niissäkin toisistaan riippumatta, voi ajatella asian olevan alkukirkossa esillä. Maria ei kuuluttanut omia asioitaan turuilla ja toreilla. Hän säilytti jumalallisen salaisuuden vain itsellään. Maria ”painoi kaiken mieleensä ja mietti sitä usein”, Luuk. 2:19.

Neitseestä syntyminen on tietysti vastoin luonnonlakeja. Ottaisiko Jumala naisen vaimokseen ja olisiko Jumala ylipäänsä ajateltavissa sukupuolisena olentona? Siitä ei ole kysymys. Muslimien kanssa olemme siitä yhtä mieltä, ettei Jumala ole sukupuolinen olento. Se, mikä tapahtuu Marian kohdussa, on uusi luomus. Ensimmäistäkään luomista ei kukaan ole osannut selittää. Tosin puhutaan alkuräjähdyksestä, mutta kukaan ei osaa sanoa, kuinka alkuräjähdys on voinut syntyä. Jos ihmeet kielletään, niin silloin ei ole sijaa Jeesuksen yliluonnolliselle syntymäprosessille. Kuuluisa teologia Karl Barth kirjoittaa neitseestäsyntymisestä: ”Kyseessä on Jumalan suurteko. Enempää siitä ei voi sanoa. Varon tarkoin lisäämästä sanaakaan siihen, mitä on kirjoitettu. Jokin selitys tai historiallinen tulkinta olisi tässä mahdoton.”

Mikä sitten on tämän uskonkohdan sisältö?

 ”Sana tuli ihmiseksi.” Jumala tuli ihmiseksi. Se tapahtui ihmeen kautta. Kristus on tosi Jumala ja tosi ihminen. Kaksi persoonaa ovat yhdessä yksi Jumala, rajoittamattomina ja sekoittumattomina. Hän ei ole toisinaan Jumala ja toisinaan ihminen. Silloinkin kun hänen jumalallinen valtansa toteutuu, hän on kokonaan ihminen. Väsyneenä ja alakuloisena, heikkona, hän on kokonaan Jumala. Kristuksessa ovat Jumala ja ihminen tulleet yhdeksi. Tämä uskomme perustuu Raamatun ilmoitukseen, ei järjellisiin selityksiin.

Hän, joka on kaiken alku, tulee sikiöksi äidin kohtuun, syntyy, kasvaa ja kuolee. Hän, joka on luonut valtavan maailmankaikkeuden sanallaan, seisoo nikkaroimassa ja vasaroimassa isänsä verstaassa. Hän, joka kantaa kaiken sanansa voimalla, nääntyy ristinpuun painon alla. Hän, joka sanoo olevansa elämän leipä, näkee 40 vrk nälkää erämaassa. Elävän veden lähde itse pyytää janoissaan juotavaa Sykarin kaivolla. Hän, joka sanoo: ”Minä olen elämä”(Joh. 14:6), taivuttaa päänsä ja kuolee.

Niin ihmisen kaltainen kuin Jeesus olikin, hän oli synnitön (2 Kor. 5:21). Hänellä ei ollut perisyntiä. Sana perisynti tuskin tarkoittaa geneettistä perimää –sitähän Jeesuksella ei neitseellisen syntymän perusteella ollut - vaan perussyntiä, siis taipumusta pahaan. Jeesus ei tehnyt syntiä ajatuksin, sanoin eikä puhein. Jeesus oli kyllä kiusattu, mutta hän ei langennut (Heb. 4:15). Jeesus kysyi vastustajiltaan: ”Kuka teistä voi osoittaa, että olen tehnyt syntiä? ” (Joh. 8:46) Kuoleman hetkellä hänestä todistettiin: ”Tämä ei ole tehnyt mitään väärää” (Lk. 23:41).

 Jos Jeesus olisi ollut vain tosi ihminen, olisi maailma jäänyt pelastumatta. Hän ei olisi voinut sovittaa maailman syntiä.  VT kertoo, että Jumala itse tuli ihmisen hahmossa Mamren tammilehtoon ja ilmestyi Abrahamille. Mutta hän ei ollut ihminen, vaan Jumala. Hän e ilmestynyt Abrahamille maailman syntien sovittajana. Maailman Vapahtaja edustaa olemuksessaan sekä Jumalaa että ihmissukua. Hän edustaa Jumalaa ihmisten edessä (Joh. 3:16) ja ihmisiä Jumalan edessä: ”Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin myös kaikki ovat kuolleet ” (2 Kor. 5:15).  Tarvitsemme pyhää ja viatonta ylimmäistä pappia, joka kerta kaikkiaan uhrasi itsensä ( Hep. 7:26-27)

Kaiken kaikkiaan uskontunnustus ei ole totena pitämisen luettelo. Ei usko ole matematiikkaa, looginen ajattelukuvio, joka päättyy lausumaan, m.o.t. On kysymys Jumalan pelastustekojen luettelosta ja Jumalan ihmettelevästä ylistämisestä. Suuret ja ihmeteltävät ovat Jumalan teot. Niitä ei voi käsittää eikä selittää. Jos uskontunnustus olisi totena pitämisen asia, yhdelle ja toiselle uskontunnustuksen lausuminen voisi olla ylivoimaisen vaikea asia.

 

Oliko Jeesus kaikkitietävä ja kaikkivaltias?

Toisaalta Jeesus herättää ku9lleita eloon, hallitsee luonnonvoimia ja osoittaa jumalallisen voimansa. Toisaalta hän on avuton lapsi ja kokee väsymystä, nälkää ja janoa. Hänellä oli jumalallinen tieto (esim. Matt. 17:27). Lapsena hän ”kasvoi ja sai lisää viisautta” (Lk. 2:52). Paluunsa ajankohdasta hänellä ei kuitenkaan ollut tietoa. Sen tiesi Isä yksin (Mark.13:32). Joka tapauksessa Jeesus oli saamaa olemusta kuin Isä (Joh.10:30). Jeesus kyllä sanoo: ”Isä on suurempi kuin minä” (Joh.14:28), mutta se viittaa Jeesuksen alennustilaan. Athanasiuksen uskontunnustus toteaa, että kolminaisuudessa yksikään persoona ei ole toistaan suurempi eikä vähempi. Kenoosis -hymnistä (Fil. 2: 5-11) ilmenee, että Jeesus luopui ihmiseksi tullessaan jumalallisista ominaisuuksistaan, kuten kaikkivallasta ja kaikkitietävyydestä. Toisaalta siinä ei ole kysymys hänen olemuksestaan, vaan ilmenemismuodostaan. Hän vaihtoi iäisen valtiashahmonsa orjan muotoon. Jumala oli edelleen koko ajan ”täydellisesti hänessä” (Kol. 1:19). Pestessään opetuslastensa jalat (Joh.13) Jeesus sanoi: ”Te sanotte minua opettajaksi ja Herraksi. Aivan oikein, se minä olen. ”Hän oli opettaja ja Herra, mutta suoritti orjan työtä. Samaa tarkoittaa Fil.2. Kaikkitietävänä Jeesus luopui käyttämästä näitä ominaisuuksiaan. Kaikki alistettiin palvelemaan luomistyötä. Kiusaaja yritti erämaassa saada Jeesuksen käyttämään taivaallista valtaansa, muuttaa kivet leiviksi ja hypätä temppelin harjalta. Jeesus olisi voinut laskeutua ristiltä, mihin toinen ryöväri Jeesusta kiusasi. Jeesuksen sitoi ristille rakkaus, ei naulat.

Olisiko Jeesus voinut tehdä syntiä? Häntähän kiusattiin; olisiko hän voinut langeta? Kirkkoisä Augustinus vastaa asettamalla Adamin ja Kristuksen vastakkain: ”Adamin oli mahdollista olla tekemättä syntiä. Jeesuksen oli mahdotonta tehdä syntiä.”