Valtauoman suunnannäyttäjä

Lars Aejmelaeus: Paavali. Elämä ja kirjeet. Suomen Eksegeettinen Seura 2018. 486 s.

Tässä tapauksessa tein otsikon ennen kuin aloin kirjoittaa sisältöä. Pyörittelin mielessäni ajatusta, millä sanoilla Paavalin elämäntyötä voisi luonnehtia. Kari Kuula luonnehtii Paavalia häntä käsittelevässä monografiassaan kristinuskon ensimmäiseksi teologiksi. Ei se mikään huono nimi ole, mutta Aejmelaeusta lukiessani päädyin siihen, ettei Paavali varsinaisesti kirjoittanut mitään teologiaa. Hän pohti Jeesus-uskonsa olemusta Damaskoksen tiellä kokemansa kääntymyskokemuksensa ja niiden seurakuntien käytäntöjen valossa, joiden kanssa hän oli tekemisissä tai jotka hän oli suoranaisesti itse perustanut. Ainoastaan Roomalaiskirje on kirje, jossa hän ei pohdi Rooman seurakunnista kuulemiensa ongelmia ja anna niihin vastauksia. Mutta tässä kirjeessä Paavali kertaa muissa kirjeissä kehittämiänsä suuria ajatuksia ja valmistaa seurakuntia omaan tuloonsa. Hän odottaa itse asiassa Rooman seurakuntien tukevan hänen jatkossa länteen, aina Espanjaan asti suunnittelemaansa lähetystyötä. Tämä suunnitelma ei sitten toteutunut, koska Paavali jäi vankeuteen Roomassa ja koki ilmeisesti marttyyrikuoleman vuonna 60.

Uuden testamentin eksegetiikan pitkäaikainen professori, emeritus Lars Aejmelaus on koko tutkijanuransa ajan pohtinut niitä aiheita, joita tässä teoksessa tulee esille. Hän on jo aikaisemmin julkaissut tutkimuksistaan tieteellisiä tuloksia vahvasti perustelleilla lähde- ja kirjallisuusviitteillä. Nyt hänen julkaisemansa teos on yleistajuinen - ja lukemista helpottaen - kevyellä nootituksella varustettu versio koko hänen Paavalia koskevasta tutkimuksestaan. Tarkoituksena on antaa tavallisille rivikristityille mahdollisuus tutustua henkilöön, jonka kynästä on lähtöisin valtauoman omaksuma kristinusko. Jo Paavalin aikana puhumattakaan sen jälkeen on esiintynyt monenlaista kristinuskon tulkintaa ja syntynyt monia ryhmiä, jotka ovat katsoneet edustavansa aitoa kristinuskon tulkintaa. Paavalin aikana kysymyksessä oli ennen kaikkea vahva juutalaiskristittyjen verkosto, jolle Paavali oli suoranaisesti vihollinen. He olivat Jeesuksen seuraajia, joille kristinusko oli osa juutalaisuutta. Jos pakanakristityt halusivat kuulua Jeesusta Messiaana pitävien yhteisöön, heidän oli noudatettava juutalaisen lain määräyksiä ja heidät oli ympärileikattava. Vaikka Paavalikin oli syntyperältään aito juutalainen ja jopa perehtynyt juutalaiseksi rabbiksi, ei hän kääntymiskokemuksensa jälkeen enää nähnyt lain noudattamista kristityn pelastustienä, ei kreikkalaisen eikä juutalaisen. Hän oli itse noudattanut mielestään lakia ihan nuhteettomasti ollessaan uskonnoltaan juutalainen. Mutta nyt hän tajusi, että vain usko Kristukseen vanhurskauttaa eli tekee ihmisestä Jumalalle kelpaavan. Usko tarkoittaa liittymistä Kristukseen, kastetuksi tulemista ja uutta elämää Kristuksen sovituskuolemaan tukeutuen. Vanha on mennyt ja uusi on tullut sijalle. Kristinusko muodostaa Paavalin ymmärryksessä juutalaisuudesta erillisen uskonnon.

Kirjoittaja piirtää karkein vedoin Paavalin elämäkerran ja hahmottelee merkittävien tapahtumien ja kirjeiden kirjoittamisen ajankohdat kuin myös kirjeiden aitoperäisyyden. Osa Paavalin nimellä kulkevista kirjeistä eivät nimittäin ole Paavalin kynästä lähteneitä, vaan ehkä häntä ihailevien seuraajien, jotka myös esittelevät kristinuskon sisältöä. Tyyli ja sanasto sekä sisältö osoittavat kuitenkin myöhempää kirjoitusajankohtaa, minkä tutkija perustelee vakuuttavasi – eikä tästä asiasta ole enää tutkijoiden valtavirran mielessä erimielisyyttä. Paavalin nimi oli kuitenkin saanut sellaisen auktoriteetin, että hänen nimissään kirjoitetulla tekstillä oli arvostusta. Paavali ei itse tietenkään tiennyt kirjoittavansa mitään kanonista tekstiä vielä vähemmän kristillistä katekismusta, jossa annettaisiin systemaattinen kokonaiskuva kristillisen uskon sisällöstä. Tämä homma on jäänyt raamatuntutkijoille, joiden pitää katkelmallisista tiedoista ja rivien välistä hahmotella sen kristinuskon kokonaiskuva, jota Paavali välillä melkein mieleen juolahtaneista ajatuksista on sanellut kirjurille pääasian koskiessa ongelmaa, joka on ilmennyt seurakunnassa. Paavali ei voi tietää, että hänen hahmottelemansa kristinusko on se, johon loppujen lopuksi suurten ja arvostetuimpien kristillisten kirkkojen oppi perustuu. Aejmelaeuksen hahmotelmassa Paavali näyttäytyisi osoittautuvan luterilaiseksi, koska hänen vanhurskauttamisoppinsa on niin viimeistä silausta myöten aitoluterilainen, että Paavali opettaa peräti lahjavanhurskautta, vierasta vanhurskautta, joita termejä ei taideta muualla kristikunnassa käyttää. Kirjoittaja kuitenkin perustelee sanottavansa vakuuttavasti. Mutta kaikki suomalaiset tutkijat, joihin hän pääsääntöisesti viittaa, eivät näytä yhtyvän näihin perinteisiin ajatuksiin, joka perustuvat paljolti Room. 7: 7-24 tulkintaan. Nuorempi polvi näkee, ettei Paavali puhu itsestään näissä Roomalaiskirjeen jakeissa. Vanhemmat tutkijat ovat nähneet Paavalin syntisyytensä tunnustavana vanhurskaana. Ulkomaalaisten tutkijoiden kanssa ei tässä kirjassa käydä paljoakaan keskustelua, mikä johtunee siitä, että tutkimuksena tämä teos ei yritäkään osoittautua kansainvälisille markkinoille pyrkiväksi julkaisuksi. Sitä paitsi nykyään on paljon etevää suomalaista tutkimusta, joka kattaa pitkälle sen kirjon, mitä kansainvälinen tutkimus sisältää.

Aejmelaeus ei pyri intentionaalisesti tekemään mitään veret seisauttavaa tutkimusta tai hämmästyttäviä paljastuksia. Kaikki on oikeastaan jo niin perusteellisesti tutkittu, ettei mihinkään ole lisäämistä ja totuus on harvoin sitä, mitä otsikoissa tarkoitushakuisesti levitellään. Tavalliselle raamatunlukijalle on hyödyllistä lukea, miten kirjoitusprosessi Paavalin aikana syntyi ja kuinka Paavali joutui taistelemaan toisia kristittyjä, omaan etniseen ryhmäänsä kuuluvia vastaan. Paavalin perustamat Galatian seurakunnat lipuivat uskonkäsityksissään rippi-isäänsä Paavalia vastaan. Korintin seurakunta ei ollut Paavalin perustama, mutta vaikutettuaan siellä puolitoista vuotta hän koki sen jossain määrin omakseen. Aejmelaeus on tutkinut perusteellisesti Paavalin Korinttiin käymää kirjeenvaihtoa. Toisen Korinttilaiskirjeen loppuluvut 10-13 ovat hänen mukaansa se Kyynelkirje, johon 2 Kor. 2: 4 viitataan. 2 Kor. 6: 14 - 7: 1 on Aejmelauksen erehdyksessä 2 Kor -kääröjen sekaan pujahtanut teksti, joka ei edusta millään tavalla Paavalia eikä liity asiayhteyteen. Tämä johtunee siitä, että Korintissa ei oikein tykätty nuhteista, joita seurakunta sai Paavalilta ja kirje säilöttiin arkistoon, josta se vasta aikojen kuluessa kirjeen jo vähän rapistuttua pelastettiin. Toimittaja ei tehnyt tutkimustyötä, kuuluivatko kaikki tekstit samaan pakettiin, mutta hänen aikanaan niiden julkaiseminen ei enää ollut arkaluonteista, vaan ehkä suoranaisesti kunniakasta Korintille.

Roomalaiskirjeen 16. luku on kirjoittajan mukaan osa Efesoksen seurakunnalle lähetetyn Roomalaiskirjeen kopiosta. Kirjeen tervehdykset saajat eivät ehkä olekaan Roomaan muuttaneita efesolaisia, vaan kotiseudullaan edelleen vaikuttavia kristittyjä, jotka olivat tulleet Paavalille tutuiksi hänen viipyessään Efesoksessa kaksi ja puoli vuotta.

Aejmelaeuksen kirja on helppolukuinen (?) teos, johon ikääntynyt professori on tallentanut elämäntyönsä. Se on tosi ansiokas kokonaisesitys Paavalista ja hänen edustamastaan kristinuskosta, josta meidän uskonkäsityksemme ei poikkea muuten kuin että joiltakin osin tietomme ja ymmärryksemme on täydentynyt niiden opettajien ansiosta, jotka ovat Paavalin jalanjäljissä täsmentäneet oppi-isänsä systemaattiselta kannalta puutteelliseksi jäänyttä uskonoppia.

On hämmästyttävää, että tämä painava mutta yleistajuinen teologinen tutkimus puuttuu Lappeenrannan kirjastoista. Minunkin piti hakea kaukolainaa Åbo akademin kirjastosta. Väheneekö professorin arvovalta niin paljon hänen siirtyessään emeritukseksi, ettei hänen tekstiään enää arvosteta, vaikka tässä on hänen koko elämäntyönsä?

Itse tekstiin minä en ehdota muutoksia, jos ei nyt muutamia painovirheiden korjauksia, mutta toivoisin kyllä sana- , asia- ja raamatunkohtahakemistoa, joka auttaisi lukijaa palaamaan takaisin kiinnostaviin kohtiin.

Etusivu    Kirja-arvioinnit