Kristillinen kirja

Maarit Eronen ja Jane Jones: Kadun kukka. Prostituutiosta vapauteen. Päivä 2019. 175 sivua.

Enpä tiedä, olisinko tähän kirjaan tarttunut, ellei kirja olisi päätynyt vuoden kristilliseksi kirjaksi. Prostituutio on hyvin mediaseksikäs aihe. Seksuaalisuuteen liittyvänä aiheena sen on tabu, jota kristityn tulee paheksua synnillisyyden ydinmuotona. Madonna ja huora ovat ne ääripäät, jotka ilmaisevat jumalisuutta ja jumalattomuutta. Lukija tuntee itsensä hieman tirkistelijäksi lukiessaan huoran elämäkertaa. Kertojakin häpeää itseään eikä rohkene mainita nimeään. Toki hänellä on siihen hyvä syy, vaikkei suomalainen lukija nimestä paljon viisastuisi. Peitenimenä Kadun kukka antaa ymmärtää, että arvokas ja kaunis ihminen on tallattu kadun lokaan.

Kirjasta saa sellaisen käsityksen, että Kapkaupunki on erityinen paheen pesä. Siellä on parittajia, ihmiskauppiaita ja hyväksikäyttäjiä joka nurkalla. En pääse itsekään mihinkään siitä, että käynti Kapkaupungissa jäi mieleeni ikävänä muistona sattuneesta henkilökohtaisesta syystä. Kaupunki on turvaton niin satunnaiselle kävijälle kuin vakituiselle asukkaallekin. Viime mainitulle kaupunki on huono kotipaikka, mikäli elämän lähtökohdat ovat huonot eli kotona käytetään alkoholia ja/tai huumeita. Kun lapsi ei näe ympäristössään mitään muuta kuin erilaisia addiktioita ja särkyneitä koteja, niin ei hän voi kuvitella muuta olevan olemassakaan. On vain pakko yrittää sinnitellä ja tulla toimeen ja toivoa, että kävisi hyvin. Harvalle käy hyvin. Elinympäristö on myrkyttynyt lasten hyväksikäytöllä ja heitteille jätöllä. Näin kävi kadun kukalle. Äiti ja isä erosivat. Äiti hylkäsi lapsensa. Mummi ei hylännyt, mutta vietti juopottelevaa elämää. Suojattoman lapsen piti yrittää pärjätä yksin. Hyväksikäyttäjien metodina on antaa aluksi itsestään käsitys lapsen hyväksi toimivasta henkilöstä eli pettää häntä ja saada luottamaan itseensä. Sen jälkeen alkaa hyväksikäyttö. Lapsi joutuu orjan asemaan, jonka on myymällä huumeita ja itseään maksettava vuokraisäntänsä tai –emäntänsä vuokrat. Huumeet tuntuvat olevan normaali elämään kuuluva tapa kohdata elämän pettymykset. Alkoholinkäyttö ja tupakointi ovat niin ikään normaalia tapakulttuuria, joka addiktoi ja kuluttaa rahaa ja terveyttä.

Kun ihminen on aikansa elänyt orjana, hän edelleen luottaa kaikkea hyvää lupaaviin petkuttajiin ja kun sitten todellinen auttaja saapuu paikalle, luottaminen alkaa horjua. Juuri nyt olisi tilaisuus luottaa hyväntekijöihin, mutta ihminen ei enää usko, että hyvää tarkoittavia auttajia on olemassa. Näin käy Kadun kukalle, joka ei hyvissä ajoin luota auttajiinsa, vaan pakenee entiseen elämäänsä, joka menee yhä enemmän pieleen. Turvakotiin ja katkaisuhoitoon pääseminen tuottaa kuitenkin monen mutkan jälkeen tulosta. Lähelle hengen menoa joutunut seksiorja alkaa hiljalleen luotta auttajiinsa. Hän toipuu. Hän saa työtä ja itse ansaitsemansa toimeentulon. Kristillisen kirkon auttajat, joihin kuuluu myös kirjan toinen kirjoittaja, ohjaavat kaltoin kohdellun itsenäiseen elämään ja turvattuun toimeentulon. He ohjaavat tuhlaajatytön myös Jeesuksen luo. Tässä näyttää käyvän niin kuin rippikoulussa tuhlaajapojan tarinaan syvennyttäessä: viivytään niin kauan paheellisessa elämässä, että mielenkiinto herpaantuu siinä vaiheessa, kun poika palaa isän luo.

Tuhlaajatytöstä tulee lopuksi Kristuksen todistaja ja toisten auttaja. Varmemmaksi vakuudeksi kirjoittajat ja kirjan julkaisijat vielä kehottavat lukijaa tekemään ratkaisunsa ja kääntymään Jeesuksen puoleen. Siitä syntyy vuoden kristillinen kirja. Toivoa sopii, että niin kävisi myös monelle lukijalle. Valitettavasti kristillisen kirjan julkaisu on jäänyt kirjallisuustapahtumien ulkopuolelle, marginaaliin, jossa kirja leviää lähinnä sisäpiiriin, lukijoille, joille sanoma on ennestään tuttu. Tämä ei tietenkään ole kirjoittajien vika, mutta ehkä minä olisin jättänyt tuon lopussa olevan käännyttämisen ja suostuttelun pois. Kirja pitäisi olla kirja ja lähetystyön markkinointi toinen, toki tärkeä ja tarpeellinen asia.

 Etusivu    Kirja-arvioinnit