Matkaoppaana Arne ja Apostolien teot

Arne Falk-Rønne: Paavalin tiellä. Matka apostoli Paavalin jäljillä. Gummerus 1967. 375 s.

Kirjastosta varaamiani kirjoja odotellessa osui silmäni vaimoni hyllyssä olevaan kirjaan, jossa on omistuskirjoitus: Yrjölle sydämelliset onnentoivotukset 23.3.70. Anoppi ja kälyt.

Kirja näyttää edustavan mennyttä aikaa, mutta täytyypä vilkaista, kun on noin mielenkiintoinen aihe ja omistuskirjoitus apelleni hänen syntymäpäivänään. Joskus kirjan ikä voi tuoda lisää mielenkiintoa niin kuin tässä tapauksessa. Kirja näyttää löytyvän myös Heilikirjastoista! Kun Falk-Rønne kirjoitti tätä kirjaa, laadin minä samaan aikaan graduani samasta aiheesta, tosin otsikolla Kristinuskon leviäminen Vähään-Aasiaan. Tanskalainen matkakirjailija on kiertänyt Välimeren rantavaltioita aikana, jolloin maailma oli erilainen kuin tänään. Pyhän maan pyhät paikat ovat vielä Jordanian valtakuntaa, Syyriassa ei ole sotaa, Kyproksella hallitsee Makarios, jonka toimittaja/kirjailija muuten tapaa lentokoneessa. Turkissa on vapaamielisempi hallitus kuin tämän Erdoganin valtakunnassa, Italiassa on valuuttana liira, Malta on vasta hiljattain itsenäistynyt.

Arne Falk-Rønne, joka on sodan jälkeisinä vuosina toiminut oppaana ja myöhemmin toimittajana ja valokuvaajana, kiertää apostoli Paavalin jalanjälkiä 60-luvulla. Matkaoppaana on Uusi testamentti, eritoten apostolien teot, jossain määrin toki Paavalin kirjeetkin. Matka alkaa tietenkin Tarsuksesta (kirjoittaja käyttää Raamatusta poikkeavaa, usein nykyään yleisestyi käytössä olevaa kirjoitustapaa), Paavalin kotikaupungista, johon hänen isänsä oli muuttanut ja ostanut itselleen Rooman kansalaisuuden. Lapsena Paavali tutustui kotikaupunkiinsa ihan ”kyökin puolelta” eli tunsi kotikaupunkinsa elämän tavallisena tekstiilitehtailijan (teltankutojan) poikana. Tarsus oli Paavalin aikaan osa Rooman valtakunnassa sijaitsevaa, nykyään Turkin valtakuntaan kuuluvaa Kilikian maakuntaa, jossa sijaitsi suurehko juutalainen diasporaseurakunta. Kirjailija haastattelee paikallisia asukkaita ja ottaa tuntumaa nykyisten paikallisten asukkaiden elämään. Maailma on toki muuttunut kahdessa tuhannessa vuodessa myös Tarsuksessa, mutta on se paljon lähempänä apostolin elämää kuin kirjoittajan tanskalainen kotiseutu.
Paavali lähetettiin rabbikouluun Jerusalemiin, jossa hän tunnetusti kasvaa kiihkomieliseksi ortodoksijuutalaiseksi. Tästä kertoessaan kirjailija on siirtynyt asumaan Jerusalemiin eläyttyäkseen siihen ympäristöön ja niihin olosuhteisiin, joissa Paavali eli. Myöhemmin kirjoittaja asuu myös jonkin aikaa Tel-Avivissa kirjoittaessaan Paavalin vankeusajasta
Kesareassa. Kirjoittaja törmää juutalaisiin maahanmuuttajiin. Yksi tapauskertomus kertoo Jemenin juutalaisista, jotka evakuoitiin 40 000 hengen joukkona uuteen (vai pitäisikö sanoa vanhaan ?) juutalaiseen isänmaahansa.

Kuva teoksesta Arne Falk-Rønne, Paavalin tiellä.

Roomalainen tie, Via Egnatia, jota pitkin Paavali on askeltanut kuvassa näkyvästä (Kreikan) Neapoliista (nykyinen Kavalla) kohti Filippiä, johon hän perusti ensimmäisen kristillisen seurakunnan Euroopan maaperällä.

Paavalin askelissa edetään kuitenkin aikajärjestyksessä. Kun on käyty ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanuksen oletetulla kivityspaikalla, jossa kiihkomielinen Saulus (Paavali) oli todistajana, lähdetään Jordaniasta vuokra-autolla kohti Damaskusta. Saulus kääntyy vainoajasta kristityksi Damaskoksen Suoralla kadulla, joka kaupungista löytyy vieläkin. Galatalaiskirjeessä Paavali mainitsee lähteneensä ”Arabiaan” paettuaan Damaskuksesta. Kirjoittajan mukaan Arabia tarkoittaa Jordaniassa sijaitsevaa Petran autiomaakaupunkia. Seuraa seikkaperäinen kertomus Petran historiasta ja nabatealaisten elämästä ajanlaskun alussa.

Kääntymyksen kokenutta hellenistijuutalaista seurataan vielä hänen kotikaupunkiinsa, mistä Antiokian seurakunnan johtaja Barnabas kutsuu hänet kotikaupunkiinsa.  Seuraa seikkaperäinen selostus Syyrian Antiokiasta, suurkaupungista, josta kasvoi pakanalähetyksen perustava seurakunta.  Seurakunta lähetti kolmen hengen ryhmän Barnabaan kotisaarelle Kyprokseen. Kirjoittaja kulkee seurueen mukana Paavalin jalanjälkiä samalla kun kerrataan Kyproksen historiaa ja merkitystä aikana, jolloin saari muodosti itsenäisen valtakunnan Makarioksen johdolla. Tämä kertomus on osa ns. Paavalin ensimmäistä lähetysmatkaa, jolla Paavali oli vielä matkaseurueen varajohtajan asemassa. ainakin Pafoon asti. Siellä Paavalin karismaattinen lahja nostaa hänet kuitenkin johtavaan asemaan apostolien Barnabaan ja Markuksen ohi. Matkan jatkuessa Turkin Anatoliaan ja Galatiaan. Tällä matkalla kirjailijalla on mukanaan myös norjalainen vaimonsa; oppaana toimii kuitenkin nykyturkkilainen autonkuljettaja. Matka on pientä seikkailua ja mukana on hauskoja yllätyksiä. Välillä ollaankin Arnen jalanjäljissä eikä Paavalin, mutta ei se haittaa.

Turkki oli Paavalin aikaan Vähä-Aasiaa. Aasian maakunnan pääkaupunki oli Efesos. Siellä ei olla vain Paavalin jalanjäljillä, vaan myös apostoli Johanneksen ja Jeesuksen äidin Marian, joiden kerrotaan vaikuttaneen Efesoksessa, tosin Paavalin vierailujen jälkeen. Efesoksen suurkaupungin elämää kuvataan tarkkaan niin kuin vain paikan päällä ollessa on luontevaa tehdä. Ns. toinen lähetysmatka johti kuitenkin yllättäen Trooaan, muinaisen Troijan kautta Eurooppaan. Kirjoittajan mukaan Paavalin sairastama tauti oli malaria, minkä tähden hän hakeutui malarian vaikutusalueen ulkopuolelle. Euroopan puolella kirjoittaja perehdyttää lukijansa Filippin, Tessalonikan ja Berean seurakuntien perustamiseen. Matka jatkuu Ateenaan, jota kuvataan tarkasti. Käy ilmi, että Ateena oli kristillisen sanoman julistajalle kovaa maaperää. Tunsiko Paavali epäonnistuneensa, vaikka Apostolien tekojen mukaan piti siellä merkittävän Areiopagi-puheensa? Seurakunta jäi perustamatta ja matka jatkui Korinttokseen (kirjoittajan käyttämä ortografia!). Sinne mennään kuitenkin Eleusioksen kautta eikä matkaopas malta olla kuvaamatta Eleusioksen mysteerejä, mikä on ehdottoman tarkoituksenmukaista, jos asiat halutaan nähdä siltä kantilta, millä apostoli Paavali ne näki ohi kulkiessaan.

Korinttos on laaja lukupaketti, Paavalin työn kannalta yksi tärkeimpiä kohteita. Siellä Paavali vaikutti puoli vuotta. Ja Efesoksessa peräti kolme vuotta. Paavali saattoi asua Priskillan ja Akylaan luona, jotka olivat hänen työtovereitaan sekä seurakunnassa että työelämässä. He olivat teltantekijöitä. Näihin aikoihin Paavali oli jo kasvamassa koko maailman apostoliksi, sillä hän kirjoitti merkittäiviä kirjeitä, jotka otettiin myöhemmin Uudeksi testamentiksi kutusuttuun pyhien kirjojen kokoelmaan. Paavalin kirjeet olivat kokoelman vanhin osio, vaikka ne sijoitettiinkin toiseksi osioksi evankeliumien jälkeen. Myöhemmät kirjoitukset palasivat historiallisten tapahtumien aikajärjestyksessä aiemmin kirjoitettujen edelle. Mitään Uuden testamentin teologiaa yhtä vähän kuin johdanto-oppiakaan on turha yrittää etsiä Falk-Rønnen sivuilta. Teologinen hiusten halkominen tässä yhteydessä saattaisi tuntua tarpeettomalta saivartelulta, jossa ’puiden paljous hämärtää metsän’. Ehkä Pastoraalikirjeiden sijoittaminen historiallisen Paavalin aikajanaan saattaa tuntua liian kritiikittömältä ja oletus, että Paavali olisi viettänyt Roomassa kaksi aikajaksoa, joiden välissä hän olisi käynyt Espanjassa lähetysmatkalla.

Paavalin neljättä lähetysmatkaa, matkaa tutkintovankeuteen Roomaan, seurataan tarkasti. Saa hyvän kuvan sen ajan meriliikenteestä ja matkan varrelle sijoittuneista paikoista. Maltalle turistimatkalle lähteville tekisi ihan hyvää lukea nämä sivut samoin kuin Napoliin menevien Pozzuolia (Puteoli) koskevat sivut. Roomaa kirjoittaja selostaa ihan niin kuin hän on ilmeisesti selostanut lukuisille turistiryhmille oppaana toimiessaan. Vaikka minullakin oli opaskirja Roomassa käydessäni, näyttää siltä, että olen jäänyt paljosta paitsi. No, Rooma on kyllä niin suuri kokonaisuus, että siinä jää raapaisemaan aina pintaa.

Joka tapauksessa kannattaa lähteä matkalle aina pienellä tutkimusmatkailijan mielellä. Ja jos matkaa tekee Paavalin askelissa, niin saa samalla syventää omaa uskonelämäänsä. Kirjassa on myös hyvä kuvitus, onhan kirjoittaja samalla valokuvaaja.

Etusivu    Kirja-arvioinnit