Älylaitteet tyhmentävät

Juha T. Hakala: Tylsyyden ylistys. Ikävystyneisyys on luovuuden alku. Alma Talent 2018. 185 s.

 

Elämä tuntuu välillä tylsältä. Ei ole mitään tekemistä – tai ei ainakaan järkevää tekemistä. Tähän on nykyään keksitty ratkaisu: älylaitteet ja viihdekoneisto. Nyt ei jää tyhjää aikaa. Ongelma voi tosin kääntyä päälaelleen. kun ei aikaa jää edes tuiki tärkeään lepoon. Nuori näppäilee puhelintaan yötä myöten. Se sukupolvi, joka tästä autuudesta pääsi nauttimaan, on itse asiassa jo kasvanut aikuisikään. Ongelma on siis lisääntymään päin, varsinkin kun älylaitteita käyttämätön sukupolvi siirtyy nurmen alle.

Kasvatustieteen professori Hakala luettelee samoja ihmetyksen aiheita, mitä itse kukin olemme voineet havainnoida. Mennään vaikka rautatieasemalle, niin kaikki hipelöivät älylaitteitaan, paitsi ne, joilta se vielä puuttuu ja ne, jotka odottavat akun lataamista, kun ei lähettyvillä ole töpseliä tai varavirtalähdettä ei tullut mukaan tai se on vielä hankkimatta. Huippu oli yksi tyyppi, joka pelasi junassa tietokonepeliä ja piti samalla  polviensa välillä puhelinta. Puhelimeen pitää näet aina vastata ja ehkä sitä pitää vähän välillä hipelöidäkin. Muutamat kävelevät puhelinta käyttäessään päin punaisia. Puhelimen käyttö vaatii keskittymistä. Englannin kielessä on kuulemma jo oma terminsä kävelysomettajalle: Wexting (Walking while texting).  Aikuisilta voisi odottaa, että he osaavat rajata puhelimen käyttöä. Lapset eivät välttämättä osaa, ja jos eivät aikuiset näytä mallia, niin tärkein oppimisen tuki jää puuttumaan, mallioppiminen. Yleiseksi kasvatuspuheenaiheeksi on kuitenkin tullut se, että lapsille pitää laittaa rajat tietokoneen ja pelikoneiden käytölle. Toisaalta on vanhempia, jotka ihastelevat sitä, kun kolmivuotias osaa jo sujuvasti hipelöidä puhelinta. Onpa heillä etevä lapsi, varmaan tulevaisuuden suuri ihme.

Älylaitteiden käyttö on koukuttavaa. Pelit on laadittu sellaisiksi, että ne houkuttavat. Someohjelmat myös ilmoittavat aina piippauksellaan, että nyt tuli viesti. Ikään kuin se vaatisi aina ja heti reagointia. On tykkäystä tökkäystä ja vilkutusta. Onkohan se aikuismaista toimintaa? No, kun se kone sitä toivoo. ”Kirves heiluttaa miestä eikä mies kirvestä”, voi sanoa ja laitta kirveen tilalle sanan älylaite.

Hakala ei ole kirjoittanut kirjaansa vain kuvatakseen tätä älylaitteen hallitsevuutta nykyihmisen elämässä. Hänen pääviestinsä on se, että älylaitteen runsas käyttö tukehduttaa luovuutta.  Siitä on olemassa jo todistettua aineistoa, että näin käy. Ihmiselle on itse asiassa hyväksi, ettei välillä ole mitään tekemistä. Tylsyys ja ikävystyneisyys on keksintöjen ja oivallusten hautomo. Ihmiselle on hyväksi, että välillä aika käy pitkäksi eikä voi tehdä muuta kuin odottaa, että taas tapahtuu jotain. Lukuisat keksinnöt, tieteen ja taiteen aikaansaannokset ovat saaneet alkunsa ikävystyneisyyden tunteesta.

Olisi luullut, että kasvatustieteen professori - jos kuka - markkinoi älylaitteita tienä edistykseen. Ei, hän on perustellusti vastavirtaan kulkija tässä uudeksi tavaksi muodostuneessa älylaitekulttuurissa.

Etusivu    Kirja-arvioinnit