Uskonto monimuotoistuu

Jumalan paluu 2000-luvulle. Toimittaneet Jaana Hallamaa ja Timo Koistinen. Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura 2019. 121 s.

Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran jäsenilleen vuosimaksua vastaan lähettämä julkaisu kertoo uskonnollisuuden kasvusta vastoin yleistä odotusta, jonka mukaan maallistumiskehitys johtaa uskonnollisuuden häviämiseen ja vaipumiseen historian hämärään. 1900-luvun lopussa monet yhteiskuntatieteilijät ja eurooppalaiset filosofit alkoivat puhua Jumalan ja uskonnon paluusta. Näitä ilmiöitä ja teemoja käsitellään tässä artikkelikokoelmassa, joka pohjautuu marraskuussa 2018 pidetyn symposiumin esitelmiin. Teologien ja uskonnonfilosofien lisäksi mukana on tutkijoita kulttuurin- , historian- ja yhteiskuntatutkimuksen aloilta. Tarkastelun kohteena on erityisesti empiirinen uskonto, lähinnä kristinusko.

Kansainvälisessä politiikassa uskonnot näkyvät nykyään monin tavoin. Monien väkivaltaisten konfliktien taustalla vaikutta islam ja siitä nouseva jihadistinen terrorismi, joka on johtanut pakolaisuuden ja siirtolaisuuden kasvuun. Pelätty ”islamisaatio” on voimistanut kristillis-nationalistisia äänenpainoja Euroopassa. Kristillisen identiteetin korostaminen on tässä yhteydessä merkinnyt yhtäältä islamin ja toisaalta liberaalin maallistuneen ajattelun vastustamista. Ilmiö näkyy esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa, mutta siitä on merkkejä myös Suomessa. Monet kirkkojen edustajat ovat vedonneet julkisesti ihmisiin suvaitsevaisuuden ja hädässä olevien pakolaisten auttamisen puolesta.

Yhdysvaltain nationalistisella konservatiivisella kristillisyydellä on ollut merkittävä vaikutus maan politiikkaan Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ortodoksisesta kirkosta on tullut venäläisen kulttuurin ja politiikan merkittävä vaikuttaja. Ortodoksisen tradition paluu ja islamin leviäminen Venäjällä ovat rinnakkaisia ilmiöitä, joita yhdistää pyrkimys sanoutua irti maallistuneesta lännestä. Euroopan perinteiset kristilliset kirkot ovat menettäneet jäseniään 1900-luvulla. On arvioitu, että kristinuskon keskus on siirtynyt Euroopan ulkopuolelle Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan, joissa erityisesti helluntailais-karismaattiset liikkeet leviävät nopeasti. Sen sijaan Euroopan maallistuneissa maissa yhä useammat ihmiset määrittelevät itsensä uskonnottomiksi. FT, dosentti Teemu Tairan mukaan uskonnon paluun rinnalla voidaan puhua ateismin paluusta.

Uskontoa ja teologiaa edustavat aiheet eivät ole nykyfilosofiassa erityisen suosittuja. Merkkejä Jumalan ja erityisesti metafyysisen Jumalan paluusta näkyy kuitenkin filosofiassa. FT, professori Sami Pihlström kirjoittaa klassisista jumalatodistuksista ja metafyysisestä teismistä. TT Lauri Kemppainen esittelee Yhdysvalloissa käytävää filosofis-teologista keskustelua, joka koskee mm. aborttilainsäädäntöä, feminismiä  sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaa. 2000-luvulla uskonetiikan omaleimaisin osa-alue näyttäisi olevan juuri seksuaalietiikka. TT, professori Jaana Hallamaa tarkastelee artikkelissaan Jumalan paluuta sukupuolieron korostamisena. Uskonnollisen kielenkäytön ja argumenttien taustalla näyttää olevan jälkimoderniin yhteiskuntaan siirtymisen aiheuttamaa epävarmuutta, jota yritetään hälventää turvautumalla auktoritatiivisiin ja hierarkkisiin ajattelumalleihin.

Suomalaisessa luterilaisessa teologiassa eettisten ja yhteiskunnallisten kannanottojen on ajateltu pohjautuvat luonnolliseen moraalilakiin, joka ei riipu maailmankatsomuksesta. Liberalistiseen ideologiaan kuuluvaa käsitystä uskonnon ja politiikan jyrkästä erosta on pidetty virheellisenä. Uskonto ja teologiset ajattelumallit vaikuttavat politiikassa myös silloin, kun yhteyttä ei pidetä esillä. PhD, tutkijatohtori Johanna Vuorelma kiinnittää artikkelissaan huomiota suomalaisessa talouspoliittisessa keskustelussa käytettyyn retoriikkaan, jossa usko on ollut keskeinen käsite.  Tutkimus tarkastelee pääministeri Juha Sipilän johtaman oikeistohallituksen kielenkäyttöä.

On kuitenkin harhaanjohtavaa puhua uskonnon paluusta, sillä kristilliset symbolit, ajattelutavat, arvot ja käsitteet ovat erottamaton osa länsimaista kulttuuria. TT, dosentti Olli-Pekka Vainio esittelee artikkelissaan populaarikulttuurissa ilmenevää uskontokritiikkiä. Hänen tarkastelemansa esimerkit ulottuvat renessanssiajan kirjailijasta Francois Rabelais’sta uusimpiin tietokonepeleihin. FT, erikoistutkija Pekka Varjeen kriittinen analyysi Suomen Työväen Säästöpankin organisaatiouudistuksesta tarjoaa esimerkin pelastushistorialliseen myyttiin rinnastettavan ajattelumallin luomisesta ja sen käyttämisestä liike-elämässä  Ulf Sundqvistin johtajakaudella. Työväen Säästöpankki myytiin Kansallis-Osake-Pankille vuonna 1992.

Loppupäätelmänä tekisi mieli todeta, että Jumala ei ole kuollut, mikäli asiaa mitataan uskontojen kannatusten mittarilla. Kristinuskonkaan kannatus ei ole heikentynyt globaalilla tasolla. Uskonto on siirtynyt eteläiselle pallonpuoliskolle, osittain siellä tapahtuvan nopean väestönlisäyksen ansiosta. Länsimaissa uskonto ei ole kadonnut muuten kuin institutionaalisen uskonnollisuuden kannatuksen heikkenemisenä. Uskonnon vaikutus on usein piilevää. Uusateismi on osoituksena siitä, että vielä on olemassa sitä, mitä pitää vastustaa. Uskonnollisuus monimuotoistuu ja yhteiskunta polarisoituu suhteessa uskontoon.

 Etusivu    Kirja-arvioinnit