Teologisen tutkimuksen päivitys

 

Jaana Hallamaa, Kati Tervo-Niemelä & Isto Peltomäki (toim.): Teologia eletyn uskonnon tulkkina. Normatiivisuus ja uudistuvat metodit. Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura 2021. 221 s.

Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran artikkelit on koostettu esitelmistä, jotka pidettiin Teologian ja uskonnontutkimuksen päivillä vuonna 2020. Kirja jaettiin seuran jäsenille jäsenmaksun vastineeksi.

Kysymys teologian objektiivisuudesta ja puolueettomuudesta tieteellisenä oppiaineena on hyvinkin jo vuosisadan ajan vellonut aihe. Tutustuminen teologian harjoittamisen metodeihin todistaa vääjäämättömästi sen, että tutkimusta harjoitetaan tieteellisin menetelmin. Ne ovat erehtyneet, jotka ovat luulleet teologian tulevan tarpeettomaksi, kun uskonto kehityksen myötä katoaa maailmasta. Uskontohan ei ole kadonnut, vaan lisääntynyt ja samlla monimuotoistunut. Tutkittavaa riittää entistä enemmän. Niille, jotka toivovat teologisesta tutkimuksesta olevan hyötyä uskonnon totuusarvon puolustamisessa, on valtiolllisen teologistieteellinen tutkimus tuottanut pettymyksen. Tutkimus ei ole kirkkojen ja niiden teologisten tunnustusten puolestapuhuja.

Yliopistot eivät ole epäilleet teologisen tutkimuksen tieteellisyyttä, vaan tunnustaneet sen, että tutkimus on korkeatasoista ja tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävää.

Teologisen tutkimuksen tapa on kyllä vuosisatojen myötä vaihtunut. Enää ei niinkään keskitytä metafyysisen järkeilyyn Jumalan olemassolon selittämiseksi kuin ihmisten uskomuksiin ja käytänteihin perehtymiseen. Tutkimuksen painopisteen muuttumisesta kertoo sekin, että normatiivisuutta ei pidetää tieteen harjoittamiseen välttämättä sopimattomana. Onhan lääketieteessä ja oikeustieteessäkin normatiivisuutta, jota nimenomaan tavoitellaan sen sijaan, että sitä kaihdettaisiin. Kehittyvien metodien ja ja tutkimuksellisten lähestymistapojen myötä kysymys normatiivisuudesta saa uusia kerroksia. Teologian alalla on harjoitettu normatiivista tutkimusta ottamalla kantaa moraalisiin ja ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja osallistumalla ihmisten arkitodellisuutta koskveviin ja eettisesti tärkeisiin keskusteluihin. Uusia sävyjä tutkimus on saanut, kun kulttuurisia ilmiöitä on alettu tarkastella kontekstuaalisista näkökulmista ottamalla etäisyyttä suomalaiseen tai länsimaiseen kulttuuriin. Eeletyn uskonnon lähestysmistavaksi kutsuttu tutkimusote tarkastelee uskonnollisuutta sen ilmentymien muodoissa eikä historian kuluessa syntyneinä oppilauseina. Kontekstuaalisuus tarjoaa luontevan mahdollisuuden vertailla erilaisia uskontoperinteitä: teologiasta tulee komparatiivista. Komparatiivisuus on yksi uusi teologinen paradigma, jota kirjassa esittelee uusia uria teologisen tutkimukselle aukova Pasadenassa sijaitsevan Fullerin teologisen seminaarin opettaja, ”suomalaista” tutkimusta edustava professori Veli-Matti Kärkkäinen. Tässä artikkelissaan Kärkkäinen vain esittelee metodiaan. Käytännön sovellus löytyy hänen 2010-luvulla julkaisemastaan teossarjasta, jossa hän vertaa koko kristillistä traditiota nykypäivän kontekstuaalisiin ja globaaleihin teologioihin seekä juutalaisiin, islamilaisiin, buddhalaisiin ja hindulaisiin käsityksiin ja näiden suhdetta luonnontieteisiin.

TT Niko Huttunen soveltaa artikkelissaan systemaattisen teologian ja eksegetiikan menetelmien suhteen normatiivisia (!) johtopäätöksiä Päivi Räsäsen esittämien kannanottojen taustalla olevista raamatutlkinnan periaatteista. Jokainen tulkitsee Raamattua tavallaan vaikka luulee ja väittää olevansa tulkitsematta Raamattua.

Varsinaisesti kirjan toinen osa esittelee teologian uusia paradigmoja ja kehittyviä metodeja. Professori Risto Saarinen esittelee nimenomaan suomalaisen systemaattisen teologian metodia. Kirjoitus astuu tieteellisen teologisen tutkimuksen alueelle, mikä ei ehkä enää takarivin Taavia innosta. Kaupunkiteologia edustaa uutta tutkimushaaraa, jossa analysoidaan kaupunkimaisia kontekstejä, mutta osallistutaan myös käytännön toimintaan.

Kaikkien artikkelien tutkimuskohteet ja niitä edustavat tutkijat jääkööt nyt mainitsematta. Sen vain totean, että eläkepapinkin on hyvä pikkasen päivittää teologista ymmärrystään, koska maailma muuttuu.

Etusivu    Kirja-arvioinnit