Mentaalivalmennusta

Pekka Hämäläinen: Elämisen vimma ja syvä ilo. Opas täydempään elämään. Minerva 2014. 266 s.

Pekka kuuluu siihen sarjaan ihmisiä, jotka jaksavat nähdä joka asiassa hyvää niin kuin sekin kuluneen kaskun mies joka näki Paholaisessa hyvää: ”On se ainakin ahkera.” Voi olla, ettei ihan kaikessa ensi tuntumalta piile mitään hyvää. Mutta jälkikäteen ihminen voi kääntää tappiotkin voitoksi. Siis, jos haluaa oppia kokemastaan käpertymättä itsesääliin ja voivotteluun. Yksi Pekan suurista opettajista on rotusorrosta demokratiaan siirtyneen Etelä-Afrikan presidentti Nelson Mandela. Kärsittyään 27 vuoden vankeustuomion pahamaineisella Robben Islandilla Mandela ei hautonut kostoa, vaan valkoisen vähemmistön ja mustan enemmistön yhteistyötä. Uhriutumisen sijaan hän tavoitteli sovintoa ja anteeksiantoa. Ihmisestä itsestään on kiinni se, millaiseksi hänen elämänsä muodostuu. Hyvä tai huono elämä on valintakysymys. Asenne on tärkeämpää kuin se, mitä elämässä tapahtuu. Mandela puhuu valosta, joka on meissä kaikissa ihmisissä. Se on Mandelan mukaan Jumalan loisto, jota meidät on kutsuttu ilmentämään. Uhrin asemaan jääminen johtaa elämän mielen katoamiseen. Viha vie voimat, ihminen sairastuu fyysisesti ja psyykkisesti. Seurauksena on masennus, unettomuus ja paniikkihäiriö. Tämä kirja on kustantajan toiveiden mukaisesti yhteenveto kaikista niistä asioista, jotka kirjoittajalle ovat elämänkokemuksen myötä tulleet tärkeiksi. Tässä käsitellään paljon samoja asioita, jotka ovat tulleet jo edellisistä kirjoista tutuiksi. Muutamat tapauskertomuksetkin kuulostavat tutuilta. Mutta lukija voi itse etsiä kertomukseen uusia näkökulmia.

Elämä on usein epäreilua. Hommat eivät mene siten kuin oli suunniteltu. Ne menevät joskus ihan siihen jamaan, missä elämän usko ja ilo katoavat. Kirjoittaja rohkaisee kuitenkin käymään kohti pelkoja ja pettymyksiä. Hän haluaa ohjata syvän ilon lähteille. Niitä ovat ennen muuta kiitollisuus ja myötätunto. Parhaat ihmeet ovat aineettomia lahjoja. Ne tuovat hyvän mielen tullessaan. Elämän hyviä lahjoja emme voi jäädä vain yksin nauttimaan. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka tarvitsee yhteyttä toisiin ihmisiin. Sisäisesti vahva ihminen ei ole ulkoa ohjautuva, muiden määrittelemä miellyttämisenhaluinen suosiontavoittelija. Hylkäämisen pelko panee miellyttämään. Kiltille ja miellyttämisenhaluiselle käy huonosti. Itsekunnioitus katoaa ja sijalle tulee itseviha. Syvä ilo nousee turvallisuuden tunteesta ja hyväksytyksi tulemisesta. Se on luottamusta elämään ja uskoa hyvän voimaan. Menneistä pettymyksistä voi ottaa opiksi ja vaikeudet kääntää voitoksi.

”Maailman pisin matka on matka sisimpään”.  Tätä Dag Hammarsjköldin lausetta Pekka on miettinyt pitkään. Omat vahvuudet on helppo ottaa vastaan, mutta omien heikkouksien ja kipukohtien hyväksyminen aiheuttaa torjuntaa. Kipukohdat on kohdattava ja prosessoitava. Kateus, viha, pelko ja suru ovat ihmistä uhkaavia tuhovoimia. Tunteet on kohdattava aidosti ja rehellisesti. Suru poistuu vain suremalla. Kirjoittajan esimerkkitapaus on lapsensa tapaturmaisesti menettänyt jääkiekkoilija Jussi Markkanen.

Näe itsesi uudella tavalla. Harjoittele myönteisyyden taitoja. Itsensä näkeminen hyvänä, osaavana, kyvykkäänä, yksinkertaisesti ainutlaatuisena persoonana on hyvän itsetunnon merkittävin tekijä. Suuruuden esikuvia ovat Martin Luther King, Mahatma Gandhi, Dalai Lama, John F. Kennedy ja Fransiskus Assisilainen. Näihin persooniin liittyvät tapauskertomukset auttavat ymmärtämään, miten hyvien asioiden puolesta kannattaa taistella. Pekka kertoo myös oman tarinansa. Hän kasvoi kodissa, jossa ahdasmielinen uskonnollisuus tukahdutti elämän ilon. Lapselle se oli kasvualusta, joka ei antanut ponnistusvoimaa pärjäämiseen. Mutta näistäkin kokemuksista voi oppia. On valittava positiivinen selviytyminen negatiivisen uhriutumisen sijaan. Kannattaa ruokkia hyvää ja tehdä valintoja toivon puolesta. Mielikuvilla voidaan vaikuttaa siihen, mitä meille elämässä tapahtuu. Jos lähtee ”yrittämään vain parastaan” niin kuin nykyajan urheilijat tapaavat sanoa, ei pötkäise kovin pitkälle. Aivoille lähetetty pyyntö ei ole tarpeeksi selvä eikä päämäärähakuinen. Se sisältää jo lähtökohtaisesti option epäonnistumisesta. On annettava selvä kuva: heitän ennätykseni, teen maalin. Tässä kohtaa aletaan siirtyä urheilun mentaalivalmennuksen puolelle. Kirjoittajalla on merkittävä kokemus tästä toiminnasta. Mielikuvatyöskentelyssä tehty urheilusuoritus vie hyvään tulokseen. Tappiokin jää tappioksi vain silloin, kun antaa periksi eikä nollaa epäonnistumistaan. Huippu-urheiluun tämä pätee erinomaisen hyvin. Meikäläiselle tavalliselle pulliaiselle riittänee kyllä hyvin se mentaalivalmennus, että minä yritän vain voittaa itseni. Luulen, että se riittää Pekallekin omiin urheilusuorituksiin, vaikkei hän siinäkään kovin vähään tyydy. Hän juoksee maratonin kaveriensa kanssa. Tämä on haaste itsensä vähättelijöille.  Mutta ilman harjoittelua ei kannata yrittää maratonia.

Mahatma Gandhia Pekka esittelee vastapuolta kunnioittavan keskustelun edustajana.  Gandhi luopui nimenomaan kansalaistottelemattomuudesta, koska se ei ole tarpeeksi vastapuolta kunnioittavaa. Hän nosti strategiakseen totuuden voiman. Kunnioittava dialogi ei käännytä, ei mitätöi vastapuolta. Se etsii totuutta kertomalla vilpittömästi omista näkemyksistään samalla kun se kuuntelee vastapuolta. Totuuden voimasta erilaisuudet kohtaavat. Tällaista keskustelua tarvittaisiin Suomen kirkossa, jossa tasa-arvoisesta avioliitosta käytävä keskustelu on kehittynyt poteroiden kaivamiseksi ja omien näkemysten toitotteluksi, niin että vastapuolen kuuntelemisen sijaan etsitään vain perusteluja oman näkemyksen tueksi.

Etusivu    Kirja-arvioinnit