Onnellisuuden avaimia

Pekka Hämäläinen: Eräänä aamuna heräät onnellisena. Hyvien ajatusten vastustamaton voima. Minerva 2017. 267 s.

 

Ystäväni Pekka Hämäläinen jaksaa pitää kynän kuumana. Voi olla, että Pekka toistaa jo samoja ajatuksia moneen kertaan. Mutta niinhän se on ihmisen oppimisenkin laita, ettei asia ensi kuulemalla vielä oikein tartu haravaan, jos toisellakaan. Tämän saman teoksenkin sisällä on paljon toistoa. Näin ovat opettajat aina toimineet. Kuorossakin huomasin saman periaatteen: kun nuotti ja esitystapa haluttiin painaa päähän, sitä toistetaan usein.

Pekka etsii onnellisuuden avaimia. Sitä me kaikki varmaan teemme. Unohdamme usein, ettei onneen ole oikotietä. Pekka ei tarjoa oikotietä. Positiivista ajattelua moititaan usein siitä, ettei se huomioi elämän realiteetteja. Ajattelu rakentuu pilvilinnoille ja pettäville toiveille. Ymmärtääkseni Pekka ottaa arvostelun vakavasti eikä rakenna haavekuvia. Hyvillä ajatuksilla saa paljon aikaan, mutta haihattelu ei auta. Onnen hyväksi on nähtävä vaivaa ja itseään on psyykattava. Aina homma ei mene putkeen. Notkahduksia ja epäonnistumisia tulee. Elämä voi yllättää negatiivisesti. Luuseri on kuitenkin se, joka ei osaa ottaa virheistä ja takaiskuista opiksi. Tappioistakin voi ottaa oppia ja ne pitää ne haasteina, jotka voitetaan. Onni ei muuten ole päämäärän saavuttamista, vaan se on matkaa kohti päämäärää. Pekan eväät onneen ovat elämäntarkoituksen etsiminen, terveydestään ja ennen kaikkea kokonaishyvinvoinnistaan huolehtiminen, oikean asenteen ottaminen, kestävä motivaatio, hyvät elämäntavat, itsensä johtaminen ja pelkojen voittaminen. Auktoriteetteina näiden teemojen läpikäymisessä ovat keskitysleirin kauhut kokenut Victor E. Frankl, menestymisen psykologiaa hahmotellut psykologian professori Carol S. Dveck, huippu-urheilulääkäri Aki Hintsa, pelon hallinnan opettaja, yritysvalmentaja Pekka Hyppönen, onnellisuusprofessori Markku Ojanen ja psykiatri Jari Sinkkonen.

Pekan opetus perustuu paljolti omiin kokemuksiin. Muitakin hyviä ja hauskoja tapauskertomuksia löytyy monen urheilijan elämästä, kuten Haile Gebreselassien tai Teemu Selänteen, urheiluvalmentajasta, kuten Erkka Westerlund, Pentti Matikainen ja Kurt Lindström, näyttelijästä, kuten Vesa-Matti Loiri, valtiomiehestä, kuten Nelson Mandela. Mielenkiintoiset tapauskertomukset pitävät lukijan mielenkiintoa vireänä. Parhaat ja liikuttavimmat tarinat ovat kirjoittajan omasta elämästä. Hän kertoo saaneensa vähättelevän ja kiitosta niukasti antaneen kotikasvatuksen ahdasmielisessä kiihkouskovaisessa kodissa. Pekka ymmärtää vanhempiaan. He olivat oman aikansa kasvatuskäsityksen saaneita, ankaran sota-ajan kokeneita, vaille korkeampaa koulusivistystä jääneitä ihmisiä. Heiltä puuttuivat myös perheen sisäiset kommunikointitaidot. Ei näiltä vanhemmilta onneksi sentään puuttunut rakkautta lastansa kohtaan, mutta taito ilmaista sitä (oikealla, kannustavalla tavalla) puuttui. Kun koulukasvatuskin oli 60-luvulla kilttejä oppilaita suosivaa ja vilkasta häirikköä rankaisevaa, ei koulu voinut tarjota kaikille hyvää oppimisalustaa. Joillekin koulu oli kannustava ja innostava, toisille se oli masentava ja alas painava. Elämä on kuitenkin opettanut, ettei ihmisen tarvitse jäädä murehtimaan heikkoa menestystään risukasaan, johon ei aurinko paista. Ihminen voi kasvaa ja kehittyä ja jos vielä ottaa aloitteen omiin käsiinsä ja päättää tehdä sen mitä voi, niin elämä tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia. Vastoinkäymiset on kohdattava haasteina.

Täytyy tunnustaa, että uskonnollinen kasvatus oli 60 vuotta sitten kovin sisäänpäin kääntynyttä ja maailman viholliseksi kokevaa. Liian moni uskovan perheen lapsi on kääntänyt suuntansa kokonaan pois uskonnon suvaitsemattomasta piiristä eikä ole löytänyt uskonnon elämää kantavaa voimaa. Lapsia on kasvatettu lasikaapissa, mutta lopputulos on ollut, että vapautunut nuori on haistatellut pitkät lapsuutensa elämäntavalle. Vanhempien tarkoitus on ollut hyvä, keinot huonot. Pekka ei ole kääntänyt selkäänsä uskon elämää kantavalle voimalle, vaan tavalle, jolla lasta on mitätöity ja latistettu oikean uskon nimissä. Elämäntapaoppaassa ei ole muodikasta viljellä raamatunlauseita eikä se ole tarpeenkaan. Hyvän elämän opas toimii asialinjalla. Raamatunlauseet voi jättää kirkollisen julistuksen tehtäväksi.

Etusivu    Kirja-arvioinnit