Länsimaisen kulttuurin sairaus

Johann Hari: Mielen yhteydet. Masennuksen todelliset syyt. Bazar 2019. 383 s.

Kun ei muutakaan mielenkiintoista lukemista sattunut silmiini, varasin kirjasta masennusta käsittelevän kirjan. Minulle henkilökohtaisesti masennus on outo ilmiö. Kyllä minä toki joskus ”masennun” eli olen apealla mielellä, kun elämä ei mene niin kuin olisi toivonut. Mutta masennus mahtaa olla vähän syvempi kuoppa kuin minun ajoittainen epäonneni.

Oikeaa masennusta on kuitenkin ihan lähipiirissäni ja sitä on ollut vaikea tunnistaa. Miten siis voisin tunnistaa masennusta läheisissäni ja kuinka voin ymmärtää masennusta? Kuinka minun tulisi siihen reagoida?

Teoksen kirjoittaja Johann Hari on ammatiltaan toimittaja, mutta kokenut itse masennusta. Hänelle aiheeseen tutustuminen oli siis henkilökohtainen hätätilan kokemus ja tie yrityksen ja erehdyksen kautta sairautensa syvempään ymmärtämiseen. Huomatessaan itsessään masennuksen oireita kirjoittaja meni lääkäriin, joka diagnostisoi sairauden masennukseksi ja määräsi masennuslääkkeitä. Näinhän se homma hoituu. Olettamuksena on, että masennuksen aiheuttaa serotoniini-nimisen aineen vajaus aivoissa. Kun keinotekoista ainetta lisätään elimistöön, niin aivot palautuvat toimintakuntoon. Aluksi niin kävikin, mutta pienellä viiveellä masennus palasi. Oli lisättävä lääkityksen tehoa, jolloin kunto taas vähäksi aikaa koheni. Sen jälkeen piti taas lisätä annostusta. Oltiin lääkityksen kierteessä, jossa vain annostusta lisäämällä päästiin kuntoon. Mutta oliko syynä serotoniinin puute aivoissa? Toimittaja matkusti kolmen vuoden aikana 60 000 km löytääkseen vastauksen itseään askarruttavaan kysymykseen. Hän haastatteli lukuisan määrän alan eksperttejä ja tutustui aihetta käsittelevään kirjallisuuteen. Samalla hän tarkkaili myös omaa terveydentilaansa, sillä hän oli yksi lääketehtaiden koekaniini. Tutkimuksen lopputulos oli se, ettei masennus ole yksinomaan eikä pääasiallisesti biologinen sairaus, vaan biopsykososiaalinen sairaus. Masennuslääkkeiden käytölläkin voi olla oma paikkansa, mutta pelkällä lääkkeiden käytöllä ei tätä hommaa hoideta. Lääkkeitä on käytettävä tarkkaan harkiten lääkärin valvonnassa. Masennuksen syyn voi kuitenkin saada selville vain , kun masentunut alkaa itse selvittää oma henkilöhistoriaansa. Syynä voi olla lapsuuden aikainen trauma, hyväksikäyttö tai poikkeavuus. Muut elämän vastoinkäymiset, kuten suru ja työttömyys, voivat myös johtaa masennukseen. Yleisin neuvo masentuneelle on: ”Tartu itseäsi niskasta ja lopeta sureminen.” Se on huono neuvo, koska se ei auta, vaan lisää masennusta.

Ihminen ei ole kone, joka korjataan teknisillä toimenpiteillä, lääkkeillä. Lääkkeet ovat saaneet suuren suosion, koska lääketehtaat tuottavat suurta voittoa silloin, kun ihmiset saadaan niitä kuluttamaan. Koululääketiedekin on ollut lääkkeiden puoltaja, onhan näillä lääkkeilläkin sentään jotain merkitystä. Mutta lääketehtaiden oletus siitä, että serotoniinin puute aiheuttaa sairauden, on väärä. Eivätkä lääketehtaat ota tarpeeksi huomioon lääkkeiden sivuvaikutuksia. Esimerkiksi lihominen masennuslääkkeiden johdosta on melko vakava asia, koska se aiheuttaa häpeää ja lihavuussairauksia. Ihminen  tarvitsee ympärilleen yhteisön ja mielekkäitä arvoja. Onnea ei saa rahalla eikä tavaraa ostamalla. Ihminen tarvitsee mielekästä työtä, luontoa, tunteen siitä että häntä kunnioitetaan, tulevaisuuden toivon ja vapautuksen häpeästä, jossa uhri on syyllistetty ja oikea syyllinen jätetty vapaalle jalalle. Meidän kulttuurissamme osataan kyllä tyydyttää fyysisiä tarpeita, mutta psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet jäävät vähäiselle huomiolle. Ihminen kärsii elämäntapamme sosiaalisesta ja henkisestä epätasapainosta. Masennuslääkkeiden antaminen surevalle ei paranna hänen vaivaansa. Siinä on sen sijaan jotain sairasta, ettei surevalle anneta tilaisuutta surra ja tarpeen tullen myös sanoittaa suruansa.

Masennusta aiheuttavat nykyajan kulttuuriin liittyvät seikat, kuten oman egon pönkittäminen, tavaran haaliminen ja statuksen tavoitteleminen. Lääkkeenä masennuksen käy yhteys ystäviin ja sukulaisiin ja jalojen aatteiden tukeminen, niin myös mietiskely, joka on vastine hektiseen elämän oravanpyörään. Sosiaalinen media on puutteellinen apu yhteyden kaipuuseen. Mainokset orjuuttavat ihmisiä tarpeettomaan kulutukseen. Masennus on hyvin vähän henkilökohtainen ongelma, se on suurelta osin kollektiivinen ongelma, jonka juuret ovat vääristyneessä kulttuurissamme.

Kirjoittaja tuo usein esille oman vakaumuksensa, ettei hän ole uskonnollinen, vaan ateistinen. Tämä henkilökohtainen vakaumus ei kuitenkin näytä estävän häntä antamasta tunnutustaan uskonnolliselle yhteisölle, joka toteuttaa juuri niitä arvoja, joita hän itse pitää tärkeänä. Mikä estäisi kirjoittajaa tekemästä johtopäätöstä, että monen uskonnollisen yhteisön jäsenyys merkitsee juuri sellaisten arvojen toteuttamista, joita hän itsekin arvostaa. Ehkä se tulikin jo sanotuksi.  Valitettavasti on myös niin, että joskus uskonnolliset yhteisöt ovat liian sisäänpäin kääntyneitä estääkseen rikollista toimintaa ja sairasta käyttäytymistä oman yhteisönsä sisällä.

Hari antaa ajattelemisen aihetta. Olenkohan luottanut liikaa koululääketieteen luottamukseen siitä, että lääketiede selvittää aina sairauden perimmäiset syyt ja ettei medikalisaation vaaraa ole? Onko lääketehtaiden motiivina puhdas terveydenhoidon edistäminen vain onko sen vaikuttimena talouden kasvu ja voittojen maksimointi?

Etusivu    Kirja-arvioinnit