"Isien perinnäissäännöt"

Pyhiä juutalaisia kirjoituksia. Valikoituja tekstejä Talmudista. Toimittaneet ja suomentaneet Riikka Tuori & Tapani Harviainen. Gaudeamus 2018. 505 s.

Juutalaisilla ja kristityillä on yksi yhteinen pyhä kirja. Juutalaiset kutsuvat sitä nimellä TANAK. Siinä on kolme osaa, Toora, Profeetat ja Kirjoitukset. Kristityt kutsuvat samaa kirjakokoelmaa Vanhaksi testamentiksi, johtuen siitä, että heillä on myös Uusi testamentti. TANAK eroaa Vanhasta testamentista myös kirjojen järjestyksen suhteen, mikä johtuu siitä, että kristittyjen Vanha testamentti noudattaa 200-luvulla eaa. tehdyn kreikankielisen käännöksen, Septuagintan, järjestystä. Septuagintaan kuului myös ns. Apokryfikirjoja, jotka eivät sisälly heprealaiseen Raamattuun eivätkä myöskään protestanttisten kirjojen ehdottomaan pyhien kirjojen kokoelmaan. Suomalainen Vanha testamentti on käännetty suoraan hepreasta, koska näihin päiviin asti ei ole ollut käytettävissä varhaisempia käsikirjoituksia kuin juutalaisten oppineiden masoreettien ensimmäisen vuosituhannen lopussa kopioimia laitoksia. Kuolleen meren kääröjen tultua julkisuuteen on havaittu, että niiden käännösteksti on lähempänä Septuagintaa kuin heprealaista Raamattua. Tässä kohdin siis on odotettavissa, että heprealainen Raamattu ja kristittyjen Vanha testamentti etääntyvät toisistaan. Mitään pelastusopin kannalta merkittäviä tai muutenkaan oleellisia muutoksia eivät nämä raamatunkäännösten eroavaisuudet kuitenkaan aiheuta.

Heprealainen Raamattu muotoutui ’virallisesti’ hyväksytyksi pyhien kirjoitusten kokoelmaksi samoihin aikoihin kuin Uusi testamentti kirjoitettiin. Jeesuksen ja varhaisten kristittyjen Raamattu oli heprealainen Raamattu, käytännössä kuitenkin enimmäkseen sen kreikankielinen käännös, Septuaginta. Hepreahan ei Jeesuksen aikana enää ollut yleinen puhekieli Palestiinassa, vaan aramea, jolle käännöksiä ei ollut saatavissa. Vuonna 70 jaa. tapahtuneen Jerusalemin hävityksen ja temppelin tuhon jälkeen temppeliin keskittynyt uhrikultti loppui. Juutalaiset siirtyivät pikku hiljaa synagogissa eli rukoushuoneissa tapahtuviin sanajumalanpalveluksiin. Tämä kehitys sai itse asiassa alkunsa jo pakkosiirtolaisuudessa eli siis ensimmäisen temppelin tuhouduttua vuonna 587 eaa. Vieraassa maassa, vieraan kulttuurin ja uskonnon Babyloniassa juutalaiset joutuivat etsimään uutta etnistä ja uskonnollista identiteettiään. Silloin sekä laadittiin että koottiin oman kansan pyhiä kirjoituksia, mutta niiden lopullinen rajaaminen siirtyi vielä tuntemattomaan tulevaisuuteen.

Ajanlaskumme alussa, kun heprealainen Raamattu oli saanut lähes lopullisen hahmonsa, oli jo kehittynyt pitkälle myös Raamatun selittäminen. Lukuisa kirjanoppineiden joukko oli perehtynyt Raamatun selittämiseen. Kirjoitetun sanan rinnalla elivät siis isien perinnäissäännöt, jotka tarkoittivat lakipykälien yksityiskohtaista ruotimista hiuksien halkomista lähenevällä tavalla. Kristittyjen uskon ymmärrys erosi juutalaisuudesta jo Jeesuksen opetuksessa. Jeesus ei tykännyt hiuksien halkomisesta eikä varsinkaan lain varsinaisen tarkoituksen kiertämiseen johtavista tempuista. Metsä ei saa hämärtyä puilta.

Kristinuskon ero juutalaisuudesta kasvoi, kun kirjanoppineet kehittelivät Raamatun selitysteosta, mikä tarkoitti yksityiskohtaista sääntökokoelmaa niin kuin nykyaikainenkin lakikokoelma vaatii tarkkaa ja aina päivitettävää säädöskokoelmaa. Talmud (suomeksi ’oppi’) koottiin ensin suullisena muistitietona ajanlaskumme seitsemän ensimmäisen vuosisadan aikana Palestiinassa ja Babyloniassa, nykyisen Irakin alueella. Talmud on varhaisten juutalaisten oppineiden eli rabbien opetusten ja keskustelujen muodostama teos. Se sisältää lakia, etiikkaa, raamatuntulkintaa, tarinoita, elämänohjeita, magiaa, mystiikkaa, astrologiaa, unia, koko inhimillisen elämän kirjon. Talmud ei ole yksi kirja, vaan kokonainen kirjasto, 6000 sivua tekstiä, jossa määritellään juutalainen elämäntapa. Mutta tulkintoja ei ole vain yksi vaan monta. Jokaisella rabbilla on oma selityksensä. Mitään yksiselitteistä raamatuntulkintaa ei lukija voi löytää.

Varhaisimman suullisen Tooran kerrostuman muodostaa Palestiinassa koottu hepreankielinen Mišna (’toisto’ tai ’opiskelu’). Se on pääosin lainopillinen kokoelma rabbien suullista perimätietoa ajanlaskumme kahdelta ensimmäiseltä vuosisadalta. Mišnalla ei ole varsinaista tekijää, mutta sen kokoajaksi mainitaan Galileassa asunut Jehuda ha-Nasi (n. 135-220), johon viitataan kunnianimellä Rabbi. Mišnan tarjoamat tulkinnat laista ovat usein arvoituksellisia, siksi uusi tulkinta tuli pian tarpeelliseksi. Talmudin toinen kerrostuma oli gemara (ara. ’oppi’). 600-lukuun mennessä Talmudeja eli Mišnaan liitettyjä heprean- ja arameankielisiä kommentaareja syntyi kaksi eri versiota, ensimmäinen niin kutsuttu Palestiinalainen Talmud Palestiinassa 300-400 –luvuilla ja huomattavasti laajempi Babylonialainen Talmud Babyloniassa 400-500 –luvuilla. Jälkimmäisestä teoksesta muodostui rabbiinisen juutalaisuuden peruskirjasto. Talmud yhdistää kaksi rabbien kehittämää kirjallisuuden lajia, halakhan ja aggadan. Halakha (’vaellus’) merkitsee oikealla lailla toimimista eli juutalaista lakia. Aggada (’kertominen’) viittaa kertomuksiin ja eettisiin opetuksiin, siis siihen, mikä ei ole lakia.

Rabbien luoma kirjallisuus ei rajoitu pelkästään Mišnaan ja kahteen Talmudiin. Se sisältää myös Toseftana tunnetun lisäyksen Mišnaan, Raamatun arameankielisiä käännöksiä (targum), maagis-mystisiä teoksia ja synagogajumalanpalvelusta koristelevaa runoutta (pijjut). Palestiinassa kukoisti midraš- eli raamatuntulkintakirjallisuus. Rabbien luomaa kirjallisuutta tunnetaan kaiken kaikkiaan viisikymmenkertainen määrä Raamattuun verrattuna. Suullinenkin muistitieto kirjoitettiin muistiin. Talmud syntyi siitä yksinkertaisesta syystä, että tahdottiin tietä pilkun tarkalleen, mikä Jumala tahto on. Kirjallinen Toora sisältää rabbien laskun mukaan yhteensä 613 käskyä, tarkkaan ottaen 248 käskyä (yhtä paljon kuin ihmiskehossa on luita) ja 365 kieltoa (yksi vuoden jokaista päivää kohti). Mutta mitä nämä kiellot ja käskyt tarkkaan ottaen tarkoittavat? Siihen pyrki vastauksen antamaan rabbiininen juutalaisuus, joka muotoutui vuosien 70 ja 700 välillä eli toisen temppelin hävityksen ja muslimiarabien valloitusten välisenä aikana.

Käsiteltävän kirjan johdanto sisältää ytimekkään juutalaisuuden historian aina pakkosiirtolaisuudesta alkaen myöhäiskeskiajalle asti. Sitä varhaisempi historia perustuu sekin pakkosiirtolaisuuden aikana koottuun tietoon kansan varhaisemmista vaiheista. Talmudin käännökseen valitut tekstit alkavat Mišnan neljästä traktaatista (jotka ovat Mišnan osia). Sen jälkeen esitellään Talmudia kuudessa osassa, jotka on ryhmitetty eri aiheiden alle, sellaisten kuin laki, juutalaisten historia, avioliitto ja perhe, kuolema ja kuolemanjälkeinen elämä, rabbien tarinoita, etiikka ja teologiaa sekä viimeeksi Talmudin unikirja. Jokaisen jakson alussa on johdanto, jonka lukeminen on tarpeellista, jos meinaa jotain ymmärtää tekstistä. Jokaisella sivulla on myös runsaasti alaviittauksia, jotka on myös pakko lukea. Alaviitteillä ei ole haluttu katkoa leipätekstiä, joka on puhdasta alkutekstiä. Rabbiininen kieli on kuitenkin salakieltä, jonka merkitys ei avaudu ilman alaviitteitä.

Teoksen lopussa ovat tuiki tarpeelliset liitteet, joihin kuuluu Talmudin aikajana, henkilöt eli kirjassa esiintyvät noin 150 rabbia henkilötietoineen, sen jälkeen vielä muut henkilötiedot, sanasto, luettelo juutalaisista juhlista sekä kirjallisuus ja kuvalähteet. Kirja sisältää kuvia Dura Europoksen synagogasta, joka sijaitsee Syyrian äärimmäisellä itärajalla Palmyrasta itään. Kuvaseinät on pelastettu Isiksen tuholta Damaskoksen kansallismuseoon. Kirjan kannessa on Dura Europoksen synagogan seinämaalaukseen kuvattu lukija, joka on pukeutunut hellenistiseen asuun. Käsissään hänellä on tyypillinen antiikin ajan kirjakäärö. Kirjan etukannen sisäpuolella on karttaliite, Lähi-itä noin vuonna 350 jaa. Kirjan toimittajat ja suomentajat, Riikka Tuori ja Tapani Harviainen, on myös esitelty. Alkutervehdyksen kirjaan on laatinut Suomen ylirabbiini Simon Livson, joka yhdessä kirjan toimittajien kanssa esiintyy Yle Radio 1:n Pyhiä juutalaisia kirjoituksia ohjelmasarjassa.

 Etusivu    Kirja-arvioinnit