Hyvä paha raha

Mikko Heikka: Kapitalismi, kristinuskon musta joutsen.  Esseitä uskosta ja rahasta. Kirjapaja 2016. 148 s.

Hyvä renki, mutta huono isäntä. Näin voi sanoa myös rahasta. Piispa emeritus Mikko Heikka tarttuu kirkonmiehelle harvinaiseen aiheeseen. Talousmiehet eivät tykkää siitä, että pappi ottaa kantaa talouselämään. Sen näimme jo 1999, jolloin piispat julkaisivat yhteisen kannanottonsa Kohti yhteistä hyvää. Talouselämä on politiikkaa ja siihen ei pitäisi hengenmiesten puuttua. Mikko Heikka kirjoittaa kuitenkin esseissään perusteluja sille, miksi myös hengenmiesten on puututtava talouskysymyksiin.

Vauhtia pitää ottaa kaukaa. Ennen kaikkea sitä pitää ottaa uskomme perustajasta, Jeesus Nasaretilaisesta. Hän ei puhunut rakenteellisesta ja valtiontaloudellisesta oikeudenmukaisuudesta, koska ei ollut valtioita, joiden talouteen kansalaiset olisivat voineet osallistua äänestäjinä ja päättäjinä. Oikeudenmukaisuudesta ja eettisistä arvoista hän kuitenkin opetti voimakkailla ja konkreettisilla opetuspuheillaan, jotka edelleen ovat kirkon saarnatekstejä.

Hypätään reilut tuhat vuotta eteenpäin ja tullaan Firenzeen. Se ei ole vain kulttuurikaupunki, vaan myös ”raharäjähdyksen” tapahtumapaikaksi kutsuttu pankkikaupunki, joka kehittyi samaan aikaan läheisen Venetsian kanssa. Teollistuneiden maiden kehitys ei olisi ollut mahdollista ilman Medicien innovaatioita. Rahan tuottaman vaurauden vastapainona ovat olleet "mustat joutsenet", rahoitusmarkkinoiden ennakoimattomat myllerrykset. Kovan kapitalismin vaihtoehdoiksi syntyi järjestöjä, jotka huolehtivat oravanpyörästä pudonneista. Heitä olivat eritoten fransiskaanit, jotka toimivat yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi. Fransiskaanien korostus oli hyvyyden kierron teologinen periaate, jonka mukaan kaikki hyvä virtaa Jumalalta, hyvyyden lähteeltä. Fransiskaanien ajatus, jonka mukaan laupeuden tulee läpäistä taloudelliset mekanismit, oli varhaiskapitalisteille sietämätön asia. Fransiskaanit olivat edelläkävijöitä vaihtoehtoliikkeenä, mitä nykyään edustaa mm. ekumeeninen ORLE –prosessi (oikeudenmukaisuus, rauha ja luomakunnan eheys).

Reformaattori Luther tunnetaan ennen kaikkea kristinuskon keskeisen teologisen ajattelun kehittelijänä Mutta hän oli myös talouseetikko. Tältä alalta hän ei kuitenkaan laatinut keskitettyä taloudellista ohjelmaa, vaan hänen talousetiikkana löytyy ripoteltuna moniin kirjoituksiin, mistä johtuen häntä on helposti ymmärretty väärin. Lutherin mukaan kohtuus ja yhteinen hyvä ovat talouden peruskäsitteitä.  Hän rakentaa oppinsa Aristoteleen aloittaman tradition pohjalta. Luther kehitti ajatuksen työstä kutsumuksena. Kaikki työ on arvokasta ja välttämätöntä. Työhulluus ei kuitenkaan kuulu Lutherin ihanteisiin. Tärkeintä työn etiikassa oli työn hedelmien jakaminen kaikille, erityisesti köyhille ja tarvitseville.

Sitten vaelletaan Heidelbergiin, jossa toimi yksi merkittävimmistä talouseetikoista, Max Weber. Yleisesti uskotaan Weberin väittäneen, että reformoitu usko synnytti kapitalismin, mikä on sekin hieman liioiteltu tulkinta puhumattakaan väitteestä, että luterilainen reformaatio olisi synnyttänyt kapitalismin. Voitaneen mieluummin sanoa, että kristinusko uskontona loi käsitteelliset edellytykset kapitalismille. Heikka tulkitsee Weberin ajattelua Nassim Nicholas Talebin metaforalla mustasta joutsenesta. Pörssissä toimiessaan Taleb näki finanssimarkkinoiden rajut heilahtelut. Protestanttinen uskonto ei tähdännyt ohjelmallisesti kapitalismiin syntymiseen, vaan siihen johti talouden omalakinen heilahtelu. Talousmarkkinat muistuttavat Joutsenlampi-baletin tuhoisaa mustaa joutsenta, joka on pahuuden vertauskuva. Eriarvoisuus maailmassa kasvaa. Yksi prosentti maailman väestöstä omistaa enemmän kuin muut yhteensä.

Seuraava essee vie ensin Pohjanmaalla, jossa vaikutti talouselämään voimakkaasti vaikuttanut pietistipappi Anders Chydenius. Hänen ajatuksensa eivät ole saaneet maailmanlaajuista mainetta, mutta olisi kyllä ansainnut sen, sillä hän ei paljon poikkea skotlantilaisesta Adam Smithistä. Smithiä pidetään taloudellisen liberalismin isänä. Skotlannissa kehittyi vahvan luonnontieteellisen osaamisen vastapainona reformoitu usko, joka loi edellytyksiä taloudelle ja tutkimukselle. Adam Smithin perillisiä ovat keynessiläinen ja uusklassinen talousteoria. Keynesin mielestä valtiolla oli oikeus ja velvollisuus säädellä markkinataloutta. Uusklassisen teorian mukaan markkinoiden oli annettava toimia omalakisesti ja vailla moraalista arvotusta. Tästä päästäänkin jo nykyaikaan, Adam Smithiä tutkineeseen sveitsiläiseen talouseetikkoon, joka kannattaa omaa etua tavoittelevan toiminnan merkitystä vapaassa kilpailussa. Sen ei pidä kuitenkaan tarkoittaa ahneutta, egoismia eikä missään tapauksessa absoluuttista vapautta. Moraalin tuominen talouteen on monille yhtä punainen vaate kuin uskonnon tuominen siihen.

Palataan vielä antiikin filosofeihin Sokratesiin ja Simonidesiin, joista jälkimmäinen ei taida olla tuttu. Siinä oli kaksi filosofia, joiden ajattelu poikkesi toisistaan täysin. Näin kävi myös reformaation haaroille, että ne lähtivät täysin eri teille. On syytä torjua luterilaisen opin tulkinta, jonka mukaan kirkon pitää pysyä hengellisen regimentin puolella eikä puuttua maallisen hallintavallan asioihin. Tätä Luther ei tarkoittanut regimenttiopillaan.

Viimeiset esseet spekuloivat kyborgeilla ja tekoälyllä, kunnes vielä palataan reformaation teemoihin tulkitsijanaan 1900-luvun lopun teologi Jürgen Moltmann. Eipä uskoisi, että rahalla voisi olla yhteyttä kolminaisuusoppiin. Kaiken kaikkiaan kristillinen käsitys rahasta luo moderneille markkinoille moraalin, syvyyden ja transsendenssin, väittää Mikko Heikka.

Etusivu    Kirja-arvioinnit