Talous ja teologia nokikkain

Mikko Heikka & Vesa Kanniainen: Maailma koronan jälkeen. Keskustelukirjeitä. Minerva 2021. 318 s.

Piispa ja taloustieteilijä, molemmat emerituksia, ovat päättäneet yksissä tuumin julkaista kirjan, jossa he pohtivat maailman menoa korona-pandemian aikana ja tulevaisuuden näkymiä sen jälkeen. Emerituksilla on paljon tietotaitoa, joka jäisi hyödyntämättä ellei kaksikko pistäisi näkemyksiänsä paperille myös laajemman lukijakunnan pohdittavaksi. Tämä on sitä paljon oppineiden ja kokeneiden viisasten hiljaista tietoa, jonka ei soisi joutuvan hukkaan. Piispalla ja professorilla on nyt eläkepäivillään aikaa mökkeilyyn ja mieliharrastuksiin siitä suuremmalla syyllä, kun pandemia on estänyt ihmisten kohtaamiset ja kulttuuririennot. Aika voisi jopa käydä pitkäksi, mutta kirjaprojekti antaa mielekästä tekemistä. Kun lisäksi on kysymys keskustelusta, jossa omaa tietämystä peilataan keskustelukumppanin osaamiseen, pieni kilpailuasetelma pakottaa välillä varmaan vähän pinnistelemään. On hyväksi havaittu, että tieteenalat myös joutuvat keskinäiseen kosketukseen eikä vain eletä omassa tieteisumpiossa tai –kuplassa. Tieteenhaarat ovat niin pitkälle erikoistuneet, että vain kohtaamisella ja yhteistyöllä voidaan tehdä uusia avartavia havaintoja. Tarkoitus kai olisi, että keskustelijat edustaisivat sen verran vastakkaisia näkemyksiä, että eriävät näkemykset joutuisivat lukijoiden arvioitaviksi. Näin ei tässä kirjassa paljon näytä käyvän. Kahdella eri tieteen alojen keskustelijoilla on yhteiset huolen aiheet ja ratkaisukeinotkin jokseenkin samansuuntaisia.

Teoksen keskustelunaiheina ovat luonnollisesti nykyisen maailmanpolitiikan lisäksi ajankohtainen pandemia, jonka (osa)syynä keskustelijoiden mukaan näyttää olevan lajien monimuotoisuuden häviäminen ja planeettamme biodiversiteetin tuhoutuminen. Ihminen on se olio, joka ahneudellaan tuhoaa maailmaa. Luonnosta on tehty raaka-aineiden varasto ja kaatopaikka. Markkinatalouden perusteet järkkyvät. Olisiko nyt ”valistuneen itsekkyyden” aika. Kirjoittajat avaavat tätä sekä monia muita ajankohtaiseen keskusteluun kuuluvia termejä ja antavat samalla vastauksensa kiperiin kysymyksiin. Mikä on ihmiselämän hintalappu? Paljonko hoidot saavat maksaa? Ketä hoidetaan ensin? Tuntuu siltä, että piispalla on enemmän normatiivisia toimintaohjelmia kuin taloustieteilijällä, jonka tieteellinen kysymyksenasettelu yrittää välttää vastauksia, jotka ilmoittaisivat, kuinka asioiden pitäisi olla. Hän on tottunut siihen, että tiede vastaa vain kysymykseen, kuinka asiat ovat nyt tai kuinka asiat voisivat olla, mutta ei siihen, miten niiden pitäisi olla. Vastatkoon poliittiset päättäjät jälkimmäiseen kysymykseen.

Luulisi, että yrityselämän moraali kuuluu nimenomaan ja vain uskonnolliseen/kirkolliseen kysymyksenasetteluun, mutta näin kyllä ole. Ei kirkon ensisijainen tehtävä ole moraalin saneleminen, mutta osanotto moraalista käytävään keskusteluun voi kuulua kirkon tehtäviin. Talouselämän moraali kuuluu nykyään myös talouden harjoittajille, siis yrityselämälle itselleen. Mitä on immateriaalinen kapitalismi? Koronakriisi haastaa kasvun ideologian. Onko tehokapitalismi lännessä ja idässä suitsittavissa hiiliongelman ratkaisemiseksi? Ketkä ovat vapaamatkustajia ilmastotaistelussa ja mitenkä heitä voisi suitsia?

Mikä merkitys Euroopalla ja sen kulttuuriperinnöllä on maailmanpoliittisessa valtataistelussa? Globalisaatio on joutunut kriisiin. Mihin sitä tarvittaisiin ja miksi? Sääntöpohjainen maailmanjärjestys on murtumassa. Mitä siitä seuraa? Mikä on demokratian ja ja ihmisoikeuksien tulevaisuus koronan jälkeisessä maailmassa? Kuinka käy maailman väestönkasvussa? Mikä on Kiinan osuus maailman politiikassa? Onko edessä kybertaistelu maailman valtakeskittymien välillä? Onko ylikansallisen internetin aika ohi? Voidaanko tekoäly valjastaa ihmiskunnan hyväksi?

Nämä ajankohtaiset kysymykset ovat viisaiden pohdiskelujen aiheina. Minä opin tästä kirjasta taloushistoriaa ja talouden eettisiä kysymyksiä, jotka jälkimmäiset ovat toki jo ennalta teologiasta tuttuja. Senkin opin, että kapitalismi näyttää olevan ylivertainen talousjärjestelmä. Sosialismin nimeen eivät vanno enää sosialistitkaan. Mutta kapitalismiakin on monenlaista. Rajansa kaikella! Tehokapitalismi pitää suitsia. EU:n jäsenyys on ollut Suomelle hyvä asia, mutta yhteisvaluuttaan siirtyminen ei ollut viisasta. Mutta mitäpä sillekään enää mahtaa? Näillä mennään, mitä on.

Etusivu    Kirja-arvioinnit