Uskonnonlukutaitoa

Elina Hellqvist & Jyri Komulainen (toim.): Henkisyyttä ja mielenrauhaa. Aasian uskonnollisuus länsimaissa. Gaudeamus 2020.

Uskonnonlukutaito on yleissivistystä. Uskonnot eivät ole vähentyneet maailmassa, vaikka välillä ehdittiin niin luulemaan. Vähentymisen sijasta uskonnot ovat lisäntyneet – ja monimuotoistuneet. Kun Aasian uskonnolliset vaikutteet leviävät Eurooppaan, ne saavat uusia muotoja ja sisältöjä. Uskontojen tunteminen vaatii entistä enemmän tutkimista ja perehtymistä. Ei sen puoleen, Aasiassakin uskonnot esiintyvät hyvin monimuotoisina. Kansanuskonto poikkeaa merkittävästi uskonnon filosofisesta alkuperästään. Ota siitä sitten selvää!

Mutta mitä varten uskontoja pitää opiskella? Oppiaksemme tuntemaan ja ymmärtämään toisiamme, suvaitsemaan ja hyväksymään ja osataksemme kunnioittaa toisten ihmisten pyhiä arvoja. Uskontojen tuntemisella voimme parhaimmillaan lievittää epäluuloja ja pelkoja. Voimme myös rakentaa rauhaa maailmaan. Monissa sodissa uskonto on ollut mukana, jos ei aina varsinaisena vihanpidon syynä, niin hyvänä käyteaineena kuitenkin. Mutta sotaa ja vihaa maailma ei tarvitse , vaan rauhaa, yhteisymmärrystä ja sovintoa.

Oman uskonnonkin tunteminen on tärkeää. Jos tuntee vain yhden uskonnon, ei tunne yhtään. Toisen uskonnon kohtaaminen pakottaa hahmottamaan sen, mikä omassa uskossa on oleellista ja kuinka se eroaa toisesta. Oman uskonnon opetus kouluissamme on perusteltua, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö olisi syytä tutustua myös muihin uskontoihin. Maailmamme on nykyään globaali. Nopeat liikenneyhteydet vievät meidät nopeasti kaukomaille toiseen kulttuuriin ja toisenlaisiin uskonnon harjoittamismuotoihin. Tai maahamme saapuu toisenuskoisia, joilla on toisenlaiset tavat. He hakevat ehkä turvapaikkaa tai muuten vain tutustuvat turisteina kulttuuriimme. Odottaisimme heidän toimivan maassa maan tavalla, mutta jos he eivät vielä tunne maamme tapoja, niin mukautumiselle pitää antaa aikaa. Parhaan tilaisuuden kulttuurimme kohtaamiseen he saavat, jos meillä on halua kohdata heidät.

Toisten uskontojen kohtaamista tapahtuu erityisesti lähetystyössä. Sellainen lähetystyö, jossa toisen uskonnon edustaja kohdataan primitiivisen uskonnon edustajana, vieraana ja vihollisena, on tuomittu epäonnistumaan. Uskontojen kohtaaminen pitää tapahtua myös lähetystilanteessa kunnioituksella ja kumppanin arvostamisella. Toisen henkilön uskontoon perehtyminen auttaa ymmärtämään, mikä meille on yhteistä vai onko mikään. Tämän tiedon pohjalta voi etsiä kohtaamista ystävällisen lähestymisen kautta.

Esiteltävän kirjan tarkoituksena on osoittaa, miten Aasian uskonnot vaikuttavat länsimaissa henkisyyden ja hyvinvoinnin kulttuureissa. Painopiste on hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa. Kolme lukua on kirjoitettu uskontotieteellisestä näkökulmasta, josta käsin tarkastellaan joogaa, mindfulnessia ja länsimaista esoteriaa. Kolmessa seuraavassa luvussa pohditaan uusien ilmiöiden avaamia merkityksiä, haasteita ja mahdollisuuksia. Kristillistä teologiaa peilataan hindulaisia ja buddhalaisia valaistumiskäsityksiä vasten. Sitten pohditaan kristillisen mystiikan suhdetta uudenlaiseen spiritualiteettiin sekä etsitään ekumeenisesta teologiasta käsitteellisiä resursseja toisen uskonnon ”pyhän” kohtaamiseen. Artikkelikokoelman päättää yhden hengellisen etsijän omaelämäkerrallinen tarina.

Buddhalaisuuden ymmärtäminen ei ole ainakaan minulle helppo tehtävä. Mutta eipä ihme: asiaan perhetymisen alkeiskurssikin vaatii kahdeksan viikon opiskelun käytännöllisine harjoituksineen. Yhtään helpompia ymmärtää eivät ole länsimaisen esoterian aasialaisten juurien ymmärtäminen. Pitää tuntea chakrat, kundaliinit ja tantrat. Tulee mieleen kristillinen gnoosis, jossa uskonnon salaperäiset tiedot vaativat paljon antautumista, mikä on mahdollista vain harvoille ja valituille.

Hiljaisuuden viljelyllä ja kristillisellä spiritualiteetilla on paljon yhtymäkohtia aasialaiseen uskonnollisuuteen, vaikka sen juuret ovat paljolti keskiajan kristillisessä mystiikassa, ortodoksisessa hesykasmissa ja luostarijärjestelmässä. Hiljaisuuden viljelystä on tullut nykyään perinteisten herätysliikkeiden kilpailija suosittuna uskonnon harjoituksen muotona.

Teoksen kirjoittajina ovat eturivin uskontotieteilijät, kirkon tutkimuskeskuksen tutkijat sekä kirkon Lähetystyön keskuksen vs. johtaja.  Kaikilla on teologian tai filosofian korkean yliopistollisen koulutuksen pätevyyttä.

Etusivu    Kirja-arvioinnit